Luolien valuvesimuodostumat

Luolien valuvesimuodostumat ovat kemiallisia sedimenttimuodostumia. Pinnoitteet ovat ohuita muodostumia, joita on luolien katoissa ja seinissä. Ne ovat mikrokiteisiä tai amorfisia. Ne ovat ainakin läpikuultavia, joskus läpinäkyviä. Yksi pinnoitetyyppi on mikrokiteinen kvartsinen kerros, joka on säilyttänyt monia luolamaalauksia. Verhot ovat riippuvia muodostumia, joita on luolien katossa tai kaltevilla seinillä. Ne ovat muodoltaan levymäisiä. Ne muistuttavat ulkonäöltään verhoa ja ovat monesti poimuttuneita. Veden lämpötila vaikuttaa siihen, millaisen muotoisia verhomuodostelmista muotoutuu. Hieman nollan asteen yläpuolella olevan veden valumisen tuloksena voi muotoutua monenlaisia verhomuodostelmia. Valumia muodostuu, kun valuva vesi valuu pitkin luolan seinää ja se joko virtaa nauhamaisesti tai tihkuu vähitellen. Valumat ovat nauhamaisia ja raitamaisia muodostumia. Niissä on joskus laskoksia ja poimuja. Valumaveden suunta ja painovoima vaikuttavat valumamuodostuman muotoon. Valumien sisältämiä mineraaleja ovat muun muassa rautaoksidi sekä kuparia ja kromia sisältävät yhdisteet. Valumakiviä on luolien seinillä ja pohjalla. Ne ovat plastisia, usein paksuja kerrostumia ja joskus peittävät toista sedimenttikerrostumaa. Niitä muodostuu joskus kaivoksissa.[1]

Lähteet muokkaa

  1. Aimo Kejonen, Tuomo Kesäläinen, Sakari Kielosto, Seppo I. Lahti, Veli-Pekka Salonen: Suomen luolat, s. 44. Salakirjat, 2015. ISBN 987-952-5774-80-1.