Lehtoängelmä
Lehtoängelmä (Thalictrum aquilegiifolium) on Keski- ja Itä-Euroopassa tavattava monivuotinen lehtokasvi. Suomessa se on luonnonvaraisena alkuperäislajina erittäin harvinainen ja on rauhoitettu luonnonsuojeluasetuksella.[1]
| Lehtoängelmä | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Ranunculales |
| Heimo: | Leinikkikasvit Ranunculaceae |
| Suku: | Ängelmät Thalictrum |
| Laji: | aquilegiifolium |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Thalictrum aquilegiifolium |
|
| Katso myös | |
Ulkonäkö ja koko muokkaa
Lehtoängelmä on lyhytjuurakkoinen ja kasvaa 50–150 cm korkeaksi. Varsi on kalju. Kasvin lehdet ovat korvakkeellisia, lehtilapa on 10–25 cm pitkä ja kaksi tai kolme kertaa parilehdykkäinen. Lehdykän lapa on enintään senttimetrin levyinen, muodoltaan tavallisesti melkein pyöreä sekä pyöreä- ja isohampainen. Lehdyköitten ruodeissa on kookkaat, pitkään säilyvät korvakkeet. Lehtoängelmän violetinpunainen kukinto on tiheä kerrannaishuiskilo. Kukat ovat pieniä. Niissä on varhain varisevia, vastapuikeita kehälehtiä 4 tai 5 kappaletta. Kehälehtien väri vaihtelee sinipunaisesta vihreään. 5–8 mm pitkiä heteitä on runsaasti. Heteiden palhot ovat paljon ponsia pitempiä, nuijamaisia ja väriltään vaalean sinipunaisia. Lehtoängelmä kukkii Suomessa heinäkuussa. Hedelmä on riippuva, noin senttimetrin pituinen pähkylä. Vastapuikeissa, neliharjuisissa pähkylöissä on 5–10 mm pitkä perä, ja niiden ota sekä luottipinta ovat molemmat 0,5–1 mm pitkiä.[2] Lehtoängelmä on myrkyllinen kasvi.[3]
Levinneisyys muokkaa
Lehtoängelmän levinneisyysalue ulottuu Keski-Euroopan vuoristoista ja Italiasta ja Balkanilta Keski-Venäjälle. Pohjois-Euroopassa sen esiintymisalue rajoittuu Etelä-Ruotsiin, Baltiaan, Karjalankannakselle ja Laatokan Karjalaan.[4] Suomessa lehtoängelmä kasvaa levinneisyysalueensa äärirajoilla. Sitä on tavattu alkuperäisenä vain muutamasta paikasta Kiteeltä. Satunnaisena viljelykarkulaisena lehtoängelmää on tavattu eri puolilta Suomea.[5]
Elinympäristö muokkaa
Tyypillisiä kasvupaikkoja lehtoängelmälle ovat kosteat, puolivarjoiset lehdot ja lehtokorvet sekä lehtoniityt. Aikaisemmin lehtoängelmän kasvupaikkoja ovat tuhonneet pellonraivaus. Nykyään niitä uhkaavat kuusettuminen ja lehtojen umpeenkasvu.[5]
Käyttö muokkaa
Lehtoängelmää on jonkun verran viljelty ja käytetty myös koristekasvina.[3]
Lähteet muokkaa
- Hakalisto, Sirkka: Lehtoängelmä. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Terhi Ryttäri ja Taina Kettunen. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 257.
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
Viitteet muokkaa
- ↑ Ympäristöministeriö: Luonnonsuojeluasetuksessa rauhoitetut lajit Viitattu 23.11.2011.
- ↑ Retkeilykasvio 1998, s. 88–89.
- ↑ a b Retkeilykasvio 1998, s. 89.
- ↑ Den virtuella floran: Aklejruta (myös levinneisyyskartat) (ruotsiksi) Viitattu 23.11.2011.
- ↑ a b Hakalisto 1997, s. 257.
Aiheesta muualla muokkaa
- Kasviatlas 2020: Lehtoängelmän levinneisyys Suomessa
- UPM-Kymmene: Metsiemme lehtokasveja (Arkistoitu – Internet Archive) PDF-tiedosto