Lauri Siivonen
Lauri Kalervo Siivonen (27. elokuuta 1912 Elimäki – 17. marraskuuta 1998 Helsinki) oli suomalainen eläintieteilijä.
| Lauri Kalervo Siivonen | |
|---|---|
 Lauri Siivonen (oikealla) |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Lauri Kalervo Siivonen |
| Syntynyt | 27. elokuuta 1912 Elimäki |
| Kuollut | 17. marraskuuta 1998 Helsinki |
| Kansalaisuus | Suomalainen |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkimusalue | Eläintieteilijä |
Siivonen oli Suomen Riistanhoito-Säätiön ensimmäinen toiminnanjohtaja ja riistantutkimuslaitoksen johtaja 1943–1960, Helsingin yliopiston eläintieteellisen museon amanuenssi 1940–1947, dosentti 1940–1960, eläintieteen vt. professori 1954–1955, Oulun yliopiston eläintieteen vt. professori 1959–1960 ja professori 1960–1975.
Lauri Siivonen oli Suomen riistantutkimuksen perustajia ja nisäkästieteen uranuurtajia. Koulunsa hän kävi Pieksämäellä, jossa hänen luonnonhistorian opettajanaan oli Jussi Seppä. Tästä tulikin hänen innoittajansa luonnontutkimiseen ja myöhemmin hyvä ystävä. Tieteellisiä tutkimuksia ja julkaisuja Siivonen teki aluksi linnuista, nisäkkäistä, kimalaisista, lieroista ja muurahaisista. Hän kirjoitti mm. lintufaunan muutoksista ja pikkulinnut ja rastaat olivat hänen ensimmäisiä tutkimuskohteitaan. Laulurastas tuotti väitöskirjan 1939. Monipuolisen lintututkimuksen ansiosta Siivonen sai eläintieteen dosentin pätevyyden 1940.
Vuodesta 1942 lähtien Siivonen paneutui riistantutkimukseen saatuaan tehtäväkseen laatia Suomen Riistanhoito-Säätiön toimintaohjelman ja perustaa tutkimuksiin keskittyvä riistantutkimuslaitos. Hän toimi säätiön toiminnanjohtajana ja riistantutkimuslaitoksen johtajana 1943-60. Siivonen perusti riistantutkimustiedon levittämiseksi Suomen Riista-vuosikirjan ja oli sen päätoimittaja sekä aktiivisimpia kirjoittajia. Hän kirjoitti vuosikirjaan yli 30 kirjoitusta mitä moninaisimmista aiheista. Hänen ansiotaan on Suomessa käytössä oleva ainutlaatuinen tutkimusavustajaperinne, jolla metsästäjäkuntaa kannustetaan lukuisiin tutkimustehtäviin. Hänen selvityksensä metsäkanalintujen kannanvaihteluista ja aikaisen viherravinnon merkityksestä niiden lisääntymiselle herättivät ympäri maailmaa mielenkiintoa. Hän keräsi ympärilleen aktiivisen tiedeyhteisön, joka on tuottanut lukemattomia tutkimuksia.
Toisen elämäntyönsä Siivonen suoritti eläintieteen professorina vasta perustetussa Oulun yliopistossa. Täällä hän aloitti jo toisen kerran uuden yksikön toiminnan suunnittelun ja johtamisen. Hän korosti talviekologian tutkimusta ja toi esille tarpeen tutkia eläinten ja muun luonnon selviytymistä pitkästä pohjoisen talvesta. Pohjoisen ekosysteemin tärkeä osatekijä on poro, jonka tutkimuksen hän käynnisti Oulussa. Metsäpeura ja eläimistön jääkauden jälkeinen historia olivat myös keskeisiä aiheita. Hänen tärkeänä pitämiään maastotutkimuksia varten perustettiin yliopiston kenttäasemat Kuusamoon ja Perämerelle. Oppilailleen Lauri Siivonen oli tiedemiehenä innostava esikuva ja isällinen opettaja.
Siivonen keräsi samojen kansien sisälle ja kaikkien ulottuville sen sirpaleisen tietouden, jota Suomen nisäkkäistä oli. Näin syntyi hänen toimittamansa Suuri nisäkäskirja 1956. Sitä seurasi myöhemmin kokonaan hänen itsensä kirjoittama Pohjolan nisäkkäät 1967, myöhemmät painokset apul. prof. Seppo Sulkavan kanssa, joka on edelleen yleinen lähdeteos. Hän toimitti myös teoksen Suomen nisäkkäät, joka ilmestyi 1972. Eläinten lumijälkien valokuvaus oli Siivosen mieliharrastus ja se johti teoksen Jäljet lumessa syntyyn 1982, julkaistu yhdessä Sulkavan ja Kalevi Heikuran kanssa. Kaikkiaan Siivonen kirjoitti 90 tieteellistä julkaisua ja yli 100 artikkelia, joista valtaosa käsittelee riistalajien elintapoja, riistanhoitoa ja riistantutkimusta. Nisäkästieteilijänä hänet tunnetaan varsinkin pikkunisäkkäiden erikoistuntijana. Siivonen oli perustamassa Suomen nisäkästieteellistä seuraa ja oli sen puheenjohtaja ensimmäiset 10 vuotta.
Työn ohella luonto oli Siivoselle rakas harrastuskohde. Luonnossa retkeily ja kaikenlainen luonnontuntemus oli hänen sydäntään lähellä. Siitä todisteena on hänen aktiivinen jäsenyytensä Oulun Luonnonystäväin Yhdistyksessä. Lauri Siivosen elämänikäinen harrastus olivat myös ehiöfilatelia ja postihistoria. Hän oli Suomen Ehiöfilatelistien kunniajäsen.
Teoksia muokkaa
- Siivonen, Lauri (toim.): Suomen nisäkkäät 1-2. Otava 1972.
- Siivonen, Lauri: Suuri nisäkäskirja. Otava, 1956.
- Siivonen, Lauri: Pohjolan nisäkkäät. Otava, 1974. ISBN 951-1-01443-9.
- Siivonen, Lauri, Kalevi Heikura, Seppo Sulkava: Jäljet lumessa. Gummerus, 1982.
Lähteet muokkaa
- Kuka kukin on. Otava. 1970.