Leikkimökki
Leikkimökki on lasten leikkipaikaksi tarkoitettu pieni kotia muistuttava rakennus. Leikkimökit ovat aikuisten lapsia varten suunnittelemia ja rakentamia pienoistaloja; omia majojaan lapset ovat rakentaneet kautta aikojen. Leikkimökkiä voidaan pitää aikuisten huvimajan vastineena.[1]
Ensimmäiseksi leikkimökkejä alettiin rakentaa kartanoiden lapsille. Rikkaiden leikkimökit olivat usein arkkitehtien suunnittelemia, ja ne noudattelivat oman tyylikautensa ihanteita. Tällaisia leikkimökkejä ovat esimerkiksi Mannerheim-suvun lapsille rakennettu mökki Louhisaaren kartanossa ja Toivonojan kartanon uusrenessanssityylinen mökki. Leikkimökin malli vakiintui 1930-luvulla: mökit valmistettiin kovalevystä tai laudasta, niissä oli yksi pieni huone, ovi päädyssä ja kuisti oven edessä. Ikkunoita oli yksi tai kaksi. Kaikkiin kansankerroksiin leikkimökkikulttuuri levisi vasta 1940-luvulla, ja sotien jälkeen mökit tulivat erityisen suosituiksi. Leikkimökkien tehdasmainen valmistus alkoi 1920-luvulla. Mökkien ulkoasu yhtenäistyi niiden yleistyessä.[1]
Lehdissä leikkimökkejä koskevia valmistusohjeita alettiin julkaista 1930-luvulla. Esimerkiksi Kotiliesi aloitti mökkejä koskevan sarjan vuonna 1937 ja palkkasi mökkien suunnittelijoiksi nimekkäitäkin arkkitehteja, kuten Elsi Borgin ja Kaija Sirenin. Vaikka mökkejä suunniteltiin erityisesti tyttöjä silmällä pitäen, vuonna 1961 lehdessä esiteltiin sopivat leikkimökkimallit molempia sukupuolia varten.[1]
Leikkimökki voitiin sisustaa muiden rakennusten tavoin. Leikkimökkejä varten tarkoitettuja pieniä huonekaluja alettiin myydä Helsingissä ja Turussa jo 1800-luvun lopulla. Muun muassa Högfors, Arabia ja Kupittaan Savi valmistivat jo varhain lapsille tarkoitettuja leikkiuuneja ja astioita.[1]
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e Riitta Niskanen: Leikkimökeissä on vietetty kartanonväen ja torpparin elämää Rakennusperinto.fi. Arkistoitu 26.1.2012. Viitattu 13.1.2009.
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Leikkimökki Wikimedia Commonsissa
