Wikipedia

Lauri Malmberg

suomalainen poliitikko ja sotilas

Kaarlo Lauri Torvald Malmberg (8. toukokuuta 1888 Helsinki – 14. maaliskuuta 1948 Helsinki) oli suomalainen kenraaliluutnantti, joka toimi sotaväen päällikkönä vuonna 1925 ja suojeluskuntien komentajana vuosina 1921–1944. Hän oli sotilaskoulutuksensa ensimmäisen maailmansodan aikana Saksassa saanut jääkäri, joka osallistui Suomen sisällissotaan tykistökomentajana. Malmberg oli myös Suomen puolustusministerinä vuosina 1924–1925 sekä kotijoukkojen komentajana toisen maailmansodan aikana vuosina 1939–1944.

Lauri Malmberg
Lauri Malmberg vuonna 1927.
Lauri Malmberg vuonna 1927.
Suomen puolustusministeri[1]
Ingmanin II hallitus
31.5.1924–31.3.1925[2]
Edeltäjä Ivar Aminoff[1]
Seuraaja Aleksander Lampén[1]
Henkilötiedot
Syntynyt8. toukokuuta 1888
Helsinki
Kuollut14. maaliskuuta 1948 (59 vuotta)
Tiedot
Puolue amm.[1]
Koulutus diplomi-insinööri
Sotilaspalvelus
Lempinimi ”Mala”
Palvelusmaa(t) Saksan keisarikunta
Suomi
Palvelusvuodet 1915–1945
Sotilasarvo kenraaliluutnantti
Komennot Kenttätykistörykmentti 1 1918–1921
Suojeluskunnat 1921–1944
Taistelut ja sodat ensimmäinen maailmansota
Suomen sisällissota
talvisota
jatkosota
Henkilötiedot
Jääkäri
Liittymispäivämäärä 6. maaliskuuta 1915
Komppania 1. komppania, pioneerikomppania, haupitsipatteri
Taistelut
jääkäriaikana		 asemasota Misse-joella (nyk. Misajoki), asemasota Riianlahden rannikkoasemissa, Ekkau-Kekkaussa (nyk. Iecava-Ķekavan alue), Aa-joella (nyk. Lielupejoki) talvitaistelut
Korkein arvo
jääkäriaikana		 Oberzugführer
Palasi Suomeen 25. helmikuuta 1918
Arvo Suomeen
tultaessa		 majuri

Perhetausta muokkaa

Malmberg kuului kuopiolaiseen Malmberg-sukuun.[3] Hänen vanhempansa olivat lehtori Emil Othniel Malmberg ja Aino Emma Wilhelmina Perenius, veli oli jääkärieverstiluutnantti Erik Malmberg. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1918 hammaslääkäri Ragni Ståhlbergin (1890–1965) kanssa,[4][5] joka oli jääkärimajuri Armas Ståhlbergin sisar[6]. Luonnontutkija ja tietokirjailija A. J. Mela oli Lauri Malmbergin setä.[3]

Opinnot muokkaa

Malmberg kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin Suomalaisesta Yhteiskoulusta vuonna 1908 ja liittyi Eteläsuomalaiseen osakuntaan. Hän jatkoi opintojaan vuosina 1908–1914 Teknillisen korkeakoulun koneinsinööriosastolla ja suoritti niiden päätteeksi diplomi-insinöörin tutkinnon. Myöhemmin Malmberg teki useita armeijan toimeksiantamia opintomatkoja ulkomaille muun muassa Ruotsiin, Englantiin ja Saksaan.[4][5]

Jääkärikausi muokkaa

 
Malmberg ja kenttähaupitsi ensimmäisessä maailmansodassa.
 
Malmberg saa rautaristin Sihlessä 4. elokuuta 1916.

Malmberg osallistui aktiivisena jääkäriliikkeen toimintaan Helsingissä jo vuodesta 1914 alkaen, kunnes liittyi yhtenä ensimmäisten vapaaehtoisten joukkoon, joiden päämääränä oli Saksassa sotilaskoulutusta antava Pfadfinder-kurssi, joka järjestettiin Pohjois-Saksassa sijaitsevalla Lockstedter Lagerin harjoitusalueella. Leirille hän ilmoittautui 6. maaliskuuta 1915. Hänet sijoitettiin joukon 1. komppaniaan.[4][5]

Myöhemmin hänet sijoitettiin Kuninkaallisen Preussin Jääkäripataljoona 27:n pioneerikomppaniaan. Malmberg pyrki kumminkin vapaaehtoisena perusteilla olevaan jääkäripataljoonan tykistöön ja tulikin valituksi yhtenä niistä 26 miehestä, jotka jääkäripataljoonan komentaja majuri Bayer valitsi haastattelunsa perusteella. Hänet siirrettiin virallisesti haupitsijaokseen 17. maaliskuuta 1916, minkä päivämäärän voidaan katsoa olevan jääkäritykistön virallinen perustamispäivä[7]. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella sekä Ekkau-Kekkaussa sekä Aa-joella.[4][5]

Suomen sisällissota muokkaa

Malmberg astui Suomen armeijan palvelukseen majuriksi ylennettynä Saksassa 11. helmikuuta 1918 ensin vannottuaan sotilasvalan ja allekirjoitettuaan palvelusitoumuksen Suomen valkoiselle armeijalle. Hän saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Vaasasta hänet komennettiin Pietarsaareen, missä hänen tehtävänään oli muodostaa ja kouluttaa jääkäritykistö.[4][5]

Pietarsaaressa Malmberg johti kuuden punakaartilaiseksi epäillyn teloitusta. Seitsemäs Malmbergin ja eversti Adolf Hamiltonin käskystä ammuttu oli lääninsihteeri Johannes Jääskeläinen. Jääskeläisen teloitusta pidetään suoranaisena murhana. Malmberg ja muut lääninsihteerin ja punaisten teloittamiseen osallistuneet olivat humalassa. Myös tarina punaisten suunnitelmasta räjäyttää Jääskeläisen johdolla Pietarsaaren tykistökoulu on todettu Jaakko Paavolaisen Valkoinen terrori -kirjassa perättömäksi. Jääskeläisen murhatapausta peitteli sittemmin esimerkiksi kirjailija Erkki Kivijärvi sisällissotaa koskevissa teoksissaan.lähde?

Jääkäritykistön muodostamisen jälkeen Malmberg toimi Tampereen valtauksen aikana aluksi sen sekä loppuvaiheessa rintamaosasto A:n komentajana. Tampereen valtauksen jälkeen hänet nimitettiin tykistön uudelleen järjestelyn yhteydessä muodostetun Jääkäritykistöprikaatin komentajaksi. Sodan viimeisessä isossa operaatiossa Viipurin valloituksessa hän toimi koko piiritystykistön komentajana. Hänet komennettiin 8. toukokuuta 1918 Päämajaan.[4][5]

Sisällissodan jälkeinen aika muokkaa

Malmberg toimi sisällissodan jälkeen 12. heinäkuuta 1918 alkaen Suomen tykistökoulun suomalaisena johtajana, kunnes hänet nimitettiin 24. heinäkuuta 1918 alkaen Kenttätykistörykmentti 1:n komentajaksi. Hänen sotilasuransa seuraava käänne oli nimitys suojeluskuntain ylipäälliköksi 17. syyskuuta 1921. Malmberg ylennettiin kenraalimajuriksi 6. joulukuuta 1927. [8]

Hänen nimikkeekseen tuli 25. toukokuuta 1928 armeijan vakinaiselle kannalle asettamisen yhteydessä suojeluskuntain päällikkö. Hän toimi puolustusministerinä Ingmanin II hallituksessa vuosina 1924–1925 ja hoiti sotaväenpäällikön tehtäviä 16. huhtikuuta – 2. lokakuuta 1925 välisen ajan.[4][5]

Luottamustoimet muokkaa

Malmberg toimi Armeijan lippukomitean jäsenenä vuonna 1919 ja armeijan virkaikäkomitean jäsenenä vuosina 1919–1924 sekä 1. Divisioonan kunniatuomioistuimen puheenjohtajana vuosina 1919–1921. Suomen upseeriliiton puheenjohtaja hän toimi vuosina 1920–1922 ja Jääkäriliiton puheenjohtajana vuosina 1921–1922 sekä Puolustusrevisionin jäsenenä vuosina 1923–1924. Puolustusneuvoston jäsenenä hän puolestaan toimi vuodesta 1925 alkaen ja oli Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan hallituksen jäsen vuodesta 1925 alkaen. Virkapukukomitean puheenjohtajana hän istui vuosina 1926–1928.[4][5]

Talvi- ja jatkosota muokkaa

 
Malmberg (vas.) Immolan lentokentällä Adolf Hitlerin Suomen vierailun aikana kesäkuussa 1942.

Malmberg toimi talvi- ja jatkosodan aikana Kotijoukkojen komentajana aina vuoteen 1945 saakka, jolloin hän erosi vakinaisesta palveluksesta.

Malmberg on haudattu Helsingin Hietaniemen hautausmaalle. Vuonna 1963 paljastetussa hautakivessä on kuvanveistäjä Lauri Leppäsen toteuttama sotilasta esittävä veistos.[9]

     Ylennykset ja kunniamerkit     

Ylennykset Kunniamerkit
  • Gruppenführer 2. syyskuuta 1915
  • Zugführer 24. joulukuuta 1916
  • Oberzugführer lähde?
  • Majuri 11. helmikuuta 1918
  • Everstiluutnantti 3. toukokuuta 1918
  • Eversti 6. joulukuuta 1922
  • Kenraalimajuri 6. joulukuuta 1927
  • Kenraaliluutnantti 16. toukokuuta 1936
  
    
    
  
  
   
    
     
   
   
   
  • Suomen Leijonan suurristi
  • Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan 1. lk. komentajamerkki
  • Vapaudenristi 1. lk.
  • Vapaudenristi 2. lk. miekkojen kera
  • Vapaudenristi 3. lk. miekkojen kera
  • Vapaussodan muistomitali soljen kera
  • Talvisodan muistomitali
  • Väestönsuojelun 1. lk. ansiomitali
  • Suojeluskuntain rautainen ansioristi
  • Jääkärimerkki
  • Tanskan Dannebrogin ritarikunnan suurristi
  • Viron Kotkaristin ritarikunnan 1. lk. kunniamerkki
  • Italian Kruunuritarikunnan suurristi
  • Latvian Karhuntappajan ritarikunnan suurristi
  • Norjan Pyhän Olavin ritarikunnan suurristi
  • Ruotsin Miekkaritarikunnan suurristi
  • Saksan Kotkan ritarikunnan 2. lk. kunniamerkki rintatähden kera
  • Italian Pyhän Mauritiuksen ja Lasaruksen ritarikunnan suurupseeri
  • Puolan Polonia Restituta ritarikunnan suurupseeri
  • Viron vapaudenristi 1. lk.
  • Latvian Karhuntappajan ritarikunnan 2. lk. kunniamerkki
  • Liettuan Vyties Kryzius ritarikunnan 2. lk. ritarimerkki
  • Preussin 2. lk. Rautaristi [10]
  • Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi
  • Latvian suojeluskuntain ansioristi
  • Liettuan Suojeluskuntain ansioristi
  • Ruotsin Maanpuolustusjärjestöjen liiton kultainen ansiomerkki

Lähteet muokkaa

  • Jernström E: Jääkärit maailmansodassa. Sotateos oy: Helsinki 1933.
  • Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
  • Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
  • Toim. L. Harvila, M. Alajoki, M. O. Rintanen ja M. Vanonen, Tykkimies 1960, Suomen kenttätykistön säätiön vuosikirja n:o 3, Kirjapaino Vaasa Oy, Vaasa 1960.

Viitteet muokkaa

  1. ↑ a b c d Suomen puolustusministeri puolustusministeriö. Arkistoitu 28.10.2014. Viitattu 29.5.2010.
  2. ↑ Ingmanin II hallitus valtioneuvosto. Arkistoitu 14.11.2012. Viitattu 29.5.2010.
  3. ↑ a b Veli-Matti Autio: Malmberg (1700 - ) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 11.10.2005. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  4. ↑ a b c d e f g h Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938
  5. ↑ a b c d e f g h Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975
  6. ↑ Veli-Matti Autio: Ståhberg (1700 - ) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 23.3.2007. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  7. ↑ Tykkimies 1960 s. 51–54.
  8. ↑ https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/1109473?page=23
  9. ↑ (kuvateksti) (vain tilaajille) Helsingin Sanomat 26.3.1963, s. 6, HS Aikakone. Viitattu 22.5.2021.
  10. ↑ Jernström 1933: 148.

Aiheesta muualla muokkaa

  • Mikko Uola: Malmberg, Lauri (1888–1948) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 11.10.2005. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.


  Edeltäjä:
Ivar Aminoff 		Suomen puolustusministeri
1924–1925 		Seuraaja:
Aleksander Lampén
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Lauri_Malmberg&oldid=22154445”