Liettuan suuriruhtinaskunta
Liettuan suuriruhtinaskunta (liett. Lietuvos Didžioji Kunigaikštystė), ajan virallisen lakikokoelman mukaan täsmällisemmin Liettuan, Rusin ja Samogitian suuriruhtinaskunta,[2] oli monikulttuurinen itäeurooppalainen valtio, joka eri muodoissaan oli olemassa 1200-luvun puolestavälistä vuoteen 1795 saakka.
| Liettuan suuriruhtinaskunta Lietuvos Didžioji Kunigaikštystė |
|||
|---|---|---|---|
1263–1795 |
|||
|
|||
|
|
|||
| Valtiomuoto | monarkia | ||
| osa | Puola-Liettuaa (1569–1795) | ||
| Pääkaupunki | Vilna | ||
| Pinta-ala | |||
| – yhteensä | 132 000[1] km² | ||
| Väkiluku (1793) | 1 800 000[1] | ||
| Uskonnot | alkujaan balttilainen muinaisusko, sitten ortodoksisuus ja katolisuus | ||
| Edeltäjä | Liettuan kuningaskunta | ||
| Seuraajat |
 Itävallan arkkiherttuakunta Preussin kuningaskunta Venäjän keisarikunta |
||
Historia muokkaa
Liettuan suuriruhtinaskunnan perustajia olivat pakanauskoiset liettualaiset. Valtio laajeni vähitellen käsittämään suuria osia entisestä Kiovan Rusista ja muista slaavilaisalueista niin, että se kattoi nykyisen Liettuan, Valko-Venäjän ja Ukrainan sekä osia Puolasta, Latviasta, Venäjästä ja Moldovasta. Laajimmillaan 1400-luvun lopulla se oli Euroopan suurin valtio, joka ulottui Itämereltä Mustallemerelle. Se oli monikansallinen ja moniuskoinen maa, jota luonnehti kielten, uskontojen ja kulttuuritaustojen kirjo.[2]
Liettualaismaiden yhdistyminen alkoi 1100-luvun lopulla; ne taistelivat katolisia kristittyjä, Baltiassa valtaansa laajentavia Saksalaista ritarikuntaa ja liiviläistä Kalparitaristoa vastaan. Mindaugas kruunattiin Liettuan ensimmäiseksi ja ainoaksi jääneeksi kuninkaaksi vuonna 1253. Monikansallinen ja moniuskontoinen valtio Liettuasta kehittyi Gediminasin valtakauden (1316–1341) lopulla, ja se laajeni hänen poikansa Algirdasin kaudella.[3]
Algirdasia seurannut Jogaila (Vladislav II Jagello) solmi elokuussa 1385 Krevan sopimuksen eli unionin.[4] Tähän liittyi kaste katolisuuteen ja naimakauppa Puolan lapsikuningatar Jadwigan kanssa. Lisäksi maan historiaan tuli kaksi perustavanlaatuista muutosta: ensiksi aateliston ja kansalaisten tuli kääntyä katolisuuteen,[4] toiseksi Liettuan suuriruhtinaskunnan ja Puolan kuningaskunnan välille luotaisiin personaaliunioni.[2]
Jogaila siirtyi Puolaan ja hallitsi Jagello-suvun ensimmäisenä kuninkaana. Liettuan suuriruhtinaana häntä seurasi Vytautas Suuri, jonka valtakauteen (1401–1430) liittyivät valtion suurimmat laajenemisvaiheet ja tärkeä voitto Saksalaisesta ritarikunnasta Tannenbergin taistelussa vuonna 1410, sekä toisaalta Liettuan aateliston aseman vahvistuminen. Vytautasin kauden jälkeen suhteet Puolaan heikkenivät. Liettuan aateliset, erityisesti Radvilat, yrittivät murtaa personaaliunionin. Moskovan suuriruhtinaskuntaa vastaan käytyjen epäonnisten sotien jälkeen liitto puolalaisten kanssa oli kuitenkin säilytettävä.[4]
Lublinin sopimuksella vuonna 1569 luotiin uusi Puola-Liettuana tunnettu valtioliitto. Tässä valtiossa Liettuan suuriruhtinaskunta säilytti Puolan kuningaskunnan rinnalla poliittisen erillisaseman, jossa sillä oli oma hallitus, lait, armeija ja talous. Puola-Liettua menetti kuitenkin vähitellen alueitaan laajenevalle Moskovan Venäjälle. Tuhoisten sotien jälkeen kaikki Puola-Liettuan alueet lopulta jaettiin Venäjän, Itävallan ja Preussin kesken Puolan kolmannessa jaossa vuonna 1795. Käytännöllisesti katsoen kaikki Liettualle kuuluneet alueet joutuivat Venäjän keisarikunnan alaisuuteen. Aivan pieninä poikkeuksina joitain osia Volyniaa päätyi Itävallan arkkiherttuakunnalle ja joitain pohjoisia rajamaakuntien rippeitä Preussin kuningaskunnalle.[4]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Lietuvos Didžiosios Kunigaikštystės gyventojai Visuotinė lietuvių enciklopedija. Viitattu 17.4.2023. (liettuaksi)
- ↑ a b c Wilson, Andrew: ”Chapter 2: Litva”, Belarus: The Last Dictatorship in Europe, s. 18–32. New Haven, Connecticut ja Lontoo: Yale University Press, 2011. ISBN 978-0-300-13435-3. (englanniksi)
- ↑ Samalavičius, Stasys: ”The Union with Poland and Christianization of Lithuania”, An Outline of Lithuanian History, s. 32-36. Vilna: Diemedis Leidykla, 1995. ISBN 9986-017-0. en
- ↑ a b c d Samalavičius, Stasys: ”The Union with Poland and Christianization of Lithuania”, An Outline of Lithuanian History, s. 32–36. Vilna: Diemedis Leidykla, 1995. ISBN 9986-017-0. (englanniksi)
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Liettuan suuriruhtinaskunta Wikimedia Commonsissa
