Wikipedia

Luettelo Suomen ilmavoimien lento-onnettomuuksista

Wikimedia-luetteloartikkeli
 Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty päivitettäväksi, koska sen sisältö on osin vanhentunut.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.

Luettelo Suomen ilmavoimien lento-onnettomuuksista kattaa vuosina 1918–2013 sodan tai rauhan aikana miehistön kuolemaan johtaneet tai lentokoneen merkittävään vaurioitumiseen tai tuhoutumiseen johtaneet lento-onnettomuudet, mutta ei taistelutoimissa tuhoutuneita koneita.

1910-luku muokkaa

Sisällissodan aikaiset onnettomuudet muokkaa

 
Tuhoutunut Thulin Typ D Näsijärven jäällä.
  • 16. huhtikuuta 1918 kello 18.50 tapahtui Suomen Ilmailuvoimien ensimmäinen lento-onnettomuus, kun Ilmailuvoimien ensimmäinen kone, Eric von Rosenin lahjoittama Thulin Typ D, putosi Tampereella Näsijärven jäälle. F1 selvennä kuului tuolloin Lento-osasto 1:een. Onnettomuudessa kuolivat koneen ruotsalainen 19-vuotias ohjaaja Karl Westman ja vaasalainen 20-vuotias mekaanikko Sigurd Nylund. Naistenlahden lentopaikka oli vallattu punaisten lentojoukoilta 10. huhtikuuta 1918 ja F1 lähti sieltä moottorihuollon jälkeiselle koelennolle. Kone ei oiennut liu'usta vaan sen siipien tuenta petti. Lentovarikon killan muistolaatta on pystytetty Ranta-Tampellan alueelle Näsijäven rantaan.

Sisällissodan jälkeen muokkaa

  • Alkuillasta 29. kesäkuuta 1918 teki Suomen ilmavoimille tuotava Suomesta kerätyin varoin tilattu NAB typ 12 pakkolaskun Ahvenanmerelle. Lentokone upposi ja sen ruotsalainen miehistö hukkui. Kone ei ollut Ilmailuvoimien rekisterissä, vaan sillä oli ruotsalainen rekisterinumero F10. Sillä oli tehty yksi koelento Ruotsissa ennen siirtolentoa Suomeen. Koneen osia löydettiin myöhemmin Eckerön lähistöltä. Sen ohjaaja oli kapteeni Carl Gustaf Krokstedt, N.A.B.-lentokonetehtaan koelentäjä, jota oli turhaan kutsuttu Suomen ilmavoimien ensimmäiseksi komentajaksi talvella 1918. Matkustajan, vapaaherra Carl Cederströmin, ruumis löydettiin merestä. Hän oli perustanut N.A.B.-tehtaan vuonna 1916 ja oli ensimmäinen ruotsalainen, joka hankki lentolupakirjan. Hänen kouluttajansa oli ollut mm. ensimmäisestä Englannin kanaalin ylilennosta tunnettu Louis Bleriot. Molemmat olivat kokeneita lentäjiä ja onnettomuuden syy on ilmeisesti ollut moottorin sammuminen ja epäonnistunut pakkolasku mereen.
  • 11. elokuuta 1918 Suomen ilmavoimien kone S.58/18. Friedrichshafen FF.33.E syöksyi maahan Turun lähistöllä. Ohjaaja oli saksalainen luutnantti Conrad von Bülow-Bothkamp, joka oli Suomen ilmavoimien komentajan Carl Seberin adjutantti. Matkustajana oli Saksan laivaston luutnantti Blanck. Moottorihäiriön jälkeisessä kaarrossa kone menetti nopeutensa ja syöksyi maahan palaen. Matkustajan on arveltu aikaansaaneen ohjausvirheen.lähde?
  • 30. syyskuuta 1918 klo 17:30 syöksyi Stetinin M-9-lentovene C.75/18 mereen Turun lähistöllä. Matkustaja jääkärivänrikki, tähystäjäoppilas Johan Hyvönen kuoli, mutta ohjaaja vääpeli Asser Järvinen loukkaantui vain lievästi. Ajalleen tyypillisesti Järvisen ensimmäiselle yksinlennolle otettiin matkustaja mukaan. Kone oli kaatunut vaakalennosta syöksyyn, joka viittaa ohjausjärjestelmän vikaan tai rakennevaurioon.
  • 6. kesäkuuta 1919 syöksyi Stetinin M-9 -lentovene C.77/18 mereen Turun edustalla. Ohjaaja V. Malmlund kuoli, mekaanikko V. Juutilainen loukkaantui lievästi. Syynä oli ohjaajan virhe korkeuden arvioinnissa loppuvedossa.
  • 8. elokuuta 1919 Friedrichshafen FF.49.C -vesikone syöksyi maahan Koivistolla. Ohjaaja vänrikki O. Hongell ja kersantti A. Rantasalmi kuolivat. Toinen matkustaja selvisi vähin vammoin. Jyrkkä kaarto sadan metrin korkeudessa pudotti koneen lentonopeuden, jolloin se syöksyi jyrkästi maahan.
  • 1. syyskuuta 1919 syöksyi Georges Levy G.L.40 -lentovene mereen Santahaminan edustalla. Ohjaaja, ranskalainen vääpeli Alexis Argoud, ja matkustajat, vänrikki Eino Teräskallio ja vänrikki Bruno Tötterman, kuolivat. Kone tuhoutui täydellisesti.

1920-luku muokkaa

1920 muokkaa

  • 11. maaliskuuta 1920 ohjaaja vänrikki Michelson ja mekaanikko Joutsela kuolivat, kun Albatros C.III nousi pystyyn kesken lentoonlähdön Utissa ja syöksyi maahan. Syyksi todettiin virallisesti sabotaasi[1].
  • 7. syyskuuta 1920 kaksi Italian Suomelle lahjoittamaa SIAI Savoia S.9 -lentovenettä putosi. Majuri Väinö Werner Mikkolan ohjaama kone löydettiin pudonneena Gliems-jäätiköltä Sveitsistä ja vänrikki Carl-Erik Leijerin kone Zürichinjärvestä. Alppilentäjiksikin kutsuttujen ohjaajien lisäksi kuolivat tähystäjät luutnantti Äly Rae Durchman ja italialainen mekaanikko Carlo Riva. Kummankin koneen potkurit olivat hajonneet virheellisen liimauksen vuoksi ja särkeneet ohjausvaijerit. [2]. Alppilentoturman muistokivi on pystytetty Kouvolan Alakylään majuri Mikkolan kotitalon paikalle.[3]

1923 muokkaa

  • 18. heinäkuuta 1923 Caudron C.60 tunnuksella 1E24 tuhoutui maahansyöksyssä syöksykierteessä Santahaminassa. Kaksi kuollutta.[4]
  • 19. lokakuuta 1923 suomalaisvalimisteinen vesitaso 4E8 syöksyi mereen Haminan Kuorsalon edustalla epäonnistuneen laskeutumisyrityksen seurauksena. Konetta ohjannut vääpeli John Alfred Orrainen ja tähystäjänä toiminut vänrikki John Österholm saivat surmansa.[5]

1924 muokkaa

  • 18. maaliskuuta 1924 Caudron G.3 syöksyi maahan Santahaminassa koululennolla. Kersantti O. Forsell kuoli onnettomuudessa.
  • 22. kesäkuuta 1924 Hansa syöksyi moottorin kiinnileikkaamisen takia Hietalahden satamaan Helsingissä. Koneessa kyydissä ollut metsänhoitaja Kaila kuoli onnettomuudessa. Kaikkiaan vuonna 1924 tapahtui 54 suurehkoa lentovauriota. Jaakko Hyvönen esitti tutkimuksissaan tämän 22. kesäkuuta 1924 tapahtuneen onnettomuuden syyksi ohjausvirhettä. Kyse oli Ilmavoimien ensimmäisestä tulkinnasta tässä asiassa. Muutamia päiviä onnettomuuden jälkeen Ilmavoimien komentaja pyysi sairaalassa makaavalta ohjaajalta anteeksi onnettomuuden syyn väärää tulkintaa ja asian uutisointia. Koneen ohjaaja lensi moottorivikaisen koneen pois kaupungin yltä, ja muun muassa katkoi Esplanadilta muutaman puun latvan, ennen kuin ohjasi koneen lopulta mereen. Asiasta uutisoitiin muun muassa Helsingin Sanomissa ja Sosialidemokraatissa.
  • 9. huhtikuuta 1924 Hansa syöksyi Sortavalassa jäähän. Kersantti O. Rautiainen, jääkärivääpeli Kaarlo Hämäläinen ja korpraali Y. Seppänen kuolivat onnettomuudessa.
  • 23. toukokuuta 1924 Hansa syöksyi maahan. Vääpeli T. Sipinen (ohjaaja), kersantti A. Ahokas ja lentäjä A. Lönnbeck kuolivat onnettomuudessa.
  • 2. elokuuta 1924 Caudron C.60-koulukone (tunnus 1F34) syöksyi maahan syöksykierteessä Utissa.[4] Lentäjä P. Harvela kuoli onnettomuudessa.
  • 13. syyskuuta 1924 (Koiviston lento-onnettomuus): Ilmavoimien IVL A.22 Hansa -meritoimintakone 4E4 teki ohjausvirheen takia liian jyrkän käännöksen ja syöksyi noin 100 metrin korkeudelta alas.
  • 18. marraskuuta 1924 Caudron C.60 1E20 syöksyi maahan tuntemattomasta syystä Utissa kentän lähellä. Ohjaaja kersantti E. Paronen kuoli.[4]

1925 muokkaa

 
Ranskalainen Caudron C.60 F-AINX Saint-Cyr-l'École:ssa vuonna 1957
  • 28. joulukuuta 1925 Caudron C.60 -harjoitushävittäjä 1F48 tuhoutui laskuharjoituksissa Utissa moottorin pysähtyessä.[4] 40 metrin korkeudessa tehty jyrkkä kaarto takaisin kiitotielle päätyi koneen syöksyyn kenttään. Ohjaaja säilyi hengissä, mutta matkustaja alokas Kivekäs kuoli.[6].

1926 muokkaa

  • 7. huhtikuuta 1926 Caudron C.60 1F47 tuhoutui Santahaminassa maahan ajossa, ohjaaja luutnantti A. Ikola kuoli[4]
  • 21. heinäkuuta 1926 Caudron C.60 1F37 tuhoutui "muljahtamisesta", ohjaaja vänrikki L. Jussila kuoli.[4]
  • 17. elokuuta 1926 Hansa 4E.16 tuhoutui lennolla Santahaminasta noustuaan. Vänrikki Yrjölä kuoli. Koneen kantava rakenne oli katkennut. Tämä oli kolmas samanlainen onnettomuus.
  • 30. elokuuta 1926 Hansa 4F.35 tuhoutui onnettomuudessa Viipurissa. Ohjaaja kersantti U. Siren ja lennonopettaja luutnantti Kustaa Pukkinen kuolivat.[7] Kansainvälinen lentäjäliitto oli antanut 1926 kansallisille alajärjestöille myönnettäväksi parhaan lentäjän palkinnon tunnustuksen, Harmon-patsaan. 1927 päätettiin tämä antaa K. Pukkiselle kuoleman jälkeiseksi tunnustukseksi. 7. syyskuuta 1927 Pukkiselle paljastettiin veistos hänen haudalleen Helsingin uudella hautausmaalla. [8]
 
Viipurinlahdella 16. kesäkuuta 1927 nostetaan tuhoutunutta IL-40 konetta.
  • 27. marraskuuta 1926 kaksi Hansaa törmäsi ilmassa Sortavalassa. Alikersantit O. Rannanjärvi, H. Kinnunen, J. Mikkilä ja "lent. " P. Nuutinen kuolivat 4F.38- ja 4F.57-koneiden tuhossa.[7]
  • 16. kesäkuuta 1927 IL-40-kone tuhoutui syöksyssä Viipurinlahteen Viipurissa. Turmassa kuolivat kersantti Tapanainen, kersantti Kippo ja lentäjä Teräväinen[9].

1927 muokkaa

  • 28. heinäkuuta 1927 Caudron C.60 -koneen CA-36-moottori sammui laskun jälkeen, moottori heitettiin uudestaan käyntiin, mutta toinen lentoon lähtevä Caudron CA-32 ajoi sen päälle. Takaohjaamossa ollut oppilas alikersantti Nysten kuoli.[10].[4]

1928 muokkaa

  • 19. helmikuuta 1928 G-L-kone tuhoutui onnettomuudessa Utissa. Luutnantti N. Ekqvist kuoli.
  • 21. toukokuuta 1928 kuolivat vänrikki Ahlman ja lentosotamies Sannaksenaho Viipurissa kun heidän Hansa-Brandenburg-koneensa IL-91 putosi kaupungin kadulle. Onnettomuudessa kuoli myös kaksi maassa ollutta siviilihenkilöä.
  • 1. elokuuta 1928 Hansa IL-67 tuhoutui Kalvolassa. Onnettomuudessa kuolivat Sannholm ja Koivumäki.
  • 7. joulukuuta 1928 upposi Hansa IL-112 epäonnistuneessa laskussa mereen Kirkkonummen rannikolla. Onnettomuudessa kuolivat vääpeli E. Snellman ja alikersantti M. Männikkö.

1929 muokkaa

  • 4. kesäkuuta 1929 Hansa IL-46 törmäsi maahan epäonnistuneessa lentoonlähdössä. Vääpeli K. Ruusuvuori kuoli.
  • 23. heinäkuuta 1929 Hansa IL-93 törmäsi rantaveteen. Ohjaaja kersantti P. Alestalo kuoli, mekaanikko U. Heinonen loukkaantui vakavasti. Kyseessä oli ohjaajan tyttöystävän kodin päällä tehty koukkaus.
  • 25. lokakuuta 1929 CA-64 tuhoutui syöksykierteen aiheuttamassa maahansyöksyssä Utissa. Ohjaaja kuoli.[4]

1930-luku talvisodan alkuun mennessä muokkaa

  • 10. tammikuuta 1930 Hansa IL-61 tuhoutui Laatokalla. Kersantti E. Virtanen ja mekaanikko E. Pekkanen kuolivat onnettomuudessa.
  • 19. helmikuuta 1930 Caudron C.60 CA-74 tuhoutui onnettomuudessa Sortavalassa[4]. Kersantti N. Koponen ja mekaanikko W. Keränen kuolivat.
  • 25. helmikuuta 1930 Martinsyde F.4 Buzzard (tunnus MA-32) tuhoutui Utissa. Luutnantti L. Lemminki kuoli onnettomuudessa. Kone törmäsi usvaisessa säässä tehdyssä muodostelmalentoharjoituksessa yksinäiseen Aero-koneeseen. MA-32 syöksyi maahan siipien tuhouduttua.[11].
  • 28. huhtikuuta 1930 Hansa IL-78 syöksyi maahan sen peräsimeen tarttuneen, lennolla auenneen laskuvarjon takia. Kersantti U. Västinen (ohjaaja) ja kersantti P. Kuusela kuolivat.
  • 3. heinäkuuta 1930 Sääski SÄ-119 törmäsi laskussa puuhun. Luutnantti Å. Viksten kuoli.
  • 29. elokuuta 1930 Martinsyde F4 MA-25 törmäsi syöksykierteessä maahan Kauhavalla. Kadetti V. Luoma kuoli.
  • 27. syyskuuta 1930 Moth MO-97 törmäsi maahan. Lentomestari E. Saarla kuoli.
  • 25. maaliskuuta 1931 Gamecock GA-48 ja GA-53 törmäsivät ilmassa Helsingin Kaivopuiston päällä lentonäytöksessä. Ohjaaja luutnantti M. Salonen ja luutnantti V. Artola kuolivat. Viiden koneen parvi teki samaan aikaan vaakakierrettä ja kaksi muodostelman konetta törmäsi toisiinsa[12].
  • 13. huhtikuuta 1931 Moth MO-98 törmäsi maahan syöksykierteessä Viipurinlahdella. Opettaja lentomestari T. Tilli ja oppilas kapteeni L. Hällströn kuolivat.
  • 27. heinäkuuta 1931 Gamecok GA-54 syöksyi maahan Saverossa. Luutnantti O. Tolvanen kuoli.
  • 25. maaliskuuta 1932 deHavilland DH 60X Moth MO-107 syöksyi Helsingin Pohjoissataman jäähän. Mekaanikko E. Anttila kuoli. Hänen väitettiin sulkeneen koneen kaasun ja nostaneen koneen nokan vasenta poljinta painamalla.[13].
  • 23. kesäkuuta 1932 Moth MO-99 -onnettomuudessa Kauhavalla kuoli mekaanikko K. Turunen.
  • 8. joulukuuta 1932 Moth MO-99 syöksyi metsään Ylihärmässä. Mekaanikko J. Lammi kuoli.
  • 30. heinäkuuta 1935 Suur-Merijoen lento-onnettomuudessa kaksi Junkers K 43 -konetta törmäsi ilmassa toisiinsa, jolloin viisi sotilasta kuoli ja kaksi pelastui laskuvarjolla.
  • 16. kesäkuuta 1936 Smolik SM-140 -koulukone putosi maahan lattakierteessä Kauhavalla. Ohjaaja, lentomestari A. Sysilampi kuoli.
  • 4. heinäkuuta 1936 Smolik SM-154 törmäsi radiomastoon Kauhavalla. Vänrikit E. Paunu ja P. Korhonen kuolivat.
  • 18. kesäkuuta 1937 kaksi Gamecockia (GA-47 ja GA-57 tai GA-56) törmäsi ilmassa toisiinsa Utissa. Luutnantti Y. Kara ja lentomestari A. Kankkunen kuolivat. Karalle ja Kankkuselle on pystytetty muistokivet[14] putoamispaikoille. Kyseessä oli ilmataisteluharjoitus.[15].
  • 26. elokuuta 1937 Fokkerit FO-67 ja FO-73 törmäsivät ilmassa toisiinsa Käkisalmella ilma-ammuntaharjoituksissa (Käkisalmen lento-onnettomuus 1937). Kaikki neljä miehistön jäsentä kuolivat.
  • 29. marraskuuta 1937 syöksypommitusharjoituksessa Tuisku TU-172 törmäsi maahan. Aliupseerioppilas A. Bragge kuoli.
  • 14. helmikuuta 1938 Gamecock GA-52 teki epäonnistuneen pakkolaskun Uttiin. Kersantti E. Pakkala kuoli.
  • 15. heinäkuuta 1938 Bulldog BU-60 tuhoutui Utissa. Vänrikki E. Kukkonen kuoli.
  • 13. tammikuuta 1939 Tuisku TU-163 tuhoutui Kauhavalla. Maahantörmäyksen syynä huono sää. Kersantti J. Peltoniemi kuoli.
  • 7. helmikuuta 1939 Ripon RI-158 syöksyi maahan Santahaminassa. Luutnantti M. Loikkanen kuoli.
  • 16. elokuuta 1939 (Käkisalmen lento-onnettomuus 1939): Fokker C. V. syöksyi maahan Käkisalmella. Ylikersantti V. Kukkasniemi ja upseerikokelas U. Kettunen kuolivat.
  • 7. syyskuuta 1939 Gamecock törmäsi syöksykierteessä maahan Kauhavalla. Aliupseerioppilas S. Juntunen kuoli.
  • 20. lokakuuta 1939 Gloster Gamecock II GA-44 tuhoutui siirtolennolla pakkolaskussa Lahden lähistöllä. Ohjaaja kersantti Aalto kuoli.[16].

1940-luku muokkaa

Talvisodan aikana tapahtuneet onnettomuudet muokkaa

Tämä artikkeli tai osio on keskeneräinen.
Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla sivua. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
  • 18. tammikuuta 1940 Blenheim BL-127 katosi Pohjanmerellä siirtolennolla Englannista Suomeen. Ohjaaja lentomestari R. Gottschalk ja sähköttäjä kersantti P. Kallakari kuolivat onnettomuudessa.[17]

Utin lentokalustosta ei menetetty yhtään konetta kuolemaan johtaneessa lento-onnettomuudessa talvisodan aikana.[18]. Tarkempia tietoja mahdollisista onnettomuuksista ei ole.

  • 8. helmikuuta 1940 Ruotsin Västeråsista Uttiin siirtolennolla ollut Fiat G.50 -hävittäjä FA-7 katosi Itämerellä. Konetta lensi unkarilainen vapaaehtoinen Wilhelm Bekassy.[19] Koneen katoamisesta oli erilaisia spekulaatioita.
  • 11. maaliskuuta 1940 Fiat G.50 FA-22 kääntyi pakkolaskussa nurin suksien osuessa lumenalaiseen tukkitien rakenteeseen.[20] Italialainen vapaaehtoislentäjä Diego Manzocchi tukehtui lumeen.

Lento-onnettomuudet 13.3.1940–21.6.1941 muokkaa

  • 20. maaliskuuta 1940 MS-320 syöksyi jäälle Säkylässä. Ohjaaja kuoli.
  • 23. maaliskuuta 1940
  • 13. huhtikuuta 1940 – kaksi onnettomuutta
  • 17. huhtikuuta 1940
  • 17. toukokuuta 1940
  • 3. kesäkuuta 1940
  • 26. kesäkuuta 1940
  • 12. heinäkuuta 1940
  • 18. heinäkuuta 1940
  • 23. elokuuta 1940
  • 30. elokuuta 1940
  • 4. syyskuuta 1940
  • 20. syyskuuta 1940 VI-kone syöksykierteessä maahan, kaksi kuollutta.[21]
  • 2. lokakuuta 1940
  • 14. lokakuuta 1940
  • 16. marraskuuta 1940
  • 18. joulukuuta 1940
  • 4. tammikuuta 1941
  • 27. tammikuuta 1941
  • 28. tammikuuta 1941
  • 4. helmikuuta 1941 Tuisku TU – yksi kuollut[21]
  • 12. helmikuuta 1941
  • 28. helmikuuta 1941
  • 28. maaliskuuta 1941
  • 18. huhtikuuta 1941
  • 19. toukokuuta 1941
  • 9. kesäkuuta 1941 – 2 onnettomuutta
  • 11. kesäkuuta 1941
  • 15. kesäkuuta 1941 Osmo Meriluoto syöksyi harjoituslennolla maahan Hyvinkään lentokentän lähellä VL Pyry -koneella PY-3[22]

Välirauhan noin 15 kuukauden aikana (1940–1941) tapahtui 30 kuolemaan johtanutta lento-onnettomuutta eli likimain kaksi kuukaudessa.

Jatkosodan aikaiset onnettomuudet muokkaa

Alla oleva luettelo kattaa vakavat lento-onnettomuudet. Luettelossa on tappiot, jotka eivät ole aiheutuneet vihollisen tai oman taistelutoiminnan vuoksi. Luettelossa ei ole kaikkia tappiota, jotka ovat aiheutuneet esim. pakkolaskun jälkeen miinaan astumisista tai hukkumisista. Muutamassa tapauksessa (esim. 25.6.1941 HC-453, 10.12.1941 FK-92, 8.1.1942 FR-99 ja 15.4.1942 BL-154, BL-157 ja BL-159, sekä 23.5.1942 FR-125, 28.8.1942 FK-97, 7.11.1942 BL-152, 19.–20.2.1943 DN-53, DN-65 ja DB-15 ovat voineet saada taisteluvaurioita Sekehen pommituksessa; 7.4.1943 GL-273; 12.8.1944 MS-648 ja 15.6.1944 JK-264) koneen tuho on voinut aiheutua vihollisen tulen vaikutuksesta, mutta ei välittömästi vaan paluulennon aikana, nämä eivät ole todellisia lento-onnettomuuksia vaan taisteluvahinkoja.

Sodan alku:

  • 25. kesäkuuta 1941 BU-62 tuhoutui syöksykierteessä, jota ei saatu oikaistua. Ohjaaja vänrikki P. Hyvärinen kuoli.[23]
  • 25. kesäkuuta 1941 Hurricane-hävittäjä HC-453 tuhoutui laskussa Hollolaan. Ohjaaja luutnantti Veikko Antti Teuri kuoli.[23]
  • 28. kesäkuuta 1941 Brewster-hävittäjä BW-369 putosi metsään lentoonlähdössä Vesivehmaalla. Ohjaaja luutnantti M. Pastinen kuoli.[24]
  • 2. heinäkuuta 1941 pommittajan VP-14 oikea moottori sammui 7,5 km:n korkeudessa Konnevedellä. Kone syöksyi veteen syöksykierteessä. Mekaanikko Pöysti kuoli koneen mukana ja ohjaaja, luutnantti Seger hukkui hypättyään laskuvarjolla.[25] Hapenpuutetta on arveltu toisessa lähteessä onnettomuuden alkusyyksi, jolloin vain tähystäjä olisi pelastunut hyppäämällä laskuvarjolla.[23]
  • 17. heinäkuuta 1941 T-25-laivueen Gloster Gauntlet törmäsi lentoesteisiin kentältä nousussa harjoituslennolla. Oppilas R. Kahmola kuoli.[26]
  • 1. elokuuta 1941 SÄ-133 teki moottorihäiriön jälkeen pakkolaskun metsään yhteyslennolla Värtsilästä Tohmajärveä kohti. Ohjaaja alikersantti M. Lilja ja kyydissä ollut alikersantti E. Leskinen kuolivat.[26]
  • 2. elokuuta 1941 (Nummelan lentoturma): Pommikone VP-3 eli SB-3 törmäsi puihin ja maahan tuhoutuen lentoonlähdössä tiedustelulennolle Suomenlahdelle Nummelan lentokentältä. Koneen oikea moottori antoi liian vähän tehoa, mutta ohjaaja veti koneen alinopeudella ilmaan. Luutnantit ohjaaja A. Karmila ja tähystäjä U. Seppälä kuolivat.[27]
  • 8. elokuuta 1941 GA-55 tuhoutui ohjausvirheen vuoksi harjoituslennolla Siikakankaalla moottorihäiriön jälkeen. Ohjaaja alikersantti P. Mihchailow kuoli.[28]
  • 14. elokuuta 1941 VI-18 tuhoutui maahansyöksyssä ohjausvirheen vuoksi taitolennolla Kauhavalla. Ohjaaja sotilasmestari U. Tiihonen kuoli.[28]
  • 19. elokuuta 1941 FR-113 tuhoutui ajossa maahan tiedustelulennolla sumussa Itä-Kannaksella. Ohjaaja vänrikki Y. Kunnas kuoli.[29]
  • 24. syyskuuta 1941 FK-89 tuhoutui yhteyslennolla Suulajärvi-Lappeenranta välillä maahan ajossa matalassa pilvikorkeudessa. Ohjaaja alikersantti P. Viherlaakso ja tähystäjä vänrikki R. Jänkävaara kuolivat.[29]
  • 25. syyskuuta 1941 KA-147 tuhoutui harjoituslennolla moottorihäiriön jälkeen pakkolaskussa jokeen, jonne konekivääriampuja korpraali O. Lohiranta hukkui.[29]
  • 27. lokakuuta 1941 vänrikki/konetarkastaja T. Kolhonen (ohjaaja) ja luutnantti A. Nissinen kuolivat VL Viima -koneen VI-15 syöksyessä ohjausvirheestä maahan Orivedellä.
  • 3. marraskuuta 1941 Blenheim-pommikone BL-118 syöksyi maahan lentoonlähdössä moottorihäiriön johdosta. Koneen pommit räjähtivät. Alikersantti P. Mikkola kuoli ja muut kaksi loukkaantuivat.[30]
  • 10. joulukuuta 1941 FK-92 syöksyi Äänisjärveen tiedustelulennon paluuvaiheessa. Tähystäjä vänrikki E. Olkkonen ja ohjaaja V. Ovaskainen kuolivat.
  • 15. joulukuuta 1941 Fokker D. XXI FRw-151 syöksyi Näykkijärven jäälle siirtolennon lopussa. Laskussa oli liian hidas nopeus. Ohjaaja kersantti V. Tolvanen kuoli.[31].

Vuosi 1942

  • 8. tammikuuta 1942 FR-99 syöksyi maahan Kalivojärvestä 10 km itään moottorihäiriön jälkeen. Ohjaaja kapteeni A. Parviainen kuoli. Kone oli aiemmin rynnäköinyt Ontajärvellä.[32]
  • 18. tammikuuta 1942 FRw-119 syöksyi maahan Koivistolla partiolennolla ohjausvirheen vuosi. Ohjaaja luutnantti T. Ruohola kuoli.[32]
  • 22. helmikuuta 1942 FRw-162 tuhoutui Suomenlahdella ajettuaan jäälle sumussa tiedustelulennolla. Konetarkastaja E. Airo kuoli.[33]
  • 10. maaliskuuta 1942 PY-15 tuhoutui törmättyään ilmassa toisen oman koneen kanssa lentoharjoituksessa. Ohjaaja alikersantti A. Taulu kuoli.[32]
  • 6. huhtikuuta 1942 pommikone SB-2 tuhoutui Malmilla lentoonlähdön jälkeen lähtiessään yöpommituslennolle. Kone törmäsi alinopeudella puihin. Tähystäjä luutnantti Torkkola kuoli.[34]
  • 15. huhtikuuta 1942 BL-154, BL-157 ja BL-159 räjähtivät Varbenitsan yläpuolella pudottaessaan pomminsa. Pommit räjähtivät irrotessaan koneesta. Tähystäjät vänrikit M. Koivula, J. Hamari ja P. Tuulio, ohjaajat kersantti V. Laurila, vänrikki E. Peltola ja lentomestari U. Nieminen sekä kk-ampujat kersantti U. Fennander, ylikersantti Y. Rekola ja kersantti S. Riutta kuolivat.[33]
  • 18. huhtikuuta 1942 nousi kapteeni Urho Niemisen ohjaama Pyry PY-31 Härmälän kentältä koelennolle, jolla testattiin puuspriillä jatketun polttoaineseoksen soveltuvuutta. Mukana koelennolla oli alikersantti Veikko Siironmaa. Liukulennon aikana moottorin lämpötila laski, käynti huononi ja se pysähtyi kokonaan. Pysähtymisen aiheutti se, että polttoaineseos kaasuuntui kylmässä huonosti. Pakkolaskussa kone menetti ohjattavuutensa ja se tuli jyrkässä kulmassa oikea siipi edellä maahan Nokian Haavistolla. Nieminen selvisi pakkolaskusta hengissä, mutta Siironmaa kuoli kahden päivän kuluttua sairaalassa.[35] Ilmavoimien Varikko ja Valmet Oy kiinnittivät onnettomuuspaikalle luonnonkiveen muistolaatan syyskuussa 1964.[33][36]
  • 21. toukokuuta 1942 PE-215 tuhoutui epäonnistuneessa startissa Tampereella ollessaan lähdössä kokeilulennolle. Ohjaaja kapteeni K. Pirhonen, radisti P. Lehtinen ja lentomekaanikko K. Putkonen kuolivat.[33]
  • 23. toukokuuta 1942 DN-62 syöksyi veteen Liperissä ollessaan matkalennossa harjoituslennolla. Tähystäjä vänrikki U. Nikanne ja ohjaaja kersantti E. Vitala kuolivat, kaksi muuta loukkaantui.[33]
  • 23. toukokuuta 1942 FR-125 syöksyi metsään Tiiksjärvellä tiedustelulennolta palatessaan. Ohjaaja vänrikki K. Leino kuoli.[33]
  • 28. kesäkuuta 1942 CU-563 meni startista syöksykierteeseen Nurmoilassa. Ohjaaja ylikersantti U. Alppinen kuoli.[37]
  • 1. heinäkuuta 1942 CU-586 tuhoutui syöksyessään syöksykierteessä maahan taitolennolla Nurmoilassa. Ohjaaja luutnantti Taskinen kuoli.[37]
  • 20. heinäkuuta 1942 IT-15 -hävittäjä syöksyi metsään Römpötissä tehtyään liian jyrkän kaarron matalalla. Vänrikki Salminen kuoli.[38]
  • 30. heinäkuuta 1942 HC-455 tuhoutui siiven hajottua syöksyssä radiokokeilulennolla. Ohjaaja ylikersantti Paavo Aikala kuoli.[37]
  • 12. elokuuta 1942 PY-39 syöksyi syöksykierteessä maahan lentoharjoituksessa Juupajoella. Alikersantti E. Arvonen ja lentokonemekaanikko J. Västi kuolivat.[39]
  • 19. elokuuta 1942 pommikone DB-12 syttyi tuleen törmättyään puihin Luonetjärvellä yölennolla. Koko miehistö – ohjaaja ylikersantti K. Kortteinen, vänrikki M. Sotamaa ja kersantti O. Mäki – kuoli.[40]
  • 20. elokuuta 1942 FK-86 syöksyi öiselle tiedustelulennolle tehdyn nousuyrityksen jälkeen kiitotien jatkeelle. Kersantti Vähänen kuoli ja tähystäjä kers. Määttänen sai palovammoja.
  • 23. elokuuta 1942 Morane-Saulnier MS 406, tunnus MS-609, syöksyi Tiiksjärveen harjoituslennolla. Kersantti K. Valtari.[41]
  • 28. elokuuta 1942 FK-97 syöksyi maahan Kontupohjassa lentolehtisten pudotuksessa. Ohjaaja kersantti J. Aarva ja kk-ampuja korpaali T. Alanko kuolivat.[39]
  • 4. syyskuuta 1942 RI-152 törmäsi veteen sukellusveneiden etsintälennolla Ahvenanmaalla ja syvyyspommi räjähti. Ohjaaja luutnantti K. Malinen ja kersantti S. Haraldsson (ruots.) kuolivat.[42]
  • 17. syyskuuta 1942 pommittaja DB-18 tuhoutui Onttolassa lentoonlähdössä. Kone oli ylikuormattu ja törmäsi nousukiidossa suuntimokoppiin kiitotien jatkeella. Tähystäjä luutnantti Turkki kuoli.[43]
  • 1. lokakuuta 1942 FRw-124 tuhoutui Suulajärvellä taisteluharjoituksessa ohjausvirheen johdosta. Ohjaaja kapteeni V. Sauru kuoli.[44]
  • 13. lokakuuta 1942 BU-71 tuhoutui Kauhavalla lentoharjoituksessa moottorihäiriötä seuranneen ohjausvirheen johdosta. Vänrikki M. Palojärvi kuoli.[44]
  • 14. lokakuuta 1942 pommittaja DF-22 syöksyi maahan Roslavin lähellä Saksan miehittämällä Neuvostoliiton alueella oikean moottorin sammuttua koneen hakumatkalla. Tähystäjä luutnantti Merivirta ja ohjaaja kersantti S. Kivistö kuolivat.[45][44]
  • 4. marraskuuta 1942 SM-139 tuhoutui törmättyään puihin lentokoulutuksessa. Oppilas L. Helle kuoli.[44]
  • 7. marraskuuta 1942 BL-152 teki pakkolaskun kymmenen kilometriä Värtsilästä etelään. Koneeseen muodostui jäätä sen palatessa pommituslennolta ja sen toinen moottori sammui. Tähystäjä luutnantti H. Näsinlinna ja ohjaaja kersantti V. Railo kuolivat.[44]

Vuosi 1943

  • 6. tammikuuta 1943 BL-148 tuhoutui Immolassa moottorihäiriön ja epäonnistuneen pakkolaskun vuoksi lentoonlähdössä. Ohjaaja kapteeni A. Helminen, tähystäjä luutnantti E. Jylhä ja kk-ampuja sotilasmestari H. Hansen kuolivat.[46]
  • 8. tammikuuta 1943 IT-20 upposi Suomenlahteen tehtyään pakkolaskun, joka johtui moottorihäiriöstä. Ohjaaja kapteeni R. Palttila hukkui.[46]
  • 15. tammikuuta 1943 PY-9 tuhoutui Lentosotakoulussa syöksyttyään maahan syöksykierteessä koululennolla. Kapteeni R. Rautakoura ja vänrikki L. Uotinen kuolivat.[46]
  • 24. tammikuuta 1943 pommittaja PE-213 tuhoutui Tiiksjärvellä tehtyään pakkolaskun polttoaineen loputtua. Kone ei saanut laskulupaa kentälle. Ohjaaja kapteeni Tanskanen kuoli.[47]
  • 19. helmikuuta 1943 DN-53 tuhoutui Enon Rahkeenjärvellä huonossa säässä tehdyssä pakkolaskussa palatessaan Sekehen pommituksesta. Luutnantti P. Ahola, ylikersantti A. Patojärvi ja kersantti T. Räihä kuolivat.[46]
  • DN-65 tuhoutui Kaltimojärvellä huonossa säässä tehdyssä pakkolaskussa törmättyään puihin. Luutnantti R. Houni ja alikersantti V. Penttinen kuolivat.[46]
  • 18. tai 20. helmikuuta 1943 pommikone DB-15 tuhoutui Pielisjärvellä törmättyään jäähän huonossa säässä lumimyrskyssä paluulennolla pommituksesta. Koko miehistö – ohjaaja kersantti H. Kontteli, vänrikki M. Veikkola ja alikersantti R. Pesola/Pesonen – kuoli.[46][48]
  • 29. helmikuuta DB-20 tuhoutui Mensuvaarassa syöksyttyään metsään lentoonlähdössä. Vänrikki E. Terovirta, kersantti E. Kuusela ja sotamies E. Kuusela kuolivat.[46]
  • 7. maaliskuuta 1943 Pyry PY-37 tuhoutui koelennolla. Onnettomuudessa kuolivat kapteeni Erkki Pohjanheimo (Erkki Olavi Pohjanheimo) ja kyydissä ollut kapteeni Akilles Järvinen. Koneessa testattiin sen uutta trapetsisiipeä ja tehtiin taitolentoa alenevalla lähtökorkeudella ja lopulta kone tuli selkäsyöksyssä maahan. Onnettomuuden syy lienee ollut alinopeus tai koneen meno virheliikkeeseen ohjausvirheen seurauksena.[46]
  • 27. maaliskuuta 1943 PY-25 tuhoutui Utissa ohjausvirheen vuoksi taitolennossa liian matalalla. Majuri E. Ehrnrooth kuoli.[49]
  • 7. huhtikuuta 1943 GL-273 tuhoutui Kärkijärven luona hajottuaan syöksyssä tiedustelulennolla. Luutnantti H. Strömberg kuoli.[49]
  • 23. huhtikuuta 1943 JK-274 syöksyi metsään Riiassa ilmeisesti moottorihäiriön vuoksi matkalennolla Suomeen. Luutnantti L. Suhonen, kersantti U. Jääskeläinen, sähköttäjä A. Valkeeniemi ja matkustaja E. Horma kuolivat.[49]
  • 6. toukokuuta 1943 tuhoutui Myrsky MY-2 Tampereella. Koelentäjä kapteeni Per-Erik Sovelius vammautui onnettomuudessa pysyvästi. Kyseessä oli hänen ensilentonsa VL Myrskyllä. Onnettomuus johtui polttoainehanan väärästä asennosta, jonka takia moottori sammui lennolla. Polttoainenäyttö näytti liikaa loivassakin syöksyssä ja siksi ohjaaja ei kytkenyt polttoainetta varatankille. Sammuneen koneen pakkolasku meni kentästä pitkälle pellolle ja ympäri pellolla.
  • 7. toukokuuta 1943 RI-137 tuhoutui Vehkalahdella matkalennolla moottorihäiriön jälkeen tehdyssä pakkolaskussa metsään. Ohjaaja, lentomestari N. Artola kuoli.[49]
  • 31. toukokuuta 1943 PY-22 tuhoutui Vesivehmaalla moottorihäiriön vuoksi startissa. Kersantti O. Veijalainen kuoli.[50]
  • 5. kesäkuuta 1943 Puusiipi-Brewster BW-392 tuhoutui Tampereella. Koneessa oli neuvostoliittolainen M-63-moottori. Onnettomuuden virallisena syynä on liian jyrkkä nousu. Konetta takaisin laivueeseen hakemassa ollut lentomestari Martti Alho kuoli onnettomuudessa.
  • 7. kesäkuuta 1943 TU-170 tuhoutui Lentosotakoulussa syöksyttyään syöksykierteessä maahan koululennolla. Sotamies T. Korpela kuoli.[50]
  • 8. kesäkuuta 1943 RI-129 syöksyi mereen ohjausvirheestä laskuharjoituksessa. Mekaanikko kersantti A. Luotonen kuoli.[50]
  • 18. kesäkuuta 1943 PY-38 tuhoutui Vesivehmaalla syöksyttyään syöksykierteessä maahan lentoharjoituksessa. Luutnantti O. Ketonen kuoli.[50]
  • 7. heinäkuuta 1943 GT-402 ajettiin lentoharjoituksessa mereen. Oppilas E. Mattila kuoli.[50]
  • 27. heinäkuuta 1943 VI-11 tuhoutui Jääskessä törmättyään matkalennossa suurjännitejohtoihin. Vänrikki K. Sartjärvi ja alikersantti A. Melander kuolivat.[51]
  • 18. elokuuta 1943 BL-140 tuhoutui yölentoharjoituksen startissa moottorihäiriön vuoksi. Lentomestari T. Parikka, luutnantti J. Väänänen ja vänrikki E. Kaartinen kuolivat.[51]
  • 19. lokakuuta 1943 FA-15.[52]
  • 3. marraskuuta 1943 FO-70.[52]
  • 16. marraskuuta 1943 MT-223.[52]
  • 17. marraskuuta 1943 CU-506[52]
  • 19. marraskuuta 1942 VL Myrsky MY-3 tuhoutui Tampereen lähellä. Lentomestari Aarne Siltavuori teki tuolloin neljättä rajasyöksykoetta. Lentokone menetti todennäköisesti korkeusperäsimensä flutterin seurauksena, jolloin koelentäjä ei voinut oikaista syöksyä, vaan kone syöksyi rajanopeuden ylitse. Siivet katkesivat 855 km/h syöksynopeudella 2 100 metrin korkeudessa. Koneessa oli Valtion Lentokonetehtaan kehittämä Mata Hariksi kutsuttu lennonrekisteröintilaite, jonka tulosten läpikäyminen kesti pitkälle vuoden 1944 puolelle. Onnettomuus lienee ensimmäinen, josta on käytettävissä ns. mustan laatikon rekisteröimiä tietoja.[53]
  • 17. joulukuuta 1943 PY-14[52]
  • 29. joulukuuta 1943 JK-251[52]

Vuosi 1944

  • 18. tammikuuta 1944 FRw-121.[52]
  • 19. helmikuuta 1944 Tampereelta lähtenyt VL Pyry PY-32 tuhoutui matkalennolla sateessa. Ohjaaja kapteeni Pekka Kokko ja vääpeli T. Vitikainen kuolivat onnettomuudessa. Ohjaaja oli pyrkinyt huononevassa säässä takaisin Härmälän kentälle. Kone syöksyi Lopen kartanon kuusikkoon.
  • 22. helmikuuta 1944 BW-371.[52]
  • 29. helmikuuta 1944 pommikone DB-20 tuhoutui maahansyöksyssä lentoonlähdössä Mensuvaarassa. Koko miehistö – kersantti Luostari, luutnantti Terovirta ja korpraali Kuusela – kuoli.[54]
  • 17. maaliskuuta 1944 luutnantti Jaakko Marttila joutui taistelukäännöksen jälkeen lattakierteeseen MY-4:llä Kilpasillasta. Koneesta katkesi siipi kahden metrin päästä oikeasta kärjestä. Ohjaaja yritti päästä kierteestä pois lisäämällä ja vähentämällä moottorin kierroksia. Kone syöksyi maahan, tuhoutui täysin ja ohjaaja sai surmansa.[55]
  • 31. maaliskuuta 1944 PY-33.[56]
  • 3. huhtikuuta 1944 SZ-13.[56]
  • 11. huhtikuuta 1944 BL-183.[56]
  • 14. huhtikuuta 1944 MT-243.[56]
  • 20. huhtikuuta SZ-35.[56]
  • 7. toukokuuta 1944 CU-576.[56]
  • 12. toukokuuta 1944 MT-236 ja MT-242 törmäsivät toisiinsa startissa Suulajärvellä. Yliajetun MT-236:n ohjaaja luutnantti M. Salovaara kuoli.[57]
  • 17. toukokuuta 1944 MS-628 tuhoutui Hirvaksessa syöksyttyään syöksykierteessä maahan hyökkäysharjoituksessa ohjausvirheen vuoksi. Majuri A. Maunula kuoli.[58][57]
  • 18. toukokuuta 1944 MT-418 tuhoutui Utissa ohjausvirheen johdosta nousussa. Luutnantti O. Lahti kuoli.[57]
  • 14. kesäkuuta 1944 FA-19 tuhoutui Valkealassa syöksyttyään metsään harjoituslennolla. Ohjaaja kadetti P. Koivisto kuoli.[59].
  • 15. kesäkuuta 1944 JK-264 tuhoutui syttyään palamaan pommituslennolla. Muu miehistö hyppäsi, mutta ohjaaja, lentomestari M. Perälä kuoli.[60]
  • 1. heinäkuuta 1944 JK-254 tuhoutui syöksyttyään syöksykierteessä Liperin Rauanlahteen pommituslennolle lähdettäessä. Syy oli toisen koneen potkurivirta. Luutnantit K-B. Lång ja E. Pinomaa, korpraalit E. Vahvelainen ja J. Joutsenvirta kuolivat.[60]
  • 21. heinäkuuta 1944 PY-40 tuhoutui Kauhavalla törmättyään toiseen koneeseen ilmassa koululennolla. Alikersantti L. Vanjoki kuoli.[61]
  • 28. heinäkuuta 1944 PE-216 tuhoutui Syvärin luona pakkolaskussa moottorihäiriön jälkeen. Miehistö pelastui onnistuneessa pakkolaskussa, mutta yksi miehistön jäsen katosi vaelluksella Suomeen.[62]
  • 12. elokuuta 1944 MS-648 tuhoutui pudottuaan Tiiksjärveen tiedustelulennolta palatessaan. Kersantti T. Louhenlinna kuoli.[63]
  • 20. elokuuta 1944 Me-109 tuhoutui koneen hakumatkalla Saksassa yöhävittäjäkoulutuksen aikana, jolloin ohjaaja ajoi koneen metsään pimeässä. Vänrikki M. Tervo kuoli.[63]
  • 4. syyskuuta 1944 MY-29 tuhoutui siirtolennolla moottorihäiriön jälkeen Hollolan kentälle tehdyssä pakkolaskuyrityksessä. Moottori leikkasi kiinni ja kone sakkasi metsään. Kone kiepsahti pystyyn, panssari-istuin irtosi katkaisten syöksyvyöt ja ohjaaja, luutnantti Aulis Kurki sai surmansa.[64]

Esimerkki lento-onnettomuudesta, jossa ohjaaja ei kuole tai vammaudu, mutta kone tuhoutuu:

  • 29.7.1943 MT-215 moottori leikkasi torjuntalennolla kiinni ilmeisesti ilman ilmataistelun vahinkoja, sen mäntien kiertokanget tulivat moottorista ulos ja moottorin jäähdytysneste sytytti koko lentokoneen. Ohjaaja ylikersantti U. Lehto pelastautui laskuvarjolla.[65]

Lapin sodan aikaiset onnettomuudet muokkaa

Lapin sodassa ei käytetty ilma-asetta paljoa syksyn ja talven huonon lentosään ja lentokenttien huonon käytettävyyden vuoksi. 18 tuhoutuneesta lentokoneesta kolme tuhoutui kuolemaan johtaneissa lento-onnettomuuksissa:

  • 6. lokakuuta 1944 JK-260 eksyi pommituslennolla tehden pakkolaskun Leningradin lähelle järveen. Vänrikki A. Siikanen, kersantti T. Kärki ja alikersantti V. Nousiainen kuolivat ja ohjaaja jäi sotavangiksi.[66]
  • 11. lokakuuta 1944 BL-180 tuhoutui onnettomuudessa Laukaassa pudottuaan Saraaveteen kello 14:05, pintaanajo ryhmälentoharjoituksessa. Päällikko Luutnantti M. Hellevaara, sähköttäjä luutnantti H. Hiltunen ja ohjaaja alikersantti A. Pihkala kuolivat.[66]
  • 25. lokakuuta 1944 SB-8 syöksyi Luonetjärven lähellä vasen moottori palavana järveen. Miehistö hyppäsi laskuvarjoilla. Sähköttäjä korpraali Arniola hukkui.[67]

Näiden lisäksi tuhoutui neljä lentokonetta onnettomuuksissa, joissa ihmisiä ei kuollut. Taistelumenetyksiä oli siten 11 konetta.

Lapin sodan jälkeen muokkaa

  • 21. marraskuuta 1945 BL-166 syöksyi maahan Hirvensalmella Monikkalassa. Ohjaaja kapteeni E. Jaakkola ja tähystäjä vänrikki O. Äikäs kuolivat. Sähköttäjä ja matkustaja loukkaantuivat vakavasti. Ohjaaja oli säätänyt potkurin lapakulmat väärin ja kaartoi ylikuumenneen ja sammuneen moottorin puolelle.
  • 11. joulukuuta 1945 FK-99 syöksyi maahan Tampereen lähellä. Ohjaaja kapteeni T. Hyrkki ja matkustaja teknikko M. Usvakari kuolivat. Syynä liian huonolla säällä lentäminen.
  • 7. helmikuuta 1946 FA-2 tuhoutui syöksyttyään pakkolaskussa metsään koneen moottorin menetettyä tehonsa. Ohjaaja kapteeni E. Teromaan kuoli.
  • 19. helmikuuta 1946 CU-573 tuhoutui epäonnistuneessa pakkolaskussa. Ohjaaja luutnantti J. Kalliomäki kuoli. Koneen runkosäiliö kului tyhjiin eikä ohjaaja huomannut sitä eikä vaihtanut siipisäiliöille.
  • 5. kesäkuuta 1946 JK-261 tuhoutui Kemin lähellä syöksyttyään syöksytähtäysharjoituksessa maahan. Ohjaaja kapteeni T. Halonen, tähystäjä luutnantti M. Sihvo ja sähköttäjä kersantti E. Kotilainen kuolivat.
  • 12. kesäkuuta 1946 MSv-633:n ohjaaja, luutnantti T. Auvinen kuoli Kuopion lähellä veteen tehdyssä pakkolaskussa, joka johtui moottorin sammumisesta. Ohjaaja onnistui pakkolaskussa, mutta hukkui järveen.
  • 18. heinäkuuta 1946 BL-161 tuhoutui Luonetjärvellä. Ohjaaja luutnantti A. Pauni ja tähystäjä majuri T. Alfthan kuolivat, sähköttäjä loukkaantui vain vähän. Nousussa vasen moottori alkoi menettää kierroksia ja liian jyrkästä kaarrosta johtuen kone syöksyi maahan.
  • 9. toukokuuta 1947 MY-28 hajosi ilmataisteluharjoituksessa ohjaajan yrittäessä seurata suurella nopeudella pakenevaa maalikonetta. Ohjaaja kapteeni Kauko Ikonen kuoli onnettomuudessa. Kone ohjaajineen kaivautui niin syvälle Nakkilan savimaaperään, ettei kumpaakaan ole saatu nostetuksi.[68] Paikalle on pystytetty hautamuistomerkki. Onnettomuus johti VL Myrskyn lentokieltoon, josta tuli pysyvä.
  • 18. kesäkuuta 1947 JK-273 syöksyi lentoonlähdön jälkeen maahan Vihtavuoressa. Ohjaaja kapteeni T. Iisalo, sähköttäjä erikoismestari A. Salminen ja mekaanikko sotilasmestari V. Ailama kuolivat. Vasen moottori sammui ja aiheutti onnettomuuden.
  • 4. heinäkuuta 1947 CU-575 syöksyi Ylihärmässä maahan. Ohjaaja kadetti E. Koskinen kuoli. Ohjaaja ajoi koneen kaarrossa virheliikkeeseen, josta kone meni syöksykierteeseen.
  • 5. elokuuta 1947 FRw-154 syöksyi maahan. Ohjaaja, upseerioppilas Y. Tuomikoski kuoli. Ohjaaja ohjasi koneen alinopeudella liukukaartoon, joka johti syöksykierteeseen.
  • 27. elokuuta 1947 PY-2 syöksyi Vanajaveteen. Ohjaaja, upseerioppilas K. Nordman ja matkustaja mekaanikko V. Puska kuolivat. Ohjaaja teki ohilennon Jaakkolan kartanon luona, jolloin kone meni syöksykierteeseen jyrkästä noususta.
  • 9. huhtikuuta 1948 VL Pyry PY-29 syöksyi maahan Hallissa. Kapteeni J. Saarinen kuoli. Syynä oli koukkaus matalalla.
  • 6. elokuuta 1948 CU-584-hävittäjä syöksyi maahan Porissa. Lentomestari T. Kaarma kuoli. Moottorin sammuessa ohjaaja ei tehnyt pakkolaskua matalalta aloituskorkeudelta eteenpäin vaan pyrki kentälle ja kone sakkasi jyrkässä kaarrossa.
  • 9. kesäkuuta 1949 PY-10 syöksyi maahan Vaasassa. Ohjaaja, kadetti A. Päiviö ja opettaja, kapteeni C. Roos kuolivat. Syynä oli jyrkkä kaarto alinopeudella matalalla.
  • 18. heinäkuuta 1949 VI-4 syöksyi syöksykierteessä maahan Kauhavan lähellä. Ohjaaja, upseerioppilas T. Laine kuoli. Syöksykierre alkoi liian jyrkästä kaarrosta.

Sodan jälkeen 1940-luvulla sattui 16 kuolemaan johtanutta onnettomuutta noin neljän vuoden aikana, joista 11:ssä oli merkittävimmässä roolissa ohjaajan virheet. Kahdessa tapauksessa kyse oli koukkimisestaselvennä. Kuudessa onnettomuudessa osasyy tuhoon oli moottori. Vain vuosina 1945 ja 1946 tapahtui onnettomuuksia talvisäässä.

Koneen tuhoon johtaneet onnettomuudet:

  • 1. elokuuta 1946 MT-208 syöksyi mereen Porin edustalla. Ammuntaharjoituksen yhteydessä maalipallon ankkuriköysi kietoutui koneen potkurin ympärille. Lentäjä, luutnantti Väinö Pokela selvisi onnettomuudesta vahingoittumatta. Koneen hylky paikallistettiin 1983, ja Ilmailumuseon sukellusryhmä nosti sen vuonna 1999.

1950-luku muokkaa

  • 24. tammikuuta 1950 Pommituslentolaivue 41:n kahden koneen partioon kuulunut Messerschmitt Bf-109 G-6 -kone MT-401 tuhoutui maahansyöksyssä Laukaan Äijänmäessä ja sen ohjaaja kersantti Erkki Seppäläinen sai surmansa. Onnettomuus johtui todennäköisesti mittariston keinohorisontin jäämisestä lukitusasentoon. [69]
  • 27. syyskuuta 1951 MT-460 vaurioitui laskussa Kajaanissa, kun potkurin lapakulmien säätö ei toiminut akun alhaisen varauksen vuoksi, joka ohjausvirheeseen yhdistyneenä kaatoi koneen selälleen. Ohjaaja, vänrikki Kallio kuoli.[70]
  • 6. elokuuta 1954 Pirkka VH-5 yritti pakkolaskua peltoaukealle Keuruun Liesjärvellä, mutta putosi viereiseen metsään. Yliluutnantti Esko Juhani Kautonen menehtyi onnettomuudessa.
  • 3. joulukuuta 1955 Vampire VA-1 joutui syöksykierteeseen ja syöksyi maahan Porin lentokentän lähelle. Ylikersantti Juha-Visa Artola kuoli.
  • 1. maaliskuuta 1957 Valmet Vihuri VH-49 syöksyi maahan liian matalalla tehdyssä kaarrossa Porin pohjoispuolella Söörmarkussa, N61° 33′ 35,270” E 21° 51′ 1,189”. Lennonopettajana ollut luutnantti Jukka Kuuri ja oppilas lentoupseerikokelas Timo Hartta kuolivat.
  • 27. toukokuuta 1957 Valmet Vihuri VH-32 syöksyi maahan Oriveden Siitaman kylässä moottorin kiertokangen katkettua. Lentäjä ja matkustaja selvisivät vammoitta.
  • 14. joulukuuta 1957 Valmet Vihuri VH-4 putosi syöksykierteessä Villikkalan kylään Elimäellä. Konetta ohjannut kokelas Kuuskoski ja opettajana toiminut ylivääpeli Kolehmainen kuolivat. Tapaus johti laajaan lehdistöpolemiikkiin. Kokelas Kuuskosken isä, seuraavana vuonna Suomen pääministeriksi tullut Reino Kuuskoski ei ollut tyytyväinen onnettomuuden viralliseen tutkintaan ja vaati uutta tutkimusta.[71]
  • 25. tammikuuta 1958 Fokker C. X. FK-111 syöksyi metsään. Vääpeli Aimo Allinen ja vääpeli Antti Kukkonen kuolivat.
  • 28. maaliskuuta 1958 Pyry PY-28 syöksyi metsään Kauhavan Ojutjärvellä. Konetta ohjannut kadetti Esko Nurminen kuoli.[72]
  • 29. heinäkuuta 1958 DeHavilland D. H. 115 Vampire Trainer tuhoutui törmättyään osastolentoharjoituksessa Hävittäjälentolaivue 21:n kaksipaikkaisen VT-4 harjoitushävittäjän kanssa. Koneen ohjaaja pelastautui ohjauskyvyttömäksi tulleesta koneesta heittoistuimella. Tämä Ilmavoimien historian ensimmäinen heittoistuinhyppy tapahtui neljä vuotta sen jälkeen kun ensimmäinen heittoistuimella varustettu suihkukone oli saatu Suomeen.
  • 19. syyskuuta 1958 (Kauhavan lento-onnettomuus) Kaksi Stieglitz-alkeiskoulukonetta törmäsivät taitolentoharjoituksissa. Koneita lentäneet upseerioppilaat Jouko Pihkala ja Yrjö Rosti kuolivat.
  • 21. huhtikuuta 1959 Valmet Vihuri syöksyi maahan Porin lentokentän alueella moottorin epätasaisesta käymisestä johtuneen, laskussa liian pienen lentonopeuden vuoksi. Upseerioppilas Heikki Mielonen kuoli.[73] Valmet Vihuri -konetyyppi määrättiin samana päivänä lentokieltoon, koska niille oli sattunut liikaa onnettomuuksia. Samassa kuussa oli ollut myös toinen Vihuri-onnettomuus.[71]
  • 22. toukokuuta 1959 FM-6 putosi mereen Luvialla. Koneen moottorit sammuivat polttoaineen loputtua. Pakkolasku mereen epäonnistui ja kone hajosi. Koneen ohjaaja, luutnantti Hangasjärvi ja mekaanikkona toiminut ylikersantti Reponen saivat surmansa.
  • 26. kesäkuuta 1959 SF-12 ja toinen Safir törmäsivät ilmassa Porin lähellä. SF-12 vaurioitui niin pahasti, että kahden hengen miehistön oli pakko hypätä koneesta. Lennonopettaja luutnantti Lauri Mustola törmäsi maahan ennen laskuvarjonsa avautumista ja kuoli.[74]

1960-luku muokkaa

Fouga Magister oli käytössä vuosina 1959–1986, ja konetyypille sattui 21 onnettomuutta.

  • 24. kesäkuuta 1960 koulukone Viima VI-40 syöksyi maahan Luonetjärvellä. Ohjaaja vänrikki Pentti Helin kuoli.
  • 14. maaliskuuta 1961 koulukone Safir SF-1 syöksyi meren jäälle Sipoossa. Ohjaaja kadetti Veijo Hakkarainen kuoli.
  • 3. heinäkuuta 1961 harjoituskone Pyry PY-8 putosi Kortesjärvellä. Ohjaaja kersantti Asko Visa ja mekaanikko vääpeli Leo Kihlman kuolivat.
  • 8. elokuuta 1961 yhteyskone Beaver BV-2 tuhoutui Rovaniemellä. Ohjaaja kapteeni Veijo Sarisalmi ja matkustaja kenraaliluutnantti Erkki Kukkonen kuolivat.
  • 27. syyskuuta 1961 harjoituskone Fouga FM-3 syöksyi mereen Porissa. Ohjaaja, vänrikki Ilmari Ruokonen ja kersantti Teemu Lahti kuolivat.
  • 8. toukokuuta 1962 hävittäjäkone Gnat GN-109, joka oli Koelentokurssi 2:n käytössä, syöksyi maahan Luonetjärvellä. Ohjaaja luutnantti Esko Sirola kuoli.
  • 18. syyskuuta 1963 FM-24 syöksyi suohon taitolentoharjoituksessa Evijärvellä. Ohjaaja yliluutnantti Kalle Susi kuoli.[21]
  • 1. huhtikuuta 1964 SF-28 syöksyi Päijänteen jäälle Muuratsalon eteläpuolelle. Koneen lentäjä, kersantti E Leminen, sekä sotilasteknikko A Lehtonen ja vääpeli P Hurskainen saivat surmansa.
  • 12. elokuuta 1966 FM-69 syöksyi maahan Kirkkonummen Hirsalassa. Ohjaaja Kers. Timo Kvarnström ja matkustajana ollut lennonjohtaja Kauko Vuonamo kuolivat.
  • 15. helmikuuta 1967 FM-70 putosi PAR-lähestymisen aikana Luonetjärvellä. Kone sakkasi liian alhaisen nopeuden vuoksi ja syöksyi metsään lähelle VT 4:ää Ohjaaja, luutnantti Kari Korppi sai surmansa.
  • 2. joulukuuta 1968 FM-68 syöksyi mittarilentoharjoituksessa laskuosuudella maahan. Ohjaajaopettaja Ylikersantti Vesa Laakso kuoli. Oppilas Veikko Kylänpää selviytyi lievin vammoin.[21]
  • 18.kesäkuuta 1969 SF-30 törmäsi veteen Päijänteen Tehinselällä ja tuhoutui. Ohjaaja kersantti Olli Jussila sai surmansa.

Koneen, mutta ei miehistön, tuhoon johtaneet onnettomuudet, mm.

  • 10. huhtikuuta 1964 Folland Gnat GN-108 tuhoutui Jyväskylässä. Polttoainesäiliöiden epäsymmetrinen tyhjentyminen kaatoi Hämeen lennoston harjoitushävittäjän pilvessä syöksykierteenomaiseen liikkeeseen harjoituslennolla. Ohjaaja, luutnantti M. Kepponen pelastautui heittoistuimella.
  • 20. toukokuuta 1964 MiG-21F tuhoutui Kuopiossa. Karjalan Lennoston MG-64 sai rutiinihuollon jälkeisellä koelennolla moottorivaurion. Ohjaaja kapteeni K. Juvonen pelastautui ohjauskyvyttömästä hävittäjästä heittoistuimella.
  • 15. helmikuuta 1965 Pembroke PR-1 tuhoutui Utissa ajauduttuaan laskussa lumivalliin. Kone romuttui, mutta miehistö ei vahingoittunut.
  • 6. syyskuuta 1968 Folland Gnat tuhoutui Konnevedellä. Ohjausjärjestelmän toimintatilan vaihtamisessa tehty virhe syöksi harjoituslennolla olleen Hämeen Lennoston GN-111:n virheliikkeeseen. Ohjaaja, luutnantti E Rantamäki pelastautui heittoistuimella.

1970-luku muokkaa

  • 8. huhtikuuta 1970 Fouga-Magister FM-79 törmäsi Jyväskylässä Taka-Keljon televisiomastoon tiheässä lumisateessa suunnistusvirheen vuoksi. Ohjaaja luutnantti Nils Veijo ja matkustaja vääpeli Tauno Jokisalo kuolivat maahansyöksyssä.
  • 6. toukokuuta 1970 MiG-21 F (MG-80) syöksyi neljän MIG-koneen osastotaitolentoharjoituksessa maahan Joroisissa. Ohjaaja luutnantti Heikki Luomala kuoli.
  • 17. lokakuuta 1972 Fouga Magister (FM-58) syöksyi maahan. Ohjaaja kuoli.
  • 29. kesäkuuta 1973 koulutuskone Saab Safir (SF-11) putosi. Toinen lentäjistä sai surmansa.
  • 1. joulukuuta 1974 Fouga Magister (FM-44) putosi Kortesjärvellä. Ohjaaja kuoli.
  • 26. elokuuta 1976 Fouga Magister (FM-77) putosi matalalennossa Viitasaarella. Ohjaaja luutnantti Lauri Massinen kuoli koneen iskeytyessä Muuruejärveen selkälennossa. Selkälento oli määräysten mukaan kielletty.
  • 13. tammikuuta 1977 Fouga Magister (FM-40) tuhoutui Rissalassa. Siivestä irronnut jää sammutti moottorit. Laskuyrityksessä molemmat ohjaajat kuolivat.
  • 5. huhtikuuta 1977 Fouga Magister (FM-75) putosi matalalentoesityksessä. Ohjaaja kuoli.
  • 15. kesäkuuta 1977 Fouga Magister (FM-56) syöksyi maahan taitolentoesityksessä Kauhavalla. Ohjaaja kuoli.
  • 3. elokuuta 1977 Fouga Magister (FM-1) putosi maahan matalalla tehdyn pystyliikkeen jälkeen Porissa. Ohjaaja Esa Mutanen kuoli.
  • 2. marraskuuta 1977 Fouga Magister (FM-65) tuhoutui Pylkönmäellä. Itsestään aktivoituneet, matkustajan lentohaalarin taskussa olleet hätäraketit syttyivät. Ohjaaja luutnantti Veli Juhani Seppälä ja matkustaja majuri Leo Koskenvuori kuolivat maahansyöksyssä.
  • 3. lokakuuta 1978 Rissalan lentoturma: Rissalan lentokentältä nousseen DC-3:n (DO-10) toinen moottori sammui. Ohjaaja pyrki kaartamaan koneella takaisin kentälle ja kone putosi Juurusveteen. 15 ihmistä kuoli onnettomuudessa. Useimmat uhreista olivat maanpuolustuskurssilla olleita suomalaisia johtajia.

Pelkästään koneen tuhoutumiseen johtaneita onnettomuuksia 1970-luvulla olivat mm seuraavat:

  • 27. marraskuuta 1970 MiG-15 UTI, Sumiainen. Karjalan lennoston MU-3-harjoitushävittäjä eksyi matalasuunnistuslennolla. Polttoaineen loputtua ohjaaja majuri S Vuorio pelastautui heittoistuimella.
  • 2. heinäkuuta 1971 MiG-21F, Pielavesi. Karjalan Lennoston MG-62 törmäsi puihin matalasuunnistuslennolla. Koneen tultua ohjauskyvyttömäksi ohjaaja pelastautui heittoistuimella.[75]
  • 8. syyskuuta 1975 MiG-21F, Siilinjärvi. Karjalan Lennoston MG-79:n moottori vikaantui huollon jälkeisellä yliäänikoelennolla. Epäonnistuneen tukikohtaan paluuyrityksen jälkeen ohjaaja pelastautui heittoistuimella.
  • 19. marraskuuta 1977 MiG-21F, Juankoski. Osastolennolla olleen Karjalan Lennoston MG-63:n toinen pääteline ei tullut ulos laskutilanteessa teknisen vian takia. Ohjaaja nousi turvalliseen hyppykorkeuteen ja pelastautui heittoistuimella.

Ilmavoimissa tapahtui 1970-luvulla 12 kuolemaan johtanutta lento-onnettomuutta, joista yhdeksän oli FM-koneille tapahtuneita, yksi MiG-21-onnettomuus, yksi SF-onnettomuus ja yksi DO-suuronnettomuus.

Vuosina 1976–2010 tapahtui neljä kuolemaan johtanutta BAe Hawk-onnettomuutta koneen ollessa miltei yhtä paljon käytetty kone kuin FM 1960- ja 1970-luvuilla. Tämä kuvastaneen lentokulttuurin muutosta Ilmavoimissa 1970-luvun jälkipuolelta alkaen ja Hawkin hyvää ohjattavuutta. Lentonäytösten määrä laski samaan aikaan, lentonäytösten varokorkeudet nousivat muutamista metreistä useisiin kymmeniin metreihin. Vuosina 1974-2000 Saab J 35 Drakenille tapahtui yksi kuolemaan johtanut onnettomuus. Vuosina 1978-1998 MiG-21-koneilla tapahtui kuusi onnettomuutta. Hornet-kaluston käytön aikana hävittäjien onnettomuudet vähenivät.

1980-luku muokkaa

Kuolemaan johtaneet onnettomuudet

  • 17. maaliskuuta 1981 Pirkkalassa taitolentoharjoituksessa liian matalalta aloitetun silmukan oikaisun jälkeen ohjaaja kapteeni Kari Heilimo kuoli heittoistuinhypyssä koneen jo törmättyä puihin. Heittoistuinta käyttämätön Hawkin (HW-302) kyydissä ollut majuri Jukka Uhari loukkaantui maahansyöksyssä vakavasti.
  • 13. huhtikuuta 1982 putosi moottorivaurion seurauksena Ilmavoimien Rajavartiolaitokselle lainaama HS-12-helikopteri Mil Mi-8 Kustavin luona. Yksi viidestä miehistön jäsenestä hukkui.
  • 11. kesäkuuta 1982 syöksyi MiG-21 MG-139 maahan Kiuruvedellä. Ohjaaja yliluutnantti P. Haikonen kuoli. Ohjaaja ilmeisesti sai pilvilennossa kaarrossa asentoharhan keskeyttäessään hyökkäyksen maalikonetta vastaan.
  • 25. tammikuuta 1985 FM-41 törmäsi jäähän Lohtajalla horisontin kadottua jään yllä. Ohjaaja, sotilasmestari Markku Keski-Jaskari kuoli ja tähystäjä, kadetti M. Kuosa loukkaantui.
  • 24. huhtikuuta 1985 Valmet Oy:n Turbovinha (OH-VBB) putosi koelennolla Kuorevedellä lattakierteessä, joka ei oiennut. Koelentäjä Paavo Janhunen ja koelentoinsinööri DI Paavo Juhani Jääskeläinen kuolivat onnettomuudessa.
  • 9. toukokuuta 1986 Hawk (HW-313) syöksyi maahan Kemijärvellä. Ohjaaja, yliluutnantti M. Kähkönen kuoli. Esitysharjoituksessa tapahtui G-LOC, eli kiihtyvyysvoimista johtunut tajuttomuus.
  • 28. elokuuta 1988 Valmet Oy:n Redigo (OH-VMT) tuhoutui lentonäytöksessä Bruggessa Belgiassa. Ohjaajana Valmetin koelentäjä, majuri (evp) A. Piippo ei saanut liian matalalla aloitettua syöksykierrettä oikaistua ajoissa ja sai surmansa.

Koneen tuhoon tai merkittävään vaurioitumiseen johtaneet muut onnettomuudet:

  • 24. elokuuta 1984 MiG-21BIS, Anttola. Sotaharjoituksesta huoltoon tapahtuneella siirtolennolla olleen Karjalan Lennoston MG-115:n öljysäiliön täyttökorkki aukesi lennolla ja moottori leikkasi kiinni. Ohjaaja pelastautui heittoistuimella.
  • 30. syyskuuta 1986 MiG-21BIS, Juankoski. Rutiinihuollon jälkeisellä koelennolla olleen Karjalan Lennoston MG-120:n moottori sammui matalapaineturbiinikiekon murruttua. Ohjaaja pelastautui heittoistuimella noin 300 metrin korkeudessa ja loukkaantui lievästi.
  • 16. joulukuuta 1988 Hawk (HW-320) vaurioitui. Laskun epäonnistui heikon sään vuoksi. Molemmat ohjaajat pelastautuivat heittoistuimella ja toinen loukkaantui lievästi.
  • 27. helmikuuta 1989 Hawk (HW-340) vaurioitui Kittilässä. Renkaan räjähdettyä laskussa kone ajautui lumihankeen. Miehistö pelastautui heittoistuimilla.
  • 5. joulukuuta 1989 BAE Hawk tuhoutui Rissalassa. Karjalan Lennoston HW-317:n moottori sammui lentoonlähdössä. Ohjaaja pelastautui heittoistuimella.

1990-luku muokkaa

Kuolemaan johtaneet onnettomuudet olivat:

  • 11. marraskuuta 1992 MiG-21 BIS, Karjalan lennoston MG-128 syöksyi maahan Tammisaaressa. Ohjaaja menetti asennontajun huonoissa sääolosuhteissa matalasuunnistuslennolla. Ohjaaja yliluutnantti Heikki Väresmaa sai surmansa.
  • 14. marraskuuta 1995 Draken DK-231 tuhoutui Jyväskylässä Luonetjärvellä. Yliluutnantti J. Laakkonen kuoli. Mittarilähestymisessä pimeässä väärällä korkeusmittariasetuksella Draken osui maahan ennen kenttää.[76]
  • 1. maaliskuuta 1996 PA-13 Piper Arrow IV törmäsi sähkölinjaan Asikkalassa, takarunko irtosi ja syöksyi maahan. Ohjaaja majuri Jyrki Eskola sekä matkustaja teknikkokapteeni Tuomo Valkjärvi saivat surmansa.
  • 7. huhtikuuta 1998 Hawk (HW-323) syöksyi maahan Tuusniemellä torjuntaharjoituksessa. Ohjaaja yliluutnantti Timo Jääskeläinen kuoli.

Koneen tuhoon johtaneet muut onnettomuudet:

  • 5. marraskuuta 1991 MiG-21BIS, Sotkamo. Karjalan Lennoston MG-117:n laskutelinejärjestelmä vioittui yölennolla ja nokkateline jäi sisään. Ohjaaja pelastautui heittoistuimella 3000 metrin korkeudesta. Ohjaaja hyppäsi keulapainoiseksi trimmatusta koneesta, mutta kone menikin balanssiin kun ohjaajan ja heittoistuimen paino poistui. Kone lensi ilman ohjaajaa Sotkamon seuduille saakka ja putosi metsään.
  • 22. maaliskuuta 1995 MiG-21BIS, Maaninka. Karjalan Lennoston MG-122:n moottori syttyi tuleen korkeapaineturbiinin siiven katkettua. Ohjaaja yliluutnantti Jyri Ruokonen pelastautui heittoistuimella n. 1200 metrin korkeudessa.
  • 1. heinäkuuta 1998 Hawkin (HW-324) moottori sammui Luopioisissa ja molemmat ohjaajat käyttivät heittoistuinta. Toinen ohjaajista loukkaantui lievästi.

2000-luku muokkaa

Kuolemaan johtanut onnettomuus:

Koneen tuhoon johtaneet muut onnettomuudet:

  • 8. marraskuuta 2001 kaksi F-18 C Hornetia törmäsi toisiinsa ilmassa Lappajärven yllä ja molemmat vaurioituivat. Toisen koneen ohjaaja käytti heittoistuinta ja kone (HN-430) putosi suolle Karstulaan tuhoutuen. Toisesta koneesta (HN-413) jouduttiin sammuttamaan toinen moottori ja se pääsi Pirkkalan tukikohtaan.[78]
  • 25. maaliskuuta 2003 Sallan Salmivaarassa Hawk (HW-305) tuhoutui. Lentorata meni alle säädetyn 50 metrin ja kone osui puiden latvoihin. Tämän jälkeen moottori sammui, ja miehistö lensi konetta vielä noin kuusi kilometriä ennen kuin pelastautui heittoistuimilla.[79]
  • 28. syyskuuta 2006 Lentosotakoulun Hawk syöksyi maahan Kruunupyyssä moottorin sammuttua. Ohjaaja pelastautui heittoistuimella, mutta kone tuhoutui maahansyöksyn jälkeisessä tulipalossa lähes täydellisesti. Onnettomuuden syyksi osoittautui noin 100 metrin korkeudessa lentänyt haapanaparvi.

2010-luku muokkaa

Kuolemaan johtanut onnettomuus:

  • 13. marraskuuta 2013 kaksi Hawkia törmäsi ilmassa toisiinsa Perhossa Keski-Pohjanmaalla. Toisen koneen lentäjä pelastautui heittoistuimella. Toisen koneen lentäjä, kapteeni Kalle Virta löytyi kuolleena.[80]

Koneen tuhoon johtanut onnettomuus:

  • 21. tammikuuta 2010 Koelentokeskuksen Hornet (HN-468, entinen HN-413) tuhoutui maahansyöksyssä Juupajoella virheliike-liikehdintäkokeen jälkeen. Kaksihenkinen miehistö pelastautui heittoistuimilla, mutta loukkaantui.[81] Syynä oli vika servosylinterissä, joka muuttaa ohjauspinnan asentoa.

Lähteet muokkaa

  • Haapanen, Atso: Punatähdestä hakaristiin. Tampere: Apali Oy, 2008.
  • Hyvönen, Jaakko: Kohtalokkaat lennot 1918–1939. Helsinki: Kirjateos Oy, 1987. ISBN 951-9445-38-2.
  • Hyvönen, Jaakko: Kohtalokkaat lennot 1939–1944. Helsinki: Kirjateos Oy, 2001. ISBN 951-9445-34-X.
  • Hyvönen, Jaakko: Kohtalokkaat lennot 1945–1988. Kangasala: AR-kustannus Oy, 1995. ISBN 951-95821-5-0.
  • Hakkapeliitta N:o 27
  • Keskinen, Kalevi & Stenman, Kari: Suomen ilmavoimien historiaa 4 – Morane-Saulnier M. S. 405. Painoyhtymä, 2004.
  • Pajari, Risto: Jatkosota ilmassa. Helsinki: WSOY, 1982.
  • Raunio, Jukka: Valtion Lentokonetehdas Myrsky. Suomalaisen hävittäjälentokoneen tarina. Kuorevesi: Jukka Raunio, 2002. ISBN 951-96866-4-9.
  • Vesen, Jukka ja Siiropää, Heimo: Utin koneet siipi maassa. Korian kirjapaino, 2008.
  • Suhonen, Rauno Kovan kohtalon pommikone JK-254, Docendo Oy 2014
  • Ilmavoimat: Heittoistuinhypyt Ilmavoimissa. Puolustusvoimat.fi (Arkistoitu – Internet Archive) (pdf)

Viitteet muokkaa

  1. ↑ Vesen ja Siiropää 2008, s. 7
  2. ↑ Ilmavoimien kuvaus onnettomuudesta ja 1920-luvun sotilasilmailusta (Arkistoitu – Internet Archive)
  3. ↑ Muistokivi (Arkistoitu – Internet Archive)
  4. ↑ a b c d e f g h i Kyösti Paronen, "Numerotietoja Caudron C.60-koneiden käytöstä Suomessa", Feeniks, 4/1999
  5. ↑ Järkyttävä lento-onnettomuus. Iltalehti, 20.10.1923, nro 244, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 10.7.2022.
  6. ↑ Vesen ja Siiropää, 2008, s. 22
  7. ↑ a b "In memoriam", Suomen Siivet, 4/1971, s.21
  8. ↑ https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/1811953?page=21
  9. ↑ Hakkapeliitta N:o 27 sivu 21.
  10. ↑ Vesen ja Siiropää 2008, s. 35
  11. ↑ Vesen ja Siiropää 2008, s. 45
  12. ↑ Vesen ja Siiropää 2008, s. 50-51
  13. ↑ Vesen ja Siiropää 2008, s. 53
  14. ↑ http://users.kymp.net/ilmakilta/kukot.htm (Arkistoitu – Internet Archive) muistokivet
  15. ↑ Vesen ja Siiropää 2008, s. 63
  16. ↑ Vesen ja Siiropää 2008, s. 107
  17. ↑ Jukka Nisula, "Pitkänokasta lyhytnokaksi", s. 9, Feeniks 1/2011
  18. ↑ Vesen ja Siiropää 2008
  19. ↑ Vesen ja Siiropää 2008, s. 108
  20. ↑ Vesen ja Siiropää 2008, s. 109
  21. ↑ a b c d "Ilmasotakoulun vaipuneet kotkat", Suomen siivet, 1, 1969, s. 5.
  22. ↑ Osmo Meriluodon muistomerkki (1960-luvun alkupuoli) www.hyvinkaa.fi. Viitattu 9.1.2024.
  23. ↑ a b c Pajari 1982, s. 290–291
  24. ↑ "Kysymyksiä ja vastauksia", Suomen Siivet, 4/1971, s.
  25. ↑ Haapanen 2008, s. 173
  26. ↑ a b Pajari 1982, s. 292–293
  27. ↑ Haapanen 2008, s. 140
  28. ↑ a b Pajari 1982, s. 294–295
  29. ↑ a b c Pajari 1982, s. 296–297
  30. ↑ Pajari 1982, s. 298-299
  31. ↑ Vesen ja Siiropää 2008, s. 117
  32. ↑ a b c Pajari 1982, s. 300–301
  33. ↑ a b c d e f Pajari 1982, s. 302–303
  34. ↑ Haapanen 2008, s. 139
  35. ↑ Sotasampo www.sotasampo.fi. Viitattu 21.12.2023.
  36. ↑ Suomen ilmailuhistorian muistomerkit, s. 124. Lentovarikon kilta ry, 2019. ISBN 978-951-97232-7-3.
  37. ↑ a b c Pajari 1982, s. 304–305
  38. ↑ Haapanen 2008, s. 69
  39. ↑ a b Pajari 1982, s. 306–307
  40. ↑ Haapanen 2008, s. 170
  41. ↑ Keskinen & Stenman 2004, s. 90
  42. ↑ Pajari 1982, s. 306-307
  43. ↑ Haapanen 2008, s. 177
  44. ↑ a b c d e Pajari 1982, s. 308–309
  45. ↑ Haapanen 2008, s. 185
  46. ↑ a b c d e f g h Pajari 1982, s. 310–311
  47. ↑ Haapanen 2008, s. 204
  48. ↑ Haapanen 2008, s. 174
  49. ↑ a b c d Pajari 1982, s. 312–313
  50. ↑ a b c d e Pajari 1982, s. 314–315
  51. ↑ a b Pajari 1982, s. 316–317
  52. ↑ a b c d e f g h Pajari 1982, s. 318–319
  53. ↑ Raunio 2002, s. 22
  54. ↑ Haapanen 2008, s. 180
  55. ↑ Raunio 2002, s. 26
  56. ↑ a b c d e f Pajari 1982, s. 320–321
  57. ↑ a b c Pajari 1982, s. 322–323
  58. ↑ Keskinen & Stenman 2004, s. 91
  59. ↑ Vesen ja Siiropää 2008, s. 128
  60. ↑ a b Pajari 1982, s. 328–329
  61. ↑ Suhonen, esim. sivu 127
  62. ↑ Pajari 1982, s. 332–333
  63. ↑ a b Pajari 1982, s. 334–335
  64. ↑ Raunio 2002 s. 34
  65. ↑ "Mersuja hakemassa", Suomen Siivet, 4/1971, s. 15
  66. ↑ a b Pajari 1982, s. 336–337
  67. ↑ Haapanen 2008, s. 146
  68. ↑ Raunio 2002, s. 41
  69. ↑ Messerschmitt Bf 109 G-6 Äijänmäki. Kjell Sørensen. Viitattu 11.1.2020.
  70. ↑ http://www.flightforum.fi/forum/index.php/topic,99452.0.html (Arkistoitu – Internet Archive) Re: Mersu-onnettomuus (MT-460) 27.9.1951, Flightforum.fi
  71. ↑ a b Vihuri VH-4 muistomerkki Kymenlaakson Ilmakilta ry. Viitattu 15.10.2015.
  72. ↑ Hyvönen 1995, s. 77-78
  73. ↑ Helsingin Sanomat "50 vuotta sitten", 21.4.2009, s.C7
  74. ↑ http://www.flightforum.fi/forum/index.php/topic,97648.0.html (Arkistoitu – Internet Archive) Flight Forum -keskustelupalstan kuva Helsingin Sanomien artikkelista
  75. ↑ Lento-onnettomuudet sotilasilmailussa vuodesta 1970 alkaen 4.2.2011. Ilmavoimat. Arkistoitu 28.1.2015. Viitattu 24.1.2015.
  76. ↑ Jyrki Laukkanen, Saab 35 Draken, Apali, 2006, s. 136.
  77. ↑ Hawk-onnettomuus Siikaisissa 27.1.2005. Ilmavoimat. Arkistoitu 14.11.2006. Viitattu 16.4.2008.
  78. ↑ Verkkouutiset - Arkisto - Hornet-onnettomuuden aiheutti riittämätön näköhavainto w3.verkkouutiset.fi. 26.2.2002. Viitattu 26.12.2014.
  79. ↑ Puolustusvoimien kuva
  80. ↑ Lentoturmassa menehtyi 30-vuotias, kokenut lentäjä Keskisuomalainen viitattu = 13.11.2013. Arkistoitu 13.11.2013. Viitattu 13.11.2013.
  81. ↑ Heittoistuimilla pelastatuneet Hornet lentäjät leikattiin illalla, (Arkistoitu – Internet Archive) Hs.fi

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Luettelo_Suomen_ilmavoimien_lento-onnettomuuksista&oldid=22345770”