Luolaleijona (Panthera leo spelaea) oli leijonan jättiläiskokoinen Euroopassa ja Siperiassa elänyt alalaji, joka kuoli sukupuuttoon noin 10 000 vuotta sitten. Luolaleijona oli suurikokoisin leijonan alalajeista.

Luolaleijona
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Petoeläimet Carnivora
Heimo: Kissaeläimet Felidae
Suku: Suurkissat Panthera
Laji: Leijona leo
Alalaji: spelaea
Kolmiosainen nimi

Panthera leo spelaea
Goldfuss, 1810

Katso myös

  Luolaleijona Wikispeciesissä
  Luolaleijona Commonsissa

Piirteet muokkaa

 
Luolaleijonia kalliomaalauksessa Lascauxin luolissa Ranskassa.
 
Panthera leo spelaea

Luolaleijona tunnetaan paitsi fossiileista, myös esihistoriallisten ihmisten luolamaalauksista. Niistä on päätelty luolaleijonan olleen anatomisesti muutoin samanlainen kuin nykyiset leijonat, mutta kasvattaneen talveksi paksun, valkoisen talviturkin. Uroksella ei myöskään ollut samanlaista harjaa kuin nykyleijonilla. Kokoa luolaleijonalta löytyi nykyisiä afrikkalaisia ja aasialaisia leijonia enemmän; pituutta sillä oli häntineen yli neljä metriä, säkäkorkeutta jopa 1,5 metriä ja painoa jopa 500 kg. Luolaleijonalla oli pitemmät jalat kuin nykyleijonalla[1], joten koostaan huolimatta se todennäköisesti oli liikkeissään yhtä sulava, nopea ja äänetön kuin nykyleijonat.

Luolaleijonan saaliita olivat muut samalla alueella eläneet suuret eläimet, kuten hirvet, antiloopit, visentit, peurat, hevoset, villisiat, norsun, sarvikuonon ja mammutin poikaset ja toisinaan myös ihmiset. Luolista löytyneiden jäännösten perusteella on päätelty, että luolaleijonat ovat joskus saattaneet yrittää syödä talvehtivia luolakarhuja, mutta ne olivat ilmeisesti kuolleet yrittäessään[2]. Luolaleijonan uskotaan luottaneen saalistaessaan kestävyyteen eikä yllätykseen ja nopeuteen kuten nykyisten leijonien[1].

Jäätyneitä, hyväkuntoisia luolaleijonan poikasia löytyi Jakutiasta vuonna 2015.[3]

Sukupuutto muokkaa

Luolaleijona hävisi laajoilta alueilta ennen mammuttia viime jääkauden lopussa. Radiohiiliajoitusten mukaan luolaleijona hävisi Siperiasta Böllingin lämpenemisen alussa noin 14 600 vuotta sitten. Euroopan viimeiset luolaleijonat elivät näihin aikoihin Etelä-Saksassa[4]. Alaskassa saattoi elää silti luolaleijonia vielä 13 300 vuotta sitten.[5][6]

Lähteet muokkaa

  1. a b BBC: 'Supersize' lions roamed Britain
  2. 15th International Cave Bear Symposium (Arkistoitu – Internet Archive)
  3. Iltasanomat.fi (Arkistoitu – Internet Archive) 31.10.2014
  4. Erik Ersmark, Ludovic Orlando, Edson Sandoval-Castellanos, Ian Barnes, Ross Barnett, Anthony Stuart, Adrian Lister, Love Dalén: Population Demography and Genetic Diversity in the Pleistocene Cave Lion openquaternary.com. 2015. Viitattu 30.11.2015.
  5. Anthony Stuart, Adrian Lister: Extinction chronology of the cave lion Panthera spelaea. Quaternary Science Reviews, , 2010. vsk. Artikkelin verkkoversio (PDF). Viitattu 29.11.2015.
  6. R Barnett, B Shapiro, IAN Barnes: Phylogeography of lions (Panthera leo ssp.) reveals three distinct taxa and a late Pleistocene reduction in genetic diversity (PDF) (doi: 10.1111/j.1365-294X.2009.04134.x, Molecular Ecology (2009) 18, 1668–1677, s. 1672) Molecular Ecology. 2009. Arkistoitu 8.12.2015. Viitattu 29.11.2015.
Tämä nisäkkäisiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.