Liukuhihnasushi
Liukuhihnasushi (japaniksi: 回転寿司, Hepburn-järjestelmä: kaiten-zushi) on sushi-ravintolan tyyppi joka on yleinen Japanissa. Australaasiassa sitä kutsutaan myös sushijunaksi.
Sushi-lautaset asetetaan liukuhihnalle joka kulkee koko ravintolan läpi ja kulkee jokaisen asiakkaan pöydän ohi. Asiakkaan lasku perustuu hänen syömänsä sushin laatuun ja määrään. Joissain ravintoloissa käytetään erilaista konseptia kuten puisia "sushiveneitä" jotka kulkevat pieniä kanaaleita pitkin, tai pieniä vetureita jotka kulkevat junarataa pitkin.
Ravintolat muokkaa
Liukuhihnasushin ominainen piirre on ravintolan läpi kulkeva sushilautasten jono. Valikoima ei usein rajoitu pelkkään sushiin vaan voi myös sisältää muitakin ruokia kuten karaagea, edamamea, salaattia, keittoa, hedelmiä, jälkiruokia ja muita ruokia ja juomia.
Jotkut ravintolat käyttävät RFID-tunnisteita tai muita järjestelmiä poistaakseen liukuhihnalta sushin joka on kiertänyt siellä liian kauan.
Erikoistilaukset muokkaa
Jos asiakkaat eivät löydä haluamaansa sushia tai muuta ruokaa, he voivat tehdä erikoistilauksia. Joskus tätä varten on käytössä erillinen puhelinjärjestelmä liukuhihnan yläpuolella, kun taas modernimmissa ravintoloissa on tätä varten kosketusnäyttö tai tabletti. Jos ruokaa tilataan vain pieni määrä, se asetetaan liukuhihnalle merkittynä niin että muut asiakkaat tietävät sen olevan erikoistilaus; yleensä sushilautanen asetetaan lieriömäiselle jalustalle johon on merkitty kuka asiakas sen tilasi. Joissain ravintoloissa on erikoistilauksia varten erillinen liukuhihna, tai automatisoitu tarjoiluvaunu jolla tilaus voidaan lähettää suoraan sen tilanneen asiakkaan luokse. Suuremmat tilaukset tuo usein tarjoilija suoraan asiakkaalle.
Asiakkaiden pöydistä löytyvät usein valmiina mausteet ja ruokailuvälineet, kuten inkivääri, syömäpuikot, soijakastike ja pienet lautaset soijakastiketta varten. Wasabi voi sijaita joko pöydässä tai liukuhihnalla. Itsepalveluna tarjoiltu tee ja jäävesi sisältyy usein aterian hintaan, kupit asetetaan hyllylle liukuhihnan yläpuolelle ja teepussit tai vihreän teen jauhe pöydällä olevaan astiaan. Pöydillä on usein märkiä paperipyyhkeitä ja muovisia rasioita sushin kotiin mukaanottamista varten.
Laskutus muokkaa
Ateria laskutetaan laskemalla syödyn sushin laatu ja määrä. Erimuotoiset tai -väriset lautaset ovat usein eri hintaisia, maksaen yleensä 100-500 jeniä tai sen vastineen paikallisessa rahassa (esimerkiksi islantilaisessa liukuhihnasushiravintolassa lautaset voivat maksaa 250-480 kruunua kappaleelta). Jokaisen lautasen hinta näkyy taululla tai julisteessa ravintolan sisällä. Yleensä halvimmat sushit ovat yksinkertaisilla lautasilla ja lautasten koristeellisuus kasvaa hinnan myötä. Kalleimat sushit ovat yleensä kullanvärisillä lautasilla. Kalleimmat sushit voidaan asettaa kahdelle eri lautaselle, jolloin ne maksavat yksittäisten lautasten summan verran. Joissain liukuhihnasushiravintoloissa, kuten Kappa Sushi tai Otaru Zushi, kaikki sushilautaset maksavat 100 jeniä kappaleelta. Tämä vastaa 100 jenin kauppojen periaatetta. Liukuhihnan yläpuolella on nappi jolla voi kutsua tarjoilijan laskemaan lautaset. Joissain ravintoloissa on laskentakone johon asiakas jättää lautasensa jotka sitten lasketaan automaattisesti, tai ne voidaan laskea RFID-tunnisteiden mukaan erillisellä lukulaitteella.[1]
Liukuhihnan toiminta muokkaa
Liukuhihna on ohut ja kapea, suunniteltu toimimaan ahtaassa sushiravintolassa. Melkein kaikki japanilaiset sushiliukuhihnat tehdään Ishikawan prefektuurissa.
Standardimallinessa liukuhihnassa on erityinen puolikuun muotoinen muovinen yläketju. Ketju sijaitsee sivuttain, puolikuulevyt on kytketty toisiinsa nastojen avulla. Tämä mahdollistaa ketjulle hyvin pienen kääntösäteen ja antaa liukuhihnan kääntyä hyvinkin ahtaista kulmista. Liukuhihnan vaakasuoran suunnan johdosta ketjulla ei ole kääntöpuolta, mikä estää ketjua jäämästä jumiin ja mahdollistaa matalamman toimintaprofiilin.[2]
Isoissa ravintolaketjuissa on käytössä erilaisia nastamekanismeja (yleensä ruostumattomasta teräksestä), erimuotoisia lautasia, pintakäsittelyjä ja niin edelleen riippuen yksittäisestä toimipisteestä. Monet asiakkaat kysyvät myös liukuhihnojen valmistajilta erikseen valmistettuja sushilautasia. Liukuhihnojen innovaatioihin kuuluu ketjuton valmistus joka takaa hiljaisemman toiminnan ja suuremman vapauden suunnitella ketjun kulku, useammassa tasossa kulkevat liukuhihnat joilla voi kuljettaa enemmän sushia ahtaissa tiloissa, ja nopeat hihnat erikoistilauksia varten.[3]
Historia muokkaa
Liukuhihnasushin keksi Yoshiaki Shiraishi (1914-2001), jolla oli ongelmia saada henkilökuntaa pieneen sushiravintolaansa ja ylläpitää ravintolaa yksin. Hän keksi idean liukuhihnasushista katseltuaan olutpulloja liukuhihnalla Asahi-panimossa.[4] Viiden vuoden kehittelyn jälkeen, johon kuului liukuhihnan suunnittelu ja toiminnan nopeus, Shiraishi avasi ensimmäisen liukuhihnasushiravintolan Mawaru Genroku Sushin Higashiosakaan vuonna 1958, josta se laajeni jopa 250 ravintolaan ympäri Japania. Vuonna 2001 yhtiöllä oli kuitenkin enää 11 ravintolaa.[5] Shiraishi keksi myös robottisushin, jossa sushia tarjoilevat robotit, mutta tästä ei kehittynyt kaupallista menestystä.
Alunperin liukuhihnasushiravintoloissa kaikki asiakkaat istuivat liukuhihnaan päin, mutta tämä ei ollut suosittua ryhmien keskuudessa. Tämän vuoksi pöytiä käänneettiin niin että ne ovat sivuttain liukuhihnaan nähden, jolloin yhden pöydän ääressä voi istua jopa kuusi ihmistä. Tämä mahdollisti myös liukuhihnan lyhentämisen jolloin sillä voitiin palvella useampia asiakkaita.
Liukuhihnasushista tuli suosittua kun sushia tarjoiltiin liukuhihnalta Expo ’70 -näyttelyssä Osakassa.[6][4] Seuraava suosio tuli vuonna 1980 kun ulkona syömisestä tuli suositumpaa, ja lopulta myös 1990-luvulla kun halvoista ravintoloista tuli suosittuja talouskuplan puhkeamisen jälkeen. Vuonna 2010 Akindo Sushiro oli Japanin suosituin liukuhihnasushimerkki.[7]
Vuonna 2023 jotkut asiakkaat joutuivat pidätetyiksi käyttäydyttyään tahallaan epähygienisesti nuolemalla tai juomalla lautasista jotka kulkivat liukuhihnalla heidän edestään kohti muita asiakkaita. Nämä teot, joita kutsuttiin "sushiterrorismiksi", tehtiin käytännön piloina joista kuvattuja videoita jaettiin Internetissä.[8]
Katso myös muokkaa
Viitteet muokkaa
- ↑ RFID sushi plate in action, Endgadget.com. Viitattu 29. kesäkuuta 2019.
- ↑ New cresecent-shaped plastic top chain released. Viitattu 23. heinäkuuta 2014.
- ↑ The ultimate design chainless conveyor. Viitattu 23. heinäkuuta 2014.
- ↑ a b Magnier, Mark (2. syyskuuta 2001): Yoshiaki Shiraishi: Founded Conveyor Belt Sushi Industry, Los Angeles Times. Viitattu 4. helmikuuta 2016.
- ↑ Yoshiaki Shiraishi, 87, Sushi Innovator, The New York Times 21. elokuuta 2001. Viitattu 11. toukokuuta 2010.
- ↑ JAPAN: Traditional sushi specialities fall prey to changing tastes, The Asahi Shimbun GLOBE 24. tammikuuta 2014. Viitattu 4. helmikuuta 2016.
- ↑ Brasor, Philip; Masako Tsubuku (29. tammikuuta 2011): Kaiten-zushi chains gird for battle, The Japan Times. Viitattu 4. helmikuuta 2016.
- ↑ McCurry, Justin (9. maaliskuuta 2023): Arrests made after wave of "sushi terorism" upends Japan's restaurant industry, The Guardian. Viitattu 10. maaliskuuta 2023.
Aiheesta muualla muokkaa
- Liukuhihnasushi Wikimedia Commonsissa
- Kuvia ja videoita liukuhihnasushista