Louis Kleineh

suomalainen ravintoloitsija

Louis Gabriel Kleineh (n. 1808 Riettberg, Westfalen29. kesäkuuta 1874[1] Helsinki)[2] oli saksalaissyntyinen ravintoloitsija, joka hallitsi Helsingin hotelli- ja ravintolatoimintaa 1800-luvun puolivälissä. Hänen on sanottu olleen alalla ensimmäinen todellinen suuryrittäjä Helsingissä.

Kleinehin suku oli lähtöisin Preussista ja alkujaan nimeltään Kleinheinrich. Hän muutti Suomeen vuonna 1840 ja avioitui haminalaista sukua olleen Maria Christina Forsellin kanssa. He saivat yhdeksän lasta, joista tunnetuin on taidemaalari Oskar Kleineh (1846–1919). Kleineh säilytti yhteydet synnyinmaahansa ja toimi aktiivisesti Helsingin saksalaisessa seurakunnassa. Hän ei luopunut saksan kielen käytöstä.[2]

Kleineh asui ensin lyhyen aikaa Suomenlinnassa ja toimi aatelisklubin talouspäällikkönä, mutta saatuaan pian Suomen kansalaisuuden hän muutti Helsinkiin ja avasi vuonna 1840 Hôtel de S:t Petersbourg -nimisen hotellin entisessä af Forsellesin kivitalossa[3] osoitteessa Unioninkatu 30. Hän luopui siitä tultuaan kolme vuotta myöhemmin Kauppatorin varrella sijainneen Helsingin Seurahuoneen (nyk. Helsingin kaupungintalo) johtajaksi. Kleineh johti Helsingin kulttuurielämän keskuksena toiminutta Seurahuonetta vuosina 1843–1861.[2]

Kleineh toimi myös Kaivopuiston Kaivohuoneen ravintoloitsijana vuosina 1841, 1843 ja 1853–1869. Kun Krimin sota ja koleraepidemia romahduttivat pietarilaisten vierailijoiden määrät 1850-luvulla, hän muutti ravintolan ympäri vuoden aukiolevaksi ja perusti sen yhteyteen puistoteatterin ja keilaradan. Kleineh luopui aikanaan sekä Seurahuoneen että Kaivohuoneen ravintolaoikeuksista keskittyäkseen johtamaan omaa kilpailevaa liikeyritystään, Hotelli Kleinehia.[2]

Kleinehin hotelli Helsingin Kauppatorin laidalla.

Kleineh osti vuonna 1851 everstiluutnantti Gregori Tigerstedtiltä 18 000 hopearuplan hinnalla Pohjoisesplanadin ja Katariinan­kadun kulmatalon, johon hän perusti nimeään kantavan hotellin.[2] Pehr Granstedtin suunnitteleman talon oli rakennuttanut kauppaneuvos Henrik Jakob Govinius vuosina 1815–1819.[4] Hotelli Kleinehia pidettiin jonkin aikaa Helsingin hienoimpana hotellina, jossa järjestettiin monia tärkeitä juhlatilaisuuksia. Koska hotellin juhlasali ei kuitenkaan ollut tarpeeksi suuri isompiin tilaisuuksiin, Kleineh hankki vuonna 1852 käyttöönsä lisäksi Aleksanterinkadun ja Mariankadun kulmassa sijainneen Hôtel de Russien, joka tunnettiin myös Oelzen salonkina aiemman omistajansa mukaan. Kleineh kuitenkin myi viimeksi mainitun talon vuonna 1862 vähentääkseen kilpailua lähikortteleissa.[2]

Kleineh oli niin ikään vuonna 1866 valmistuneen uuden teatteritalon (nykyinen Svenska teatern) ravintolan (nykyinen Oopperakellari) ensimmäinen ravintoloitsija vuoteen 1871 sekä Esplanadin puistossa sijaitsevan ravintola Kappelin vuodesta 1867 kuolemaansa asti. Oopperakellarin ja Kaivohuoneen toiminnan sai Kleinehin luovuttua haltuunsa Carl Kämp.[2]

Kleinehin kuoltua hänen leskensä jatkoi Kappelin ravintolatoimintaa vuoteen 1877 ja hotelli Kleinehia pari vuotta pidempään.[2] Kleinehin kuoleman jälkeen hotellin hallinnasta käytiin oikeutta Turun hovioikeudessa.[5] Hotelli toimi aina vuoteen 1935, jolloin viimeinen omistaja, latvialainen Heinrich Bitte myi rakennuksen kaupungille.[2] Nykyään siinä toimii Helsingin kiinteistövirasto.

Kleinehin mukaan on saanut nimensä myös Kaivopuistossa sijaitseva Villa Kleineh -huvila, jonka hän osti yksityisasunnokseen vuonna 1857.[6][2]

Kirjallisuutta muokkaa

  • Marja Pehkonen: ”Louis Kleineh, unohtumaton isäntä”, Villa Kleineh – Kylpylävieraiden huvilasta Alankomaiden residenssiksi. Helsingin kaupunginmuseo, Alankomaiden suurlähetystö, 2001. Memoria-sarja. [vanhentunut linkki]

Lähteet muokkaa

  1. Dödsfall. Wiborgs Tidning, 2.7.1874, nro 246, s. 76. Viipuri: Historiallinen sanomalehtikirjasto. Viitattu 5.7.2009. (ruotsiksi)
  2. a b c d e f g h i j Bengt von Bonsdorff: Kleineh, Louis (1808–1874) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. 15.1.2010. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  3. Diverse enskilda Kungörelser. Finlands Allmänna Tidning, 22.10.1840, nro 246, s. 4. Helsinki: Historiallinen sanomalehtikirjasto. Viitattu 5.7.2009. (ruotsiksi)
  4. Kauppiaat rakensivat talonsa Elefantin kortteliin (Arkistoitu – Internet Archive)
  5. ??. Helsingfors Dagblad, 02.04.1875, nro 87B, s. 1. Helsinki: Historiallinen sanomalehtikirjasto. Viitattu 5.7.2009. (ruotsiksi)
  6. Residenssin historia (Arkistoitu – Internet Archive)

Aiheesta muualla muokkaa