Luhtavuohennokka

putkilokasvilaji

Luhtavuohennokka (Scutellaria galericulata) on monivuotinen huulikukkainen kasvi. Se on noin puoli metriä korkea sinikukkainen ruohovartinen kasvi, jota tavataan kosteilla kasvupaikoilla. Luhtavuohennokkaa on aiemmin käytetty rohdoskasvina.

Luhtavuohennokka
Luhtavuohennokka kuvattuna Otto Wilhelm Thomén teoksessa Flora von Deutschland, Österreich und der Schweiz (1885).
Luhtavuohennokka kuvattuna Otto Wilhelm Thomén teoksessa Flora von Deutschland, Österreich und der Schweiz (1885).
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Lamiales
Heimo: Huulikukkaiskasvit Lamiaceae
Suku: Vuohennokat Scutellaria
Laji: galericulata
Kaksiosainen nimi

Scutellaria galericulata
L.

Katso myös

  Luhtavuohennokka Wikispeciesissä
  Luhtavuohennokka Commonsissa

Ulkonäkö ja koko muokkaa

 
Luhtavuohennokka
 
Luhtavuohennokan kukkia

Luhtavuohennokan varsi kasvaa 10–50 cm korkeaksi. Varsi on nelikulmainen ja hennohko. Lehdet ovat 2–5 cm pitkiä, kapeanpuikeita, suippoja, hertta- tai tylppätyvisiä ja harvaan tylppähampaisia. Kukat ovat pareittain, mutta niitä on harvakseltaan. Alimmat kukkaparit ovat jopa varren ja haarain puoltaväliä alempana. Varsilehtiä muistuttavat kukkien tukilehdet ovat ainakin alimpia kukkia pidempiä. Huulimainen kukka on violetinsininen. Kukan verhiö on kaksihuulinen, ehyt, kalju tai hapsikarvainen, ja verhiön kellomaisessa torvessa on pysty, pullea lisäke. Myös teriö on kaksihuulinen ja pituudeltaan 10–20 mm. Ylähuuli on kupera, teriön torvi on pitkä ja loivasti käyrä. Suomessa luhtavuohennokka kukkii heinä-elokuussa.[2][3][4]

Luhtavuohennokka muistuttaa paljon toista Suomessa tavattavaa, vuohennokkien sukuun kuuluvaa kasvia, keihäsvuohennokkaa (Scutellaria hastifolia).[5]

Levinneisyys muokkaa

Luhtavuohennokkaa kasvaa koko Euroopassa lukuun ottamatta mantereen eteläisimpiä ja pohjoisimpia osia. Levinneisyysalue jatkuu Aasian puolella Keski-Siperiaan ja Keski-Aasiaan. Luhtavuohennokka on tavanomainen laji myös Pohjois-Amerikan keski- ja pohjoisosissa.[5] Suomessa luhtavuohennokkaa esiintyy yleisesti koko maassa Keski-Lappiin saakka. Pohjois-Lapissa sitä on tavattu vain muutamassa paikassa.[6]

Elinympäristö muokkaa

Luhtavuohennokka on kosteiden kasvupaikkojen kasvi. Se viihtyy luhtarannoilla, rantapensaikoissa, rehevissä korvissa, ojan- ja puronvarsilla sekä kosteilla niityillä.[2]

Käyttö muokkaa

Luhtavuohennokka on vanha rohdoskasvi. Sitä on käytetty yleisesti vilustumista vastaan, mistä juontaa lajin riikinruotsalainen nimi frossört. Ennen vanhaan tätä rohtoa saattoi ostaa myös apteekeista.[5] Kasvia on käytetty myös rohtona unettomuuden hoitoon.[7]

Lähteet muokkaa

  • Mossberg, B. & Stenberg, L. (suom. Vuokko, S. & Väre, H.): Suuri Pohjolan kasvio. 2. painos. Tammi, 2005. ISBN 951-31-2924-1.
  • Oulun kasvit. Piimäperältä Pilpasuolle. Toim. Kalleinen, Lassi & Ulvinen, Tauno & Vilpa, Erkki & Väre, Henry. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Norrlinia 11 / Oulun kaupunki, Oulun seudun ympäristövirasto, julkaisu 2/2005. Yliopistopaino, Helsinki 2005.
  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998. ISBN 951-45-8167-9.

Viitteet muokkaa

  1. Akhani, H.: Scutellaria galericulata IUCN Red List of Threatened Species. Version 2016.1. 2014. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 31.8.2016. (englanniksi)
  2. a b Retkeilykasvio 1998, s. 357.
  3. Oulun kasvit 2005, s. 99.
  4. Suuri Pohjolan kasvio 2005, s. 506.
  5. a b c Den virtuella floran: Frossört (ruots.) Viitattu 8.9.2011.
  6. Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: Luhtavuohennokan levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 8.9.2011.
  7. Scutellaria galericulata Linn.

Aiheesta muualla muokkaa