Leon Salamislainen (m.kreik. Λέον ὁ Σαλαμινίος; 400-luku eaa.) oli antiikin kreikkalainen, joka mainitaan sekä Platonin Sokrateen puolustuspuheessa että Ksenofonin teoksessa Hellenika. Kyseessä saattaa olla sama henkilö, joka toimi ateenalaisena kenraalina peloponnesolaissodassa.

Leon Platonilla ja Ksenofonilla muokkaa

Ksenofon kuvaa Hellenikassa kolmenkymmenen tyrannin, spartalaismielisen oligarkian, valtaa Ateenassa. Hänen mukaansa tyrannia määräsi hyvämaineisen Leon Salamislaisen kuolemaan, vaikka tämä ei ollut tehnyt mitään rikosta.[1]

Platonin Sokrateen puolustuspuheessa Sokrates sanoo pelkäävänsä vääryyden tekemistä enemmän kuin kuolemaa. Tämän tueksi hän kertoo kahdesta tapauksesta, joissa hän otti henkilökohtaisen riskin ja syyllistyi kansalaistottelemattomuuteen Ateenan hallinnon edessä. Toinen tapauksista liittyi Leonin pidättämiseen. Tyrannia määräsi Sokrateen ja neljä muuta miestä pidättämään Leonin, jotta tämä tuomittaisiin kuolemaan; muut suostuivat, mutta Sokrates meni kotiinsa.[2]

Näistä todistuksista voidaan päätellä, että Leon oli hyvämaineinen, mutta tuomittiin kuolemaan, ja tämä tuomio nähtiin yleisesti epäoikeudenmukaisena. Todistukset jättävät kuitenkin auki sen, kuka Leon oli.

Leon, kenraali? muokkaa

Klassisen filologian tutkija W. James McCoy on tutkinut antiikin aikaisia lähteitä, jotka viittaavat demokratiaa kannattaneeseen ateenalaiseen peloponnesolaissodan aikaiseen kenraaliin nimeltä Leon. McCoy on ehdottanut, että tämä Leon saattaisi olla sama henkilö kuin Leon Salamislainen.[3]

McCoyn mukaan Leon-niminen kenraali oli yksi Ateenan laivaston komentajista. Hän joutui spartalaisten vangiksi, mutta pääsi palaamaan ateenaan kunnioitettuna sotasankarina. McCoy ehdottaa, että tyrannialla olisi ollut motiivi surmauttaa tällainen kunnioitettu demokratiaa kannattanut henkilö, ja sotkea mahdollisimman monta ihmistä tapaukseen.[3]

Lähteet muokkaa

  1. Ksenofon: Hellenika 2.3.39.
  2. Platon: Sokrateen puolustuspuhe eli Apologia 32b-e.
  3. a b McCoy, W. James: The Identity of Leon. The American Journal of Philology, Summer, 1975, 96. vsk, nro 2, s. 187-199. Artikkelin verkkoversio.