Luis Ricardo Falero

Luis Ricardo Falero (23. toukokuuta 1851 Granada- 7. joulukuuta 1896 Lontoo) oli espanjalainen taidemaalari. Hän maalasi muotokuvia että mytologisia ja orientalistisia aiheita. Falero oli kiinnostunut tähtitieteestä ja se näkyy hänen aihevallinnoissan. Hän käytti arvonimeä Labranzanon ruhtinas, mikä oli hänen itsensä keksimä arvonimi. ^[1] ^[2]

Falero oli elinaikanaan tunnettu taiteilija, mutta nykyään hänet on lähestulkoon unohdettu. ^[3]

Syitä unohdukseen voidaan pohtia. Falero alkoi saada uransa loppupuolella mainetta eroottisena taiteilijana ja hänen töitään esiteltiin suljettujen ovien takana. Kuitenkin hänen töitään oli aluksi esillä aikakautensa tunnetuimpien tekijöiden kanssa samoissa salongeissa. Sanottiin, että töidensä eroottisuudella hän astui tietyn näkymättömän rajan yli. Toisaalta yhtä eroottisia töitä olivat maalanneet Alexandre Cabanel ja William-Adolphe Bouguereau. Lisäksi hän oli ulkopuolinen; hän eli espanjalaisena Lontoossa eikä juurikaan seurustellut taidepiirien kanssa.^[3]

Elämäkertaa muokkaa

Varakkaan perheen poika Falero lähetettiin jo hyvin nuorena Englantiin oppimaan kieltä ja akvarellimaalausta. Vain yhdeksänvuotiaana hän yritti päästä Ranskaan oppimaan taidetta. Hänen piti kuitenkin palata Espanjaan, missä hänen vanhempansa toivoivat pojastaan merisotilasta. Heidän suureksi pettymyksekseen poika lähti 16- vuotiaana Pariisiin, missä opiskeli taidetta, kemiaa ja mekaniikkaa. Hän tuli kuitenkin siihen tulokseen, että kemia on vaarallista ja päätti keskittyä taiteeseen. ^[2]

Pariisissa Falero opiskeli Gabriel Ferrierin oppilaana. Ferrierin antamat vaikutteet näkyvät selvästi Faleron maalauksissa, hänen hahmonsa ovat eteerisiä ja leijuvia. Hänen kiinnostuksensa tähtitieteeseen sai aikaan ystävystymisen tähtitieteilijä Camille Flammarionin kanssa ja Falero kuvitti hänen kirjansa. ^[4] ^[5] ^[3]

Falero liikkui paljon Pariisiin asettuneiden espanjalaisten parissa, jotka sanoivat Faleron olevan espanjalainen, josta tuli naisten takia pariisilainen. ^[3]

Vähitellen Falero löysi oman tyylinsä. Hän yhdisti orientalismia akateemisiin alastontutkielmiinsa ja käytti sivellintä hienostuneesti. Eroottissävyisissä maalauksissa on noitia, keijuja ja nymfejä. Hänen työnsä otettiin ilahtuneesti vastaan Pariisin salongissa.^[3]

Avioliiton Falero solmi María Cristina Spinellin kanssa muutettuaan Iso- Britanniaan vuonna 1887. Vaimo oli miestään neljätoista vuotta nuorempi. Hyvintoimeentuleva perhe asettui asumaan Lontoossa suureen asuntoon. Faleron ateljeessa kävi paljon vierailijoita ja hänen teoksiaan oli paljon näytteillä eri kaupungeissa. ^[3]

Elämänsä lopulla Falero koki myös murskaavaa kritiikkiä. Hänen työnsä Maalaustaiteen allegoria ja Kuvanveistotaiteen allegoria lytättiin lehdistössä ja erityisesti kritisoitiin, että työt sisälsivät alastomuutta. ^[3]

Myös kotona oli vaikeuksia. Faleron vaimo sai selville, että miehellä oli suhde perheen viisitoistavuotiaan kotiapulaisen Maud Annie Louise Harveyn kanssa. Falero oli tuolloin 43 vuotta. Kotiapulainen sai potkut, mutta oli potkut saadessaan raskaana. Oikeus vahvisti Faleron isyyden ja hän joutui maksamaan suhteesta syntyneen lapsen elatuksen. ^[3]

Falero kuoli sairaalassa leikkauksen aiheuttamiin komplikaatioihin vain 45 vuotiaana. ^[3]