Louis Joseph Vendôme
Louis Joseph Vendôme (oik. Louis Joseph de Bourbon, Vendômen herttua) (1. heinäkuuta 1654 Pariisi – 15. kesäkuuta 1712 Viñaroz, Katalonia)[1] oli Ranskan marsalkka vuodesta 1695 ja Ranskan armeijan merkittävimpiä komentajia elinaikanaan. Vuonna 1669 hän peri isältään sarjan titteleitä: Vendômen herttua (nimellä Ludvig III), Beaufortin herttua (myi herttuakunnan vuonna 1688), Etampesin herttua ja Penthièvren kreivi.
Louis Joseph Vendôme liittyi Ranskan armeijaan 1672 ja kunnostautui Ranskan-Hollannin sodassa Henri Turennen alaisena. Hän taisteli yhdeksänvuotisen sodan aikana ensiksi François Luxembourgin alaisena Belgiassa vuoteen 1692 ja vuonna 1693 Nicolas Catinatin armeijassa Pohjois-Italiassa. Vuonna 1695 Hän seurasi Adrien-Maurice Noaillesia Ranskan joukkojen komentajana Kataloniassa ja pakottikin Espanjan kuninkaan Kaarle II:n rauhaan vallattuaan loppukesällä 1697 Barcelonan kahden kuukauden piirityksen jälkeen.
Vuonna 1702, Espanjan perimyssodan aikana, Vendôme sai ranskalais-espanjalaisen armeijan komentajuuden Italiassa Catinatin ja François Villeroin epäonnistuttua. Hän todisti olevansa taitavan vastustajansa, serkkunsa prinssi Eugen Savoijilaisen vertainen, ja voitti tämän lopulta Cassanon taistelussa vuonna 1705.
Vuonna 1706 Vendôme siirrettiin taistelemaan Flandersiin, jossa hän oli kuitenkin vain Ludvig XIV pojanpojan, Burgundin herttuan kakkosmies. Tämän jälkeen hän oli kaksi vuotta pois armeijan palveluksesta, mutta palasi takaisin johtamaan armeijaa hyökkäyksessä Espanjaan, ja voittikin vielä liittokunnan joukot Brihuegassa ja Villa Viciossa vuonna 1710. Vendôme kuoli yllättäen kesken sotaretken Kataloniassa 1712.
Lähteet muokkaa
- Childs, John: Warfare in the Seventeenth Century. Lontoo: Cassell, 2001. ISBN 0-304-36373-1.
Viitteet muokkaa
- ↑ Benjamin Vincent: A Dictionary of Biography - Past and Present, s. 600. Read, 2006. ISBN 1406793922.