Leeni Vesterinen
virolais-suomalainen kääntäjä, kirjailija, opettaja ja johtaja
Madlena (Leeni) Ploompuu-Vesterinen (7. maaliskuuta 1886 Kuusalu, Viro – 3. joulukuuta 1972 Helsinki)[1] oli virolais-suomalainen kääntäjä, kirjailija, opettaja ja johtaja[2] sekä suomalais-virolaisen heimoyhteistyön aktiivitoimija[3].
Vesterisen puoliso oli ylimetsänhoitaja Emil Vesterinen.[4]
Teokset muokkaa
- Ploompuu-Vesterinen, Hoidke perekonna kodukollet alkoholi eest! ja Mispärast oleme karsklased?, Leeni, Sõnavara kirjastus 1925
- Suomalais-eestiläinen pienois-sanakirja, Otava 1930
- Eesti lugemik: näytteitä kirjallisuudesta; tekijät Leeni Vesterinen, Helmer Winter; avustajina Eeva Niinivaara ja Henno Jänes. 2. uusittu painos Otava 1960
- Emilie Rosalie Mäkinen (kirjoittaja), Helje Horila (suomentaja, toimittaja), Leeni Ploompuu-Vesterinen (haastateltava), Leenikene: Leeni Ploompuu-Vesterinen (1886-1972). Osa I, Kirjeenvaihto- ja haastatteluelämäkerta vuosilta 1886-1909, 2019
- Käännökset
- Väinö Kataja, Kroonutorpar: kirjeldus kiwistikust (Kruununtorppari), kirjaniku loaga eestistanud Eduard Wirgo ja Leeni Ploompuu, Maa 1912
- Vilho Reima Kodu on rahva süda, käännös viron kielelle Leeni Ploompuu-Vesterinen, 1922
- Vilho Reima, Sõnakuulmise kool, käännös viron kielelle Leeni Ploompuu-Vesterinen, Eesti karskusseltside kesktoimkonna kirjastus 1922
- Vilho Reima, Mäng kasvatusvahendina, käännös viron kielelle Leeni Ploompuu-Vesterinen, 1922
Lähteet muokkaa
- ↑ Hietaniemen uurnalehto, kortteli 5, rivi 15, hauta 238
- ↑ Ploompuu-Vesterinen, Leeni,[vanhentunut linkki] Kansalliskirjato 6.12.2020
- ↑ Riikka Korppi-Tommola, Suomen ja Viron kulttuurisillalla: Ella Ilbakin Vvierailut Suomessa 1920- Ja 30-luvuilla, Ennen ja nyt. 15.12.2018
- ↑ Kuka kukin on (Aikalaiskirja) 1954, s. 963
Aiheesta muualla muokkaa
- Soome metsamees, kelle Eesti palkas konsuliks ja kes istutas 300 koolilapse abiga Helsingisse Seurasaarile Eesti tamme. (Kuvassa: Leeni ja Emil Vesterinen) (viroksi) (suomeksi)