Litja Ilmari
Litja Maria Ilmari (ent. Waaramo, 29. elokuuta 1890 Teisko – 21. heinäkuuta 1966) oli suomalainen näyttelijä. Hän työskenteli useilla puhenäyttämöillä vuosina 1910–1944 ja teki sivurooleja lukuisissa draama- ja komediaelokuvissa mykkäfilmin aikakaudelta aina vuoteen 1960.
| Litja Ilmari | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 29. elokuuta 1890 Teisko |
| Kuollut | 21. heinäkuuta 1966 (75 vuotta) |
| Ammatti | näyttelijä |
| Näyttelijä | |
| Taiteilijanimet | Litja Waaramo (Vaaramo) |
| Merkittävät roolit |
Rouva Amalia (Kihlauskylpylä, elokuva) Maiju (Papin perhe) Rouva Suorasuu (Rouva Suorasuu) |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Elämä ja ura muokkaa
Litja Ilmari syntyi työnjohtaja Andreas Grönlundin ja Amanda Högforsin perheeseen. Hän suoritti kauppaopiston Tampereella vuonna 1907 ja Suomen Kansallisteatterin oppilaskoulun 1908–1909. Ilmari aloitti uransa näyttelijänä Tampereen Teatterissa 1910–1915. Sen jälkeen hänellä oli useita lyhyitä kiinnityksiä: Komediateatteri 1915–1916, Turun Työväen Teatteri 1916–1917 ja Tampereen Teatteri 1917–1918. Vuosina 1919–1934 Ilmari oli kiinnitettynä Turun Teatteriin, jota seurasi hänen kolmas työrupeamansa Tampereen Teatterissa 1934–1937. Ilmarin ammattilaisuran viimeinen kiinnitys oli Suomen Kansallisteatteriin vuosina 1937–1944.[1][2]
Litja Ilmarin näyttämötehtäviä olivat muun muassa Pirkko näytelmässä Anna Liisa, Maiju näytelmässä Papin perhe ja Rouva Suorasuun nimiosa. Suomalaisessa klassikkonäytelmässä Pohjalaisia Ilmari tulkitsi Liisan ja Kaisan roolit; Teuvo Pakkalan suositussa näytelmässä Tukkijoella hän näytteli Maijan ja Pölhö-Kustaan osat.[1][2]
Litja Ilmari teki useita elokuvarooleja vuosina 1924–1960. Suurin osa niistä oli sivuosia ja kreditoimattomia avustajantehtäviä. Ilmari debytoi valkokankailla Amalia Drittelin roolissa mykässä komediaelokuvassa Kihlauskylpylä (1924); elokuva on tuhoutunut uimarantajaksoa lukuun ottamatta.[3] Puolisonsa Wilho Ilmarin ja Axel Slanguksen ohjaamassa, jälkipolville säilyneessä mykkäfilmissä Tukkijoella (1928) hän tulkitsi Pahna-Maijan osan. Niin ikään Wilho Ilmarin ohjaamassa elokuvassa Rakkaus on nopeampi Piiroisen pässiäkin (1950) hänellä oli Piiroisen emännän rooli. Edvin Laineen Niskavuoren Aarnessa (1954) Litja Ilmari teki pienen sivuosan Nikkilän emäntänä.[4]
Litja Ilmari avioitui teatterinjohtaja Wilho Ilmarin kanssa 1914; liitto päättyi eroon.[2] Pariskunnan tytär, Maija-Liisa Ilmari (s. 1927) on työskennellyt vanhempiensa tavoin näyttämötaiteilijana.[5][6]
Filmografia muokkaa
Mykkäelokuvat muokkaa
- Kihlauskylpylä (1924)
- Tukkijoella (1928)
Äänielokuvat muokkaa
- Kuriton sukupolvi (1937)
- Synnin puumerkki (1942)
- Hopeakihlajaiset (1942)
- Suviyön salaisuus (1945)
- Kyläraittien kuningas (1945)
- Kirkastuva sävel (1946)
- Prinsessa Ruusunen (1949)
- Rakkaus on nopeampi Piiroisen pässiäkin (1950)
- Niskavuoren Aarne (1954)
- Pekka ja Pätkä puistotäteinä (1955)
- Kahden ladun poikki (1958)
Lähteet ja viitteet muokkaa
- Kotimaisia näyttämötaiteilijoita sanoin ja kuvin, Kustannusliike Opas, Viipuri 1930
- Teatterin maailma - Maamme teatterit ja niiden taiteilijat, toim. Veistäjä, Verneri, Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 1950
- Elonet
- ↑ a b Kotimaisia näyttämötaiteilijoita sanoin ja kuvin, s. 98 ja 99
- ↑ a b c Teatterin maailma 1950, s. 165 ja 166
- ↑ http://www.elonet.fi/fi/elokuva/117329
- ↑ http://www.elonet.fi/fi/henkilo/249616
- ↑ Teatterin maailma 1950, s. 166
- ↑ http://www.elonet.fi/fi/henkilo/252625