Loisnokkelit
Loisnokkelit (Buphagidae;[1] vanhoja suomalaisia nimiä matonokkelit[2] ja syöpäläisnokkelit[3]) on varpuslintuihin kuuluva heimo. Loisnokkeleiden heimoon kuuluu yksi suku (Buphagus) ja kaksi lajia. Aiemmin loisnokkelit luettiin kuuluvaksi kottaraisten heimoon, mutta ne on erotettu omaksi heimokseen molekyylifylogeneettisten tutkimuksien perusteella.[4][5] Loisnokkeleita elää vain Afrikassa. Niiden jalkojen ja nokan muoto sekä elintavat eroavat jyrkästi lähes kaikista muista varpuslinnuista.[3] Ne ovat suurten nisäkkäiden seuralaisia, jotka saavat kaiken ravintonsa isäntäeläimiltään.[6]
| Loisnokkelit | |
|---|---|
 Loisnokkeli (Buphagus erythrorhynchus) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
| Heimo: | Loisnokkelit Buphagidae |
| Suku: |
Loisnokkelit Buphagus Brisson, 1760 |
| Lajit | |
|
|
| Katso myös | |
Koko ja ulkonäkö muokkaa
Loisnokkelit ovat hieman yli 20 sentin pituisia[3] solakkaruumiisia lintuja. Nokka on leveä ja vankka, tyviosasta pyöristynyt, ylempää litteähkö ja kärjestä vähän kaareva.[2] Jalat ovat lyhyet.[7] Lajit erottaa parhaiten nokan väristä: loisnokkelin nokka on kokonaan punainen, isoloisnokkelin taas punaista kärkeä lukuun ottamatta keltainen. Isoloisnokkelin tunnistaa lennossa vaaleasta alaperästä. Molemmat lajit ovat muutoin lähes ruskeita. Niille on myös tyypillistä pitkä pyrstö.[3]
Levinneisyys muokkaa
Loisnokkeleita tavataan laajalti Saharan eteläpuolisessa Afrikassa.[5] Isoloisnokkelin levinneisyys ulottuu Senegalista itään Etiopiaan ja sieltä etelään Etelä-Afrikkaan saakka. Loisnokkeli elää mantereen itäosissa. Lajien levinneisyys menee osittain päällekkäin, ja joskus samalla alueella voi olla molemman lajin edustajia. Kahden näin lähisukuisen ja elintavoiltaan samanlaisen lajin eläminen niin lähekkäin on hyvin harvinaista.[3] Loisnokkelit ovat vähentyneet suurten nisäkkäiden vähenemisen ja tuholaismyrkkyjen käytön vuoksi, ja paikoin ne ovat hävinneet kokonaan. Karjan pesuun käytetyt aineet tappaa ilmeisesti punkkien lisäksi myös niitä syöviä lintuja.[8] Loisnokkeleista on karjalle hyötyä loisten hävittäjinä ja korvatulosten ehkäisijänä, mutta karjankasvattajat eivät usein pidä niistä, koska ne ärsyttävät nautojen nahkaa ja pitävät haavoja auki syömällä arpikudoksen ja ruven pois.[8][6] Loisnokkeleiden on myös väitetty levittävän tauteja, kuten karjaruttoa, mutta tämä ei pidä paikkaansa.[8] Loisnokkelit hävittävät sen sijaan verta imeviä kärpäsiä, jotka levittävät tauteja. Tämän vuoksi esimerkiksi Kenian maasait ja Gambian fulanit suosivat niitä.[9]
Elintavat muokkaa
Loisnokkelit ovat äänekkäitä lintuja,[6] jotka viettävät pääosan elämästään isojen nisäkkäiden iholla. Yhdessä eläimessä voi liikkua tusinan verran nokkeleita. Terävien kynsien ansiosta ne eivät putoa, vaikka isäntäeläin juoksisi. Lisäksi jäykkä, tikkamainen pyrstö tukee lintua pystysuoralla pinnalla, kuten isännän kyljellä. Ne voivat kavuta sen vatsapuolelle[3] sekä ylös että alas ja kiivetä jalkoja pitkin yhtä ketterästi kuin tikat puunrungolla.[8]
Loisnokkelien isännät sietävät yleensä lintuja, mutta etenkin jos niillä on avohaavoja, ne yrittävät häätää nokkelit kimpustaan hännällään huiskien tai kieriskelemällä maassa. Loisnokkelit eivät valitse isäntäeläintä sattumanvaraisesti eivätkä tule punkkisimman eläimen selkään, vaan palaavat toistuvasti saman eläimen luokse, joskus jopa silloinkin kun isäntäeläin on jo kuollut. Ne suosivat tiettyjä eläinlajeja, etenkin sarvikuonoja,[8] puhveleita ja kirahveja.[6] Suosikkilajit vaihtelevat kuitenkin alueittain. Loisnokkeleita on harvoin norsuilla, ilmeisesti sen vuoksi, että norsut eivät siedä niitä.[8]
Ravinto muokkaa
Loisnokkelien pääravintoa ovat isäntäeläinten iholla pesivät ja ympärillä lentävät hyönteiset. Ne syövät etenkin punkkeja ja kärpäsiä, mutta myös täitä. Syöpäläisten imemä veri on kuitenkin tärkeämpää kuin loinen itse.[8] Loisnokkelit repivät eläinten haavoista kärpäsentoukkien lisäksi myös lihaa ja juovat niistä verta. Ne pitävät haavat avoimina nokkimalla arpikudoksen ja ruven. Nokkelit ovat mieltyneet myös eläinten korvavahaan.[6] Loisnokkelilajien nokan muoto on erilainen, ja ne poistavat loisia eri tavoin. Loisnokkelin nokka on ohuempi ja litteämpi kuin sukulaislajilla, joten se ”saksii” loiset pois isäntäeläimestä. Tanakkanokkaisempi isoloisnokkeli sen sijaan kiskaisee syöpäläisen pois.[10]
Lisääntyminen muokkaa
Loisnokkelit pariutuvat sadeaikana. Ne parittelevat isäntäeläimensä päällä. Loisnokkelipari rakentaa pesänsä kuivasta ruohosta puun- tai kallionkoloon, joskus räystäisiin tai olkikattoihinkin. Nokkelit vuoraavat pesän isäntäeläimestä nypityillä karvoilla. Naaras munii pesään 3–5 munaa.[8]
Lähteet muokkaa
- ↑ Maailman lintujen suomenkieliset nimet BirdLife Suomi. Arkistoitu 15.2.2018. Viitattu 25.2.2018.
- ↑ a b Tuulikki Lahti, Kalevi K. Malmström, Marja Martin ja Kari Tuominen: ZOO Suuri eläinkirja 4, s. 496. WSOY, 1979. ISBN 951-0-08249-X.
- ↑ a b c d e f Kodin suuri eläinkirja 9, s. 135. Toim. Kaija Kangasniemi. Weilin+Göös, 1981. ISBN 951-35-1712-8.
- ↑ Peter Hancock,Ingrid Weiersbye: Birds of Botswana, s. 316. Princeton University Press, 2015. ISBN 9780691157177. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 25.2.2018). (englanniksi)
- ↑ a b Don Roberson: Oxpecker family creagrus.home.montereybay.com. 28.7.2001. Viitattu 21.8.2010.
- ↑ a b c d e Juha Valste: Saharasta etelään – Villieläinten Afrikka, s. 135. WSOY, 2001. ISBN 951-0-25821-0.
- ↑ Kenneth Newman: What's That Bird?: A Starter’s Guide to Birds of Southern Africa, s. 113. Struik Publisher, 2003. ISBN 1 86872 879 X. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 23.8.2010). (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h Kodin suuri eläinkirja 9, s. 136. Toim. Kaija Kangasniemi. Weilin+Göös, 1981. ISBN 951-35-1712-8.
- ↑ Robert Burton: International Wildlife Encyclopedia, s. 1830. Marshall Cavendish, 2002. ISBN 978-0761472667. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 23.8.2010). (englanniksi)
- ↑ Rael Loon, Hélène Loon: Birds: the inside story, s. 154. Struik Publisher, 2005. ISBN 1 77007 151 2. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 23.8.2010). (englanniksi)
Aiheesta muualla muokkaa
- ITIS: Buphagus (englanniksi)
- ZipcodeZoo: Buphagus (englanniksi)