Lentolaivue 15
Lentolaivue 15 (LLv 15) oli Suomen ilmavoimien lentolaivue, joka perustettiin jatkosodan alkuvaiheessa. Laivue osallistui jatkosodan hyökkäysvaiheeseen suorittamalla lähinnä III armeijakunnan ja 14. divisioonan hyväksi tiedustelu-, valvonta-, huolto- ja propagandalentoja eri tukikohtiin tukeutuen. Hyökkäysvaiheen muututtua asemasodaksi, väliaikaiseksi perustettu laivue lakkautettiin ilmavoimien komentajan käskyllä 26. helmikuuta 1942.[1]
| Lentolaivue 15 | |
|---|---|
| Toiminnassa | 1941–1942 |
| Valtio | Suomi |
| Puolustushaarat | ilmavoimat |
| Rooli | tiedustelu, valvonta, huolto |
| Tukikohta |
Vaasa Paltamo Höytiäinen Repola Sortavala |
| Kalusto |
Heinkel He 115 Blackburn Ripon Junkers W 34 Høver M.F. 11 Berijev MBR-2 |
Perustaminen muokkaa
Ilmavoimien komentajan käskyllä muodostettiin Vaasaan 20. kesäkuuta 1941 Ilmavoimien esikunnan alainen Erillinen Lentue X, jonka päälliköksi määrättiin kapteeni Osmo Malinen. Se sai tehtäväkseen tiedustelulla päivittäin Rauma-Tornio välin Pohjanlahdella.[2] Lentueen kalustona oli aluksi kaksi merivartiolaitokselta käyttöön saatua Junkers W 34 -konetta, joiden lisäksi lentue sai 27. kesäkuuta Lentovarikolta Heinkel He 115 -kellukekoneen.[3][2] Lentueen pohjalta muodostettiin 30. kesäkuuta Lentolaivue 15, jonka komentajana jatkoi kapteeni Malinen.[2] Laivueen muodosti alkuvaiheessa kaksi lentuetta: 1. lentue, päällikkönä luutnantti Erkki Jauri ja kalustonaan He 115 -kone sekä JU-lentue, päällikkönä kapteeni Kosti Lehmus ja kalustonaan Junkers-koneet.[4][5]
Toiminta muokkaa
Valvontalennot Pohjanlahdella lopetettiin heinäkuun alussa, ja laivueen JU-lentue siirtyi 2. heinäkuuta Paltamoon, tehtävänään haavoittuneiden kuljetus ja kaukopartioiden kuljetus- ja huoltolennot rintamalinjan taakse III armeijakunnan ja 14. divisioonan lohkoilla.[2] 1. lentue ja laivueen esikunta siirtyi 5. heinäkuuta Höytiäisen Hirvirantaan.[5] Karjalan armeijalle alistettu lentue aloitti tiedustelulennot sekä lentolehtisten levittämisen 10. heinäkuuta alkaen Laatokan ja Maaselän alueilla. Lisää kalustoa lentue sai, kun viisi Blackburn Ripon -konetta saapui Lentovarikolta Tampereelta 8. heinäkuuta alkaen.[2] Myöhemmin lentue sai Lentovarikolta vielä kaksi Høver M.F. 11 -konetta, ensimmäisen 15. elokuuta ja toisen 25. elokuuta.[6] Lisäksi lentueen kalustovahvuuteen liitettiin kaksi sotasaaliiksi saatua Berijev MBR-2 -lentovenettä, ensimmäinen 17. heinäkuuta ja toinen 11. elokuuta. Koneet olivat kuitenkin niin huonossa kunnossa, että niillä lennettiin yhteensä vain kolme sotalentoa.[2][7]
Laivueeseen perustettiin 1. elokuuta 2. lentue, jonka päälliköksi tuli kapteeni Alpo Parviainen. Kalustonaan kolme Ripon-konetta, Repolaan tukeutunut lentue sai tehtäväkseen tiedustelun ja sissien huoltolennot 14. divisioonan alueella.[1][5] Lentue siirrettiin 20. elokuuta lentolaivue 10:een, mistä henkilöstö ja kalusto palautettiin lokakuun puolivälissä. Maajoukkojen hyökkäyksen edetessä laivueen esikunta ja 1. lentue siirtyivät lähemmäksi rintamalinjoja Sortavalaan, mistä lentueen koneet suorittivat Laatokan alueen valvontaa ja tiedustelua sekä huoltolentoja. Marraskuun alussa, sisävesistöjen jäädyttyä, laivueen kellukekoneet varastoitiin talven ajaksi.[1]
Paltamoon tukeutunut JU-lentue nimettiin 16. marraskuuta 3. lentueeksi, tehtävien pysyessä samoina.[1][5] 16. joulukuuta laivueen lentueet järjesteltiin uudelleen siten, että Sortavalassa ollut 1. lentue jaettiin kahtia, jolloin muodostui edelleen 1. lentue ja uudelleenperustettava 2. lentue. Molemmilla lentueilla oli kalustonaan neljä Ripon-konetta.[1]
Vuoden 1942 alussa 3. lentue tukeutui edelleen Paltamoon, 1. ja 2. lentueen tukeutuessa Sortavalan Kasinhäntään.[8][5] Talvikauden ja sotatoimien hiljentymisen takia ei toimintaa alkuvuonna juurikaan ollut. Laivueen ainut sotatoimitappio ajoittui tälle ajanjaksolle, kun tiedustelulennolla ollut 1. lentueen Ripon-kone tuhoutui tiedustelulennolta palatessa moottorivian takia.[9] Hyökkäysvaiheen muuttuessa asemasodaksi, huolto- ja tiedustelutehtäviä varten väliaikaiseksi perustettu laivue lakkautettiin ilmavoimien komentajan 26. helmikuuta 1942 antamalla käskyllä, lentojen jatkuessa kuitenkin vielä 8. maaliskuuta asti. Laivue lensi toimintansa aikana 2 087 lentotuntia, pudotti 3 953 000 lentolehtistä ja kuljetti sairaalahoitoon 1 593 haavoittunutta.[1]
Laivueen lakkauttamisen jälkeen varastoituna olleet Høver-koneet siirrettiin kunnostettavaksi Lentovarikolle Tampereelle.[6] Lentokelpoinen kalusto siirrettiin muihin yksiköihin, Ripon-koneet Lentolaivue 12:lle, Junkers-koneet Lentolaivue 48:lle ja Heinkel-kone Lentolaivue 46:lle.[9][10][3]
Laivueen ryhmitys muokkaa
- Laivueen esikunta
- 1/LLv 15
- 2/LLv 15
Lähteet muokkaa
- Keskinen, Kalevi; Stenman, Kari; Niska, Klaus: Suomen ilmavoimien historia 15 – Meritoimintakoneet. Tampere: Apali, 1995. ISBN 952-5026-03-5.
- Keskinen, Kalevi; Stenman, Kari: Suomen ilmavoimien historia 24 – Lentorykmentti 5. Espoo: Kari Stenman, 2004. ISBN 951-98751-7-4.
- Keskinen, Kalevi; Stenman, Kari: Suomen ilmavoimat III 1941. Espoo: Kari Stenman, 2007. ISBN 978-952-99743-1-3.
- Keskinen, Kalevi; Stenman, Kari: Suomen ilmavoimat IV 1942. Espoo: Kari Stenman, 2007. ISBN 978-952-99743-2-0.
Viitteet muokkaa
- ↑ a b c d e f Keskinen; Stenman 2004 s. 15
- ↑ a b c d e f Keskinen; Stenman 2004 s. 12
- ↑ a b Keskinen et al. 1995 s. 75
- ↑ Keskinen; Stenman 1995 s. 11
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n Keskinen; Stenman 2007 (Suomen ilmavoimat III) s. 205
- ↑ a b Keskinen et al. 1995 s. 60
- ↑ Keskinen et al. 1995 s. 84
- ↑ a b c d e Keskinen; Stenman 2007 (Suomen ilmavoimat IV) s. 206
- ↑ a b Keskinen et al. 1995 s. 14
- ↑ Keskinen et al. 1995 s. 36
Aiheesta muualla muokkaa
- Rajavartiolaitoksen ilma-alukset kautta aikain (Arkistoitu – Internet Archive)