Wikipedia

Lintujen talviruokinta

Lintujen talviruokinta on lisäravinnon tarjoamista vapaana eläville linnuille kylmänä vuodenaikana. Ruokinnan tarkoitus on turvata lintulajien selviytymistä ja pysymistä alueella talven yli.

Lintujen ruokinta-automaatti
Lintuja syömässä auringonkukan siemeniä: talitiainen, punatulkku ja viherpeippoja

Ruokintatavat muokkaa

Sakari Topelius kehotti jo 1870-luvulla ruokkimaan lintuja ja antoi ohjeita lintulautojen rakentamiseksi. Aikoinaan lintuja varten vietiin metsään myös eläinten raatoja, sittemmin haaskaruokinta on jäänyt käyttöön lähinnä kotkia varten. 1910-luvulla käytettiin jonkin verran ruokapulloja. Ne täytettiin siemenillä ja käännettiin ylösalaisin, niin että linnut söivät siemeniä korkin rei’istä. Myös lyhde on vanha tapa ruokkia lintuja.

Nykyään ruokintaa varten on saatavilla paitsi lintulautoja, myös ruokinta-automaatteja. Ruokintapullot olivat automaattien edeltäjiä, lintulautojen edeltäjiä taas ruokintaseimet ja -säiliöt. Ruokintakatoksia esiteltiin lintuja varten 1900-luvun alussa. Ruokintapalikka taas valmistettiin puusta, johon kairattiin reikiä allekkain siemeniä varten. Ruokapuu on luonnonmukaisin mutta harvoin käytetty lintujen ruokintatapa: sula ruokaseos kaadetaan puun oksille, josta linnut sen nokkivat.

Automaatit antavat linnuille siemeniä sitä mukaa kun linnut niitä kuluttavat. Ne ehkäisevät sairauksien (kuten salmonellan) leviämistä, koska linnut eivät pääse ulostamaan ravinnon päälle.

Yleisimmät linnunruoat muokkaa

Ruokintapaikalla voidaan tarjota talipalloja (muoviverkko irrotettuna), sianihraa eli läskiä, erilaisia siemeniä (kuten kauraa, auringonkukansiemeniä, murskattua maapähkinää, hampunsiemeniä tai rypsinsiemeniä), omenoita, rusinoita tai marjoja. Linnuille ei pidä tarjota pilaantunutta, erityisen suolaista, vettynyttä tai jauhemaista ruokaa.[1]

Pihapiirin talvilinnut voivat runsaana esiintyessään syödä yhdessä talvessa talipallojen ja läskin lisäksi jopa useita kymmeniä kiloja auringonkukansiemeniä. Auringonkukansiemenet ovat monien lintujen suosikkiruokalaji, jota voi tarjota sellaisenaan, myös kuorittuna, tai rasvaan sekoitettuna. Sadassa grammassa auringonkukansiemeniä on energiaa noin 2500 kJ eli ne ovat hyvin ravitsevia. Maapähkinässä on energiaa noin 2400 kJ/100 g. Vieläkin energiapitoisempia ovat kuitenkin rasvat, sianihrassa energiaa on lähes 4000 kJ/100 g. Kauran energiapitoisuus on pieni, noin 1600 kJ/100g.[2]

Kaura ei siksi yksinään ole paras mahdollinen pikkulintujen talviruoka. Tiaiset eivät myöskään yleensä koske kauraan. Eräät lajit kuten keltasirkut suosivat kuitenkin kauranjyviä.

Suola eli natriumkloridi ei ole vaarallista linnuille pieninä määrinä. Lintujen kudosten ja veren suolapitoisuus on suurin piirtein sama kuin ihmisillä. Lintujen munuaiset pystyvät erittämään suolan varsin tehokkaasti. Normaalisuolaisen ruoan, kuten leivänmurujen tarjoilu linnuille ei ole vaarallista, mutta leivän energiasisältö on vähäinen. Sen sijaan esimerkiksi tönkkösuolattua läskiä ei linnuille tule tarjota.[3]

Pihapiirin ruokintapaikoilla käyviä lintuja muokkaa

Suomessa runsaslukuisimpia ruokintapaikkojen lintuvieraita ovat talitiainen, hömötiainen, sinitiainen, töyhtötiainen sekä punatulkku ja viherpeippo. Kaupunkien ruokintapaikoilla on taas varpunen tavallisin vierailija. Myös monet muut lajit voivat käydä talven aikana ruokintapaikalla.[4] Käpytikka ja tilhi ovat tavallisimmat isokokoiset linnut ruokintapaikalla, samoin kuin harakka.

Muutamat petolinnut voivat käydä saalistamassa ruokintapaikoilla, esimerkiksi varpushaukka, kanahaukka ja varpuspöllö.[5]

Nisäkäsvieraista tavallisimpia ovat jäniseläimet, orava, myyrät, hiiret, rotta ja kissat. Jälkimmäisiäselvennä varten ruokapisteelle voidaan tehdä alassuin oleva kartiomainen kiipeilyeste pellistä tai muovista. Jos halutaan säästää ruoat vain pikkulinnuille, ruokintapisteen voi myös ympäröidä verkkoaidalla.

Pikkulintujen talviruokinnan seurauksia muokkaa

Jos lintujen talviruokintaan ryhdytään, ruokintaa tulisi jatkaa koko talven. Linnut tottuvat löytämään syötävää ja jos ruokintapaikan ravinto loppuu kesken talven, linnut eivät ehkä löydä enää tarpeellista ravintoa muualta. Lintujen talviruokinta parantaa lintujen mahdollisuuksia selvitä hengissä talven yli. Ruokinnan ansiosta monien lintujen talvi- ja pesimäkannat ovat kasvaneet Suomessa huomattavasti. Eniten ovat lisääntyneet viherpeippo ja sinitiainen, myös monet siemensyöjälinnut ovat runsastuneet. Merkittävä osa näistä linnuista on talvisin riippuvaisia ihmisen tarjoamasta ravinnosta.[6] [7]

Ruokinnan ansiosta osittaismuuttavista linnuista entistä suurempi osa jää viettämään talvea Suomeen ja keskittyy ruokintapaikkojen läheisyyteen.[6] Ruokinnalla myös saadaan pikkulintuja piristämään pihapiiriä. Kuitenkin kerrostalojen asukkaat riitelevät joskus ruokinnasta, varsinkin jos se tapahtuu ikkunalaudalta tai parvekkeelta, koska lintujen ulosteet voivat sotkea seiniä ja parvekkeita. Lintujen talviruokinnan kieltämisestä on keväällä 2006 ollut keskustelua Suomessa, koska sen väitetään edistävän lintuinfluenssan leviämistälähde?. Lintujen talviruokintaa voi kuitenkin harrastaa kuten ennenkin, kunhan ruokintapaikan hygieniasta huolehditaan.[8]

 
Riistalintujen ruokintaa Utajärvellä
 
Vesilintujen ruokintapiste keinotekoisen lammikon laidalla

Riistalintujen talviruokinta muokkaa

Riistalintujen talviruokinta on metsästykseen liittyvää riistanhoitotyötä. Tavallisin ruokittava lintu on teeri, jolle tehdään ruokinta-automaatti viljaa ja joskus marjojakin varten. Teeret totutetaan usein ensin ruokailuun soidinpaikkojen lähettyville viedyillä lyhteillä tai muilla ruuilla ennen ruoka-automaatin rakentamista. Viljaa teeri käyttää noin 100 grammaa päivässä. Koska automaatilla käyvät myös monet muut linnut, yhtä ruokittavaa teertä kohti voi kulua viitisen kiloa ruokaa kuukaudessa. Metson ruokintaa vaikeuttaa, etteivät ne kokoonnu ruokintapaikoille isoina parvina kuten teeret. Ne myös häiriintyvät helposti, ja siksi useampia ruokintapisteitä voi sijoittaa samalle alueelle, niin että linnut voivat vaihtaa tarvittaessa paikkaa helposti. Pyy on hankala ruokittava, koska aina yksi lintupari esiintyy useamman hehtaarin alueella. Pyyn ruokinta kannattaa käytännössä järjestää muiden riistalintujen ruokapaikkojen yhteyteen.

Muiden lintujen ruokinta muokkaa

Sorsalintuja ruokitaan talvella erityisesti kaupungeissa, useimmiten leivänmuruilla. Ruokinta perustuu paljon yksittäisten ihmisten tuomisiin, kaupungit puolestaan pyrkivät rajoittamaan ruokintaa tai kieltävätkin sen mm. rottien ja pulujen takia. Avoveteen sorsille voidaan rakentaa talvellakin ruokintalautta, jonne rotilla ei ole pääsyä. Eräät kaupungit osallistuvat vesilintujen talviruokintaan tarjoamalla ruokintalautoilla viljaa. Maa- ja merikotkien haaskaruokinta taas perustuu teurastusjätteisiin. Ruokintapaikkojen huolto tehdään yleensä öiseen aikaan, etteivät linnut häiriinny. Kotkien haaskoilla käyviä muita lintuja ovat korppi, varis, tikat sekä haukat. Ruokintapaikkojen välin pitäisi olla tarpeeksi suuri, 20–30 kilometriä ja haaskojen käyttöön tarvitaan maanomistajan ja kunnan eläinlääkärin tai vastaavan lupa. Juuri ennen kuolemaansa lääkityksessä ollutta eläintä ei saa käyttää haaskana.

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  • Aro, S., Lähteenmäki, R. 1997. Talvilintujen ruokinta. Julkaisija: Kirjayhtymä Oy, Helsinki. ISBN 951-26-4274-3

Viitteet muokkaa

  1. ↑ Birdlife Suomi: Lintujen talviruokinta Birdlife Suomi. Viitattu 27.1.2007.
  2. ↑ http://www.fineli.fi
  3. ↑ Hohtola, Esa: Tuokaa ruokaa! – Mitä ja paljonko saisi olla?. Linnut, 2011, 46. vsk, nro 4, s. 4–13. Helsinki: Birdlife Suomi ry. ISSN: 1235-9807.
  4. ↑ Risto A. Väisänen: Ruokintapaikkojen lintumäärät talven aikana - 58 lajin yleisyys ja runsaus eri osissa Suomea 1994. Linnut 29. Viitattu 27.1.2007. [vanhentunut linkki]
  5. ↑ Risto A. Väisänen: Talvilintujen ruokintapaikoilla vierailevat petolinnut ja nisäkkäät 1999. Linnut 34. Arkistoitu 30.8.2005. Viitattu 27.1.2007.
  6. ↑ a b Risto A. Väisänen: Suomen talvilinnuston 40-vuotismuutokset 1996. Linnut-vuosikirja 1996. Viitattu 27.1.2007. [vanhentunut linkki]
  7. ↑ Risto A. Väisänen: Talvilinnuston pitkäaikaismuutokset Suomen eri osissa 1999. Linnut-vuosikirja 1999. Viitattu 27.1.2007. [vanhentunut linkki]
  8. ↑ Birdlife Suomi: Lintuinfluenssa ja muuttolinnut 18.1.2007. Birdlife Suomi. Arkistoitu 2.2.2007. Viitattu 27.1.2007.

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Lintujen_talviruokinta&oldid=22343050”