Liaotungin niemimaa
Liaotungin niemimaa (yksink.: 辽东半岛; perint.: 遼東半島; pinyin: Liáodōng bàndǎo; Wade–Giles: Liao-tung Pan-tao; myös nimellä Liaodongin niemimaa) on lounasta kohti työntyvä suuri niemimaa Kiinan koillisosan Liaoningin maakunnan etelärannikolla,[1] Keltaisenmeren pohjoisosassa.[2]
| Liaotungin niemimaa | |
|---|---|
 Niemimaan sijainti. |
|
| Muut nimet |
遼東半島 / 辽东半岛, Liáodōng bàndǎo |
| Sijainti | |
| Korkein kohta | Buyunvuori, 1130 m |
| Valtio | |
| Valtio | Kiina |
| Maakunta | Liaoning |
Niemimaan eteläisessä kärjessä sijaitsee niemimaan suurin kaupunki, vajaan neljän miljoonan asukkaan Dalian.
Maantieteellinen sijainti muokkaa
Liaotungin niemimaa sijaitsee Mantšurian eteläosassa. Niemimaa rajoittuu lännessä Bohainmereen ja idässä Koreanlahteen.[1] Molempia merialueita pidetään osana Keltaistamerta (esimerkiksi IHO:n merialuejaottelussa). Yhdessä eteläpuolisen Shandongin niemimaan kanssa se muodostaa Bohainsalmen.[1]
Samalla leveysasteella sijaitsevat Japanin saarista Honshun pohjoisosat ja Euroopan kaupungeista Madrid.
Pinnanmuodostus muokkaa
Niemimaa muodostaa osan laajempaa pohjois-eteläsuuntaista Changbaivuoristoa, joita kutsutaan niemimaalla Qianvuoriksi. Niiden keskeisenä osana ovat graniitista ja savikivestä muodostuneet rinnakkaiset vuorijonot, jotka ovat kuluneet teräviksi huipuiksi ja harjanteiksi. Korkeimmalle kohoava Buyunvuori yltää 1 130 metriin merenpinnasta.[1] Niemimaan rannikolla pinnanmuodot ovat alankoa, joka reunustaa niemimaata kapeana vyöhykkeenä.
Muuta muokkaa
Liaotungin niemimaa oli merkittävä eri valtioiden pyrkiessä valvomaan Mantšuriaa 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alkupuolella. Liaotungia valvonnalla pyrittiin estämään Pekingin vaikutusmahdollisuudet Kiinan koillisseutuihin. Muun muassa Venäjän laivastolla oli strategisesti keskeinen Port Arthurin laivastotukikohta niemimaalla. Liaotungin hallinnasta päätettiin muun muassa Shimonosekin ja Portsmouthin sopimuksissa.
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d Bay of Bengal. Bay, Indian Ocean Encyclopædia Britannica. britannica.com. Viitattu 29.7.2015. (englanniksi)
- ↑ Hakulinen, Kerkko: Paikannimet. s. 85 Bohai // Bohainmeri. Helsinki: WSOY, 2006. ISBN 951-0-27676-6.
