Le Villi (Lumeneidot) on italialaisen oopperasäveltäjä Giacomo Puccinin ensimmäinen oopperateos. Sen ensiesitys oli vuonna 1884.

Le Villi
Alkuperäinen nimi Le Willis[1]
Määritelmä Opera-ballo in una atto
Säveltäjä Giacomo Puccini
Libretto Ferdinando Fontana
Pohjautuu Alphonse Karrin novelliin Les Wilis 1852
Tyylilaji opera seria
Kieli italia
Kantaesitys 31. toukokuuta 1884
Teatro dal Verme, Milano
Aikajana Puccinin oopperoista
Le Villi Edgar
1884 1889

Oopperan syntyvaiheet muokkaa

Milanon konservatoriossa opiskellut Giacomo Puccini sävelsi oopperansa alun perin Edoardo Sonzognon sävellyskilpailuun, jonka ilmoitus oli milanolaisessa teatterialan julkaisussa Il Tearto Illustratossa oli 1. huhtikuuta 1883. Pääpalkintona oli rahaa sekä teoksen esitys milanolaisessa teatterissa. Puccinin opettaja Amilcare Ponchielli kuului milanolaiseen taiteilijapiiriin scapigliaturaan, jota kautta hän tunsi libretisti Ferdinando Fontanan. Pitkien neuvottelujen ja tinkimisen jälkeen Fontana ilmoitti aiheeksi Les Willisin, johon Puccini sävelsi ensioopperansa. Kun kilpailun tulokset julistettiin, Puccinia ei kuitenkaan edes mainittu. Hänen teoksensa oli todennäköisesti hylätty myöhästyneenä.

Puccini kuitenkin soitti otteita teoksestaan taiteilijapiirin illanvietossa keväällä 1884 ja teki kuulijoihin vaikutuksen. Arrigo Boito alkoi kerätä rahaa esityksen tuottamiseksi ja järjesti suhteillaan esityksen Teatro dal Vermeen. Tällä oli ratkaiseva merkitys Puccinin uralle.

Yksinäytöksinen ooppera Le Willis esitettiin 31. toukokuuta 1884 vain muutama viikko Sonzognon kilpailun voittajien teosten esityksestä. Sekä kriitikot että yleisö pitivät esityksestä. Intermezzo Noitasapatti piti uusia kolme kertaa.

Musiikkikustantaja Giulio Ricordi suostui painattamaan libretot ilmaiseksi ensi-iltaan. Hyvä vastaanotto sai Ricordin tekemään sopimuksen Puccinin kanssa. Sopimuksen mukaisesti Puccini laajensi Le Willis'in kaksinäytöksiseksi ja nimi italialaistettiin Le Villiksi. Fontana teki libreton myös Puccinin toiseen oopperaan Edgariin, joka sitten ensiesitettiin La Scalassa.

Laajennetun Le Villin ensiesitys oli Teatro Regiossa Torinossa 26. joulukuuta 1884.

Ooppera muokkaa

Kesto muokkaa

I näytös 25 min, II näytös 35 min, yhteensä tunti.

Tunnettuja kohtauksia muokkaa

  • "Se come voi piccina io fossi" – Anna, I näytös
  • "Noitasapatti" – toinen intermezzo
  • "Torna ai felici dì" – Roberto, II näytös

Hahmot muokkaa

Juoni muokkaa

Tapahtuu Mustassa metsässä Reinin alueella tarunomaisena aikana.

I NÄYTÖS

Näytös tapahtuu Gugliemo Wulfin talon edustalla olevalla metsäaukiolla. On kevät ja pöydille on katettu ruokaa ja juomaa. Vuoristolaiset juhlivat Annan ja Roberton kihlajaisia. Roberton vanhahko naispuolinen sukulainen on jättänyt jälkeensä omaisuuden ja Roberto on lähdössä Mainziin noutamaan perintöään. Vieraat tanssivat Ländlerin. Anna lähestyy kädessään kimppu lemmikkejä ja laittaa ne hellästi Roberton matkatavaroihin Se come voi piccina io fossi (Olisinpa niin pieni). Hän toivoo, että kukat nimensä (non ti scordar di me/forget-me-not) mukaisesti muistuttavat Robertoa Annasta. Roberto palaa paikalle ja yrittää piristää Annaa. Anna kertoo nähneensä unen, jossa Roberto on hänet hylännyt. Roberto ja Anna vannovat ikuista uskollisuutta: duetto Tu dall’infanzia mia (Lapsuudesta asti). Kun lähdön hetki koittaa, kaikki yhtyvät turvallisen matkan rukoukseen Angiol di Dio (Herran enkeli).

II NÄYTÖS

Ennen varsinaista näytöstä on kaksi intermezzoa. Ensimmäistä intermezzoa L'abbandono (Hylkäys) edeltää runo joka kertoo, että ”seireeni” Mainzista on vietellyt Roberton säädyttömissä orgioissa ja Roberto on unohtanut Annan kokonaan. Kun intermezzo lähenee loppuaan, kulisseissa näkyy Annan hautajaissaattue.

Toinen intermezzo on La Tregenda (Noitasapatti). Sitäkin edeltää runo, jojssa kuvataan kuinka lumeneidot (villi eli petettyjen neitojen henget) lepäävät ja odottavat pettäjiään. Kun he tapaavat pettäjänsä, he tanssittavat miehen kuoliaaksi. Runo edelleen kertoo, että ”seireeni” on hylännyt Roberton ja hän on nyt matkalla takaisin kotiinsa. Intermezzo päättyy lumeneitojen balettiin, jossa he tanssivat läpi talvisen metsän.

Toisen näytöksen aloittaa Gugliemon suru, koska hänen tyttärensä kuolema on kostamatta Anima santa della figlia mia (Oi, tyttäreni siunattu sielu). Gugliemo astuu huoneeseen ja lumeneitojen pilkalliset äänet kuuluvat ulkoa. Roberto pyrkii sisään. Hän kärsii muistoistaan ja toivoo saavansa anteeksiannon Torna ai felici di (Tuskaiset ajatukseni palaavat). Yliluonnolliset äänet saavat hänet tuntemaan syyllisyyttä.

Annan henki ilmestyy Robertolle ja ilmoittaa kostavansa Annan kuoleman. Henki on kuuro Roberton anteeksipyynnöille. Henki kertoo pettyneestä odotuksesta ja ojentaa kätensä syleilläkseen Robertoa. Roberto ei ymmärrä, että myös Anna on muuttunut lumeneidoksi ja siksi lähestyy Annaa. Välittömästi heidät ympäröivät villisti pyörivät lumeneidot, jotka pakottavat Roberton tanssimaan. Lopulta väsynyt Roberto lyyhistyy maahan ja kuolee Annan jalkojen juureen. Lumeneidot laulavat ”Hoosianna”. Roberton ruumiin edessä Annan isä Gugliemo kiittää taivasta kostosta.

Esityshistoria muokkaa

Ensi-iltojen miehitys muokkaa

Le Willis 31.5.1884 Teatro dal Verme, Milano

Kapellimestari Arturo Panizza

Laajennettu kaksiosainen Le Villi, 26.12.1884 Teatro Regio, Torino

Kapellimestari Giovanni Bolzoni

Ensiesitys Suomessa muokkaa

M/S Silja Europa 8.5.2000

Suomen maan kamaralla ensiesitys 27.5.2016

Giacomo Puccinin debyyttiooppera Le Villi (Lumeneidot) nähtiin toukokuussa 2016 tanssia ja visuaalisuutta yhdistävänä teoksena. Ohjaaja Ville Saukkosen vahva visio loi oopperasta kauniin mustavalkoisen toteutuksen kauhuromanttisine tunnelmineen. Puccinin tunnekylläisiä ja koskettavia melodioita loihti orkesterista esiin kapellimestari Jonas Rannila. Kyseessä oli teoksen ensiesitys Suomen maan kamaralla. Rooleissa Heikki Halinen (Roberto), Satu Strömberg (Anna) ja Markus Nieminen (Guglielmo). Kuorona toimi Hämäläis-Osakunnan Laulajat.

Lähteet muokkaa

  1. Weaver/Puccini: "The Puccini Companion", sivu 76

Aiheesta muualla muokkaa