Louis Joxe
Louis Joxe (16. syyskuuta 1901 Bourg-la-Reine, Hauts-de-Seine – 6. huhtikuuta 1991) oli ranskalainen diplomaatti ja poliitikko. Hänet muistetaan erityisesti Algerian sodan päättäneiden ja Algerian itsenäistymiseen johtaneiden neuvottelujen johtamisesta 1960-luvun alussa.
Joxe opiskeli historiaa ja maantiedettä ja toimi aluksi opettajana, kunnes alkoi suuntautua kansainvälisiin tehtäviin.[1] Hän osallistui Kansainliiton toimintaan Ranskan valtuuskunnan jäsenenä. Vuosina 1934–1939 hän toimi Ranskan puolivirallisen uutistoimiston Havasin ulkomaanosaston tarkastajana.
Toisessa maailmansodassa Joxe toimi kansallisen vapautuskomitean pääsihteerinä ja väliaikaishallituksen palveluksessa. Vuosina 1946–1952 toimi Ranskan ulkoministeriön kulttuuriosaston päällikkönä, minkä jälkeen hän oli suurlähettiläänä Neuvostoliitossa ja Länsi-Saksassa .[2]
Joxe osallistui Indokiinan sodan rauhanneuvotteluihin 1954. Vuonna 1959 hänestä tuli pääministerin viraston valtiosihteeriksi. Seuraavana vuonna Joxe toimi lyhyesti opetusministerinä ja nimitettiin sitten vaikeaan Algerian-asioiden ministerin tehtävään. Hänellä oli merkittävä rooli Algerian itsenäisyyteen johtaneen Évianin sopimuksen laadinnassa.[2]
Joulukuussa 1962 Joxe nimitettiin Georges Pompidoun hallituksen valtionhallinnon uudelleenorganisoinnista vastaavaksi ministeriksi.[2] Hän toimi Pompidoun sijaisena valtion johdossa muun muassa Pariisin kevään 1968 opiskelijamellakoiden aikana, jolloin hänen katsottiin epäonnistuneen ja hän erosi ministerin tehtävistä.[1]
Joxe vetäytyi julkisista tehtävistä 1989. Hänen poikansa on monissa poliittisissa tehtävissä toiminut Pierre Joxe, joka kuuluu sosialisteihin.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Saxon, Wolfgang: Louis Joxe, Gaullist, Dies at 89; Negotiated Algeria's Sovereignty, The New York Times 7.4.1991. Viitattu 31.10.2014.
- ↑ a b c Iloniemi, Jaakko: ”Joxe, Louis (1901)”, teoksessa Huovinen, Pentti ja Siikala, Kalervo (toim.): Maailmanpolitiikan kasvot, s. 89–90. Helsinki: Weilin & Göös, 1963.
