Ludwig Bähr
Ludwig Wilhelm Bähr (31. toukokuuta 1831 Hannover – 1. tammikuuta 1869 Helsinki) oli saksalaissyntyinen arkkitehti ja Suomen ensimmäisen arkkitehtuurin opettajanviran haltija.[1]
Hannoverissa syntyneen ja siellä arkkitehtuuria opiskelleen Bährin puoliso oli Ida Jakobine Cecilie von der Heller. Bähr toi Suomeen arkkitehtuurin polyteknillisen koulutusmallin ja käytänteitä. Kun Polyteknillinen opisto alkoi muotoutua Helsingin teknillisestä reaalikoulusta Suomessa 1860-luvun alussa, koulun oppiaineeksi tuli myös arkkitehtuuri eli rakennustaide. Bähr nimitettiin koulun uuteen rakennustaiteen opettajan virkaan 1863. Saksassa hän oli työskennellyt sekä virkamiehenä että yksityisarkkitehtina, suunnitellen muun muassa asuin-, liike- ja tehdasrakennuksia ja avustaen tunnettuja kirkkoarkkitehteja. Suomessa ei silti tiedetä yhtään hänen suunnittelemaansa rakennusta.[1]
Saksan kielellä opettanut Bähr ei myöskään onnistunut muodostamaan hyviä suhteita ruotsinkieliseen seura- ja liike-elämään eikä pääsemään läheiseen yhteistyöhön Intendentinkonttorin tai yksityisten arkkitehtien kanssa. Bährin ansiona on kuitenkin, että hän loi arkkitehtuurin opetukselle perustan Suomessa teknillisen koulutuksen yhteydessä. Useasta hänen oppilaastaan tuli tunnettuja arkkitehteja ja kansallisen rakennustoimen vaikuttajia, mukaan lukien Berndt Ivar Aminoff, Albert Mellin, Theodor Granstedt, Wolmar Westling ja Evert Lagerspetz. Bährin Suomessa aloittamaa opetustyötä jatkoi Frans Sjöström.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Viljo, Eeva Maija: Ludwig Bähr Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 17.2.2003. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 19.3.2024.
Aiheesta muualla muokkaa
- Bähr, Ludwig Biografiasampo.
- Suomen rakentajat. Korkeakoulutasoista arkkitehtuurikoulutusta Suomessa 150 vuotta. Aalto yliopisto.