Liljakukko

kovakuoriaislaji

Liljakukko (Lilioceris lilii) on lehtikuoriaisten heimoon kuuluva kovakuoriainen. Liljakukko on alun perin lähtöisin Aasiasta ja Keski-Euroopasta, mutta viime vuosina se on levinnyt Suomessa etelästä pohjoiseen päin. Suomessa liljakukosta on tehty ensimmäinen havainto Kirkkonummen Jorvaksessa vuonna 1944, jossa se oli esiintynyt ainakin kolme vuotta aikaisemmin. Liljakukko syö liljakasvien (Liliaceae) heimoon kuuluvia kasveja erityisesti liljojen (Lilium) ja pikarililjojen (Fritillaria) lehtiä ja muita osia. Aikuinen liljakukko on pääväriltään kirkkaanpunainen ja rakenteeltaan pitkänomainen ja pituudeltaan noin 6–7 mm. Aikuisen pää, raajat ja tuntosarvet ovat mustat. Liljakukon munat ovat pieniä ja mustia ja toukat pitkänomaisia ja oranssinpunaisia. Liljakukon sukulainen on kielokukko (Lilioceris merdicera), jotka voi helposti sekoittaa keskenään. Helpoiten lajit erottaa toisistaan siitä, että liljakukolla on mustat jalat ja kielokukolla punaiset.

Liljakukko
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Kovakuoriaiset Coleoptera
Alalahko: Erilaisruokaiset Polyphaga
Osalahko: Cucujiformia
Yläheimo: Lehtikuoriaismaiset Chrysomeloidea
Heimo: Lehtikuoriaiset Chrysomelidae
Alaheimo: Chrysomelinae
Tribus: Criocerini
Suku: Lilioceris
Laji: lilii
Kaksiosainen nimi

Lilioceris lilii
Scopoli, 1763

Katso myös

  Liljakukko Wikispeciesissä
  Liljakukko Commonsissa

Toukka

Kesällä liljakukon toukkia ja aikuisia voi torjua manuaalisen torjunnan lisäksi pyretriini- ja pyretroidipohjaisilla ruiskutteilla. Yhdistyneessä kuningaskunnassa on ollut puutarhojen koristekasvien kovakuoriaisten torjuntaan saatavilla bifentriinia, tiaklopridia ja imidaklopridia tehoaineina sisältäviä sumutteita. Liljakukon kannan luontaisia säätelijöitä ovat ainakin Tetrastichus setifer, Lemophagus errabundus, Lemophagus pulcher, Meigenia simplex, Meigenia uncinata, Mesochorus lilioceriphilus ja Diaparsis jucunda.

Aiheesta muualla muokkaa