Lola Montez
Lola Montez, oik. Eliza Roseanna Gilbert, (17. helmikuuta 1821 – 17. tammikuuta 1861) oli irlantilaissyntyinen tanssijatar. Vuonna 1846 hänestä tuli Baijerin kuninkaan Ludvig I:n rakastajatar, ja seuraavana vuonna hän sai Landsfeldin kreivittären arvonimen. Hänen vaikutuksensa kuninkaaseen johti levottomuuksiin Münchenissä. Viimeiset vuotensa Montez vietti Yhdysvalloissa.[1]
| Lola Montez | |
|---|---|
.jpg) Lola Montezin muotokuva, jonka Joseph Karl Stieler maalasi vuonna 1847 Ludvig I:n kaunokaisgalleriaan. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 17. helmikuuta 1821 Sligon kreivikunta, Irlanti |
| Kuollut | 17. tammikuuta 1861 (39 vuotta) |
| Kansalaisuus | irlantilainen |
| Ammatti | bolerotanssija |
Max Ophülsin vuonna 1955 ohjaama elokuva Skandaalikuningatar perustuu löyhästi Lola Montezin elämään.
Elämä muokkaa
Tanssitytöksi muokkaa
Tiedot Lola Montezin syntymäajasta vaihtelevat usealla vuodella, mutta uskottavimman lähteen mukaan hän syntyi helmikuussa 1821. Hänen isänsä oli brittiläisen armeijan upseeri nimeltä Gilbert ja äitinsä kreolilaista syntyperää oleva irlantilainen hatuntekijä.[2] Perhe muutti Intiaan Lolan ollessa lapsi. Hän joutui viettämän pitkiä aikoja yksinään, ja sitoutumaton elämä teki hänestä levottoman. Noin kymmenvuotiaana Lola lähetettiin Englantiin kasvatettavaksi ja koulutettavaksi. Hän oppi ymmärtämään vieraita kieliä, keskustelemaan sujuvasti ja soittamaan pianoa kohtuullisesti.[3]
Vuonna 1837 Lola avioitui 16-vuotiaana luutnantti Thomas Jamesin kanssa ja pari siirtyi Intiaan. Intiassa Lola solmi suhteita muihin miehiin ja hankki huonon maineen. Avioliitto purettiin viisi vuotta myöhemmin Kalkutassa. Avioeron jälkeen Lola matkusti ympäri Eurooppaa eri miesystäviensä kustantamana. Samalla hän koulutti itsensä tanssijattareksi Madridissa ja hänestä tuli donna Maria Dolorez. Sukunimen hän valitsi Espanjan tunnetuimman härkätaistelijan Montezin mukaan.[3]
Ensimmäinen Montezia käsittelevä suomalainen julkaisu oli Borgå Tidningar -sanomalehden vuoden 1843 artikkeli, jossa uutisoitiin hänen ensimmäisestä teatteriesiintymisestään Pariisissa. Montezista tuli lyhyessä ajassa ajalleen hyvin poikkeuksellisesti Euroopan-kuulu julkisuuden henkilö. Lehdistö seurasi tarkkaan Montezin vaiheita, ja hän esiintyi monissa Euroopan suurkaupungeissa vaihtelevalla menestyksellä. Uutiset kohdistuivat pääosin Montezin elämään Baijerissa vuosina 1846–1848. Samalla vuosikymmenellä Montez nousi myös Suomessa hyvin tunnetuksi ja hänestä käytettiin nimeä ”Landsfeldin kreivitär”.[4]
Skandaalien täyttämä ura muokkaa
Esiintymismatkoillaan ja yksityiselämässään Montez aiheutti monia skandaaleita ja jopa kaksintaisteluita. Hän jätti jälkeensä maksamattomia laskuja ja perikatoon ajettuja suosijoita, joihin kuului myös tunnettuja henkilöitä kuten Victor Hugo ja Franz Liszt.[3] Heidän lisäkseen Montez käytti viehätysvoimaansa kuninkaallisiin ja sai Baijerin kuninkaan Ludvig I:n rakastumaan itseensä. Kuningas lahjoitti Montezille talon Münchenistä ja maksoi Montezin palvelusväen, kalustuksen ja korut. Lisäksi Montez nautti monista etuoikeuksista, jotka kuuluivat vain hallitsijaperheen jäsenille. Poliisijohtaja, joka tunsi Montezin maineen, tarjosi tälle 50 000 frangin korvausta Münchenistä poistumisesta, mutta Montez kieltäytyi tarjouksesta. Lopulta hänet karkotettiin keväällä 1848 Münchenin levottomuuksien yhteydessä.[5]
Vuonna 1849 Montez avioitui Lontoossa nuoren ratsuväkiupseerin George Trafford Healdin kanssa. Montezin edellinen avioero ei kuitenkaan ollut virallinen, ja hän joutui syytteeseen kaksinnaimisesta. Päästyään vapaaksi takuita vastaan Montez pakeni Espanjaan. Seuraavan vuoden aikana hän palasi näyttämölle ja teki vuosina 1851–1853 kiertueen Yhdysvaltain itärannikolle. Matkustettuaan sieltä San Franciscoon hän otti ohjelmistoonsa kuuluisan ”hämähäkkitanssinsa”.[6]
Heinäkuussa 1853 Montez avioitui San Francisco Whig -sanomalehden omistajan Patrick Purdy Hullin kanssa.[6] Avioliitto osoittautui riitaiseksi, ja jo muutaman kuukauden yhdessäolon jälkeen Montez pyysi mieheltään avioeroa. Hän solmi välittömästi uuden rakkaussuhteen saksalaiseen paroniin, joka oli saapunut Münchenistä ja herätti eloon kuningas Ludvigiin liittyvät muistot. Paronin ja Montezin tuttavuus jäi lyhytaikaiseksi, sillä vain muutama päivä heidän tapaamisensa jälkeen paroni löydettiin ammuttuna metsästä. Kuolemansyyntutkija kuittasi asian lyhyellä päätöksellä, jonka mukaan paroni oli kuollut ampumavälikohtauksessa, jollaiset olivat yleisiä tuon aikakauden villissä lännessä.[7]
Kiertue Australiaan muokkaa
Toukokuussa 1855 Montez valitsi managerikseen näyttelijä Noel Follinin ja purjehti tämän kanssa Sydneyyn, Australiaan. Elokuussa samana vuonna Montez avasi kiertueensa kuninkaallisessa Victorian teatterissa, jossa hän esitti paikallisten näyttelijöiden avustamana numeronsa Lola Montez Baijerissa. Sydneystä lähtiessään Montez jätti laskujaan maksamatta ja sai virkavallan peräänsä. Esiintyessään myöhemmin Melbournessa Montez joutui turvautumaan ”hämähäkkitanssiinsa” yleisömäärien vähenemisen estämiseksi. Lehdistö tuomitsi Montezin tanssin säädyttömänä, mutta rauhantuomarina toimiva Melbournen pormestari kieltäytyi pidättämästä tätä. Marras–joulukuussa Montez esiintyi täysille saleille Adelaidessa ja sai haltioituneen vastaanoton palattuaan Sydneyyn seuraavana vuonna.[6]
Helmikuussa 1856 Montez saavutti suurta suosiota esiintyessään Ballaratissa. Paikallisen lehdistön moittiessa Montezia epäsiveellisestä tanssista tämä otti hevospiiskansa esiin ja ruoski julkisesti lehden päätoimittajan Henry Seekampin.[6] Myöhemmin keväällä Montez kierteli Victorian osavaltion pienissä kaupungeissa, kunnes lopetti kiertueensa toukokuussa 1856 Uuden Etelä-Walesin Newcastleen. Siellä Montez ja hänen managerinaan toiminut Follin astuivat Jane A Falkenberg -alukseen ja aloittivat paluumatkan San Franciscoon.[8]
Laivamatkan aikana Montezin ja Follinin välit kiristyivät ja Montezin miessuhteet Melbournessa nousivat uudelleen esiin. Yöllä 8. heinäkuuta Follin katosi Jane A Falkenbergilta ja hänen uskottiin pudonneen pimeässä mereen. Tapahtumasta on useita versioita. Montezin tiedettiin jo Melbournessa yrittäneen iskeä saksilla Follinia ja monet epäilivät hänen työntäneen managerinsa yli laidan. Vastaavasti myös Follinin itsemurhateoria sai kannatusta.[8] Asiasta ei käynnistetty koskaan virallisia tutkimuksia.[6]
Viimeiset vuodet Yhdysvalloissa muokkaa
Yhdysvaltoihin saavuttuaan Montez yritti luoda uutta uraa tanssijana useissa kaupungeissa, mutta epäonnistui pyrkimyksissään. Vuonna 1857 hän ryhtyi moraalisten luentojen pitäjäksi ja kertoi katuvansa entistä elämäntapaansa. Syfiliksen kolmannen vaiheen eteneminen pysäytti Montezin uran luennoitsijana, ja hän kuoli Brooklynissa 17. tammikuuta 1861. Hänet haudattiin Greenwoodin hautausmaahan rouva Eliza Gilbertin nimellä.[6]
Lähteet muokkaa
- Barth, Reinhard: Historian suurnaiset. Gummerus Oy Ajatuskirjat, 2009. ISBN 978-951-208093-9.
- Lobez, Susanna ja Morton, James: Kings of Sting. Melbourne University, 2011. ISBN 9780522858594. (englanniksi)
- Otavan iso Fokus, 5. osa (Mo-Qv). Otava, 1973. ISBN 951-1-01070-0.
Viitteet muokkaa
- ↑ Fokus s. 2712.
- ↑ Barth s. 229.
- ↑ a b c Barth s. 230.
- ↑ Saari, Emmi: Lola Montez Suomen lehdistössä kulttuuri1800.wordpress.com. Viitattu 18.4.2015.
- ↑ Barth s. 233-234.
- ↑ a b c d e f Cannon, Michael: Montez, Lola (1818–1861) Australian Dictionary of Biography. National Centre of Biography, Australian National University. Viitattu 18.4.2015. (englanniksi)
- ↑ Horace Wyndham: The Magnificent Montez From Courtesan to Convert gutenberg.org. Viitattu 18.9.2015. (englanniksi)
- ↑ a b Lobez ja Morton s. 17.
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Lola Montez Wikimedia Commonsissa
