Laulusirkku
Laulusirkku (Melospiza melodia) on pohjoisamerikkalainen sirkkulien heimoon kuuluva varpuslintu.
| Laulusirkku | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
| Heimo: | Sirkkulit Passerellidae |
| Suku: | Laulusirkut Melospiza |
| Laji: | melodia |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Melospiza melodia |
|
| Katso myös | |
Koko ja ulkonäkö muokkaa
Linnun pituus on noin 14 cm, vaihteluväli 12–17 cm, siipien kärkiväli 18–24 cm ja paino 12–53 g. Lajin normaalipaino on noin 16–20 g, äärimmäisen painavat yksilöt ovat muuttomatkaa varten itsensä rasvaa täyteen keränneitä suurimman alalajin koiraita, jotka ovat hieman naaraita suurempia. Lajista tunnetaan nykyisin 24 alalajia, joten ulkonäön vaihtelu voi olla suurta.
Puvultaan tyypillinen sirkku: Yläpuolelta punaruskean ja harmaan kirjava, vatsa valkoinen, rinta tummien pitkittäisjuovien kirjavoima, voimakas vaalea silmäkulmanjuova sekä tumma kurkkujuova ja vaalea poskijuova. Pyrstö on pitkähkö, pyöreäpäinen. Sukupuolet ovat saman väriset.
Laulusirkku on Amerikan yleisimpiä laululintuja, koiras laulaa lähes ympäri vuorokauden, toisinaan yölläkin. Laulu on melodista ja sama koiras voi laulaa usealla eri tavalla. Se oppii laulutapansa naapurustossa laulavilta koirailta. Laulun muoto vaihtelee esiintymisalueen eri osissa, ja eri populaatiot voidaan tunnistaa laulutyypistä. On havaittu, että naaraat suosivat sellaisia koiraita, jotka laulavat niille tutulla tavalla.
Esiintyminen muokkaa
Laulusirkku on levittäytynyt pääosaan Pohjois-Amerikkaa Etelä-Alaskasta ja Aleuteilta aina Meksikon rajoille saakka. Keskellä Meksikoa lajilla on erillinen esiintymä noin 1500 kilometriä päälevinneisyysalueen eteläreunasta. Pohjoiset populaatiot ovat muuttolintuja, eteläiset paikkalintuja. Pohjoiset muuttajat talvehtivat Yhdysvaltain eteläosissa ja Meksikossa, missä on myös oma paikallinen populaatio. Muuttomatkallaan laji toisinaan harhautuu Eurooppaan, erityisesti Britteinsaarille ja Norjaan. Suomessa lajia ei ole tavattu.
Elinympäristö muokkaa
Pensaikkoiset avomaat, puutarhat, pensasaidat, monenlaiset tiheiköt. Pesii mielellään lähellä vesistöä. Esiintyy sekä alavilla mailla että vuoristossa.
Lisääntyminen muokkaa
Koiras puolustaa tehokkaasti noin 0,4 hehtaarin suuruista reviiriään. Laji on sosiaalinen mutta yksiavioinen. Pesä voi olla joko maassa, pensaassa tai joskus jopa matalalla puussa. Munia on 3–6. Naaras hautoo 10–14 päivää. Molemmat emot hoitavat poikasia, jotka jättävät pesän 7–14 päivän ikäisinä.
Ravinto muokkaa
Pääravintona ovat erilaiset siemenet. Kesäaikaan syö pääasiassa hyönteisiä ja muita selkärangattomia. Siemenravinnon osuus kaikesta ravinnosta on 2/3.
Lähteet muokkaa
- Answers.com
- All about birds
- Perrins, Christopher M. (päätoim.) 1992: Otavan lintutieto - Maailman linnut. Otava. Italia. ISBN 951-1-12001-8
Viitteet muokkaa
- ↑ BirdLife International: Melospiza melodia IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 16.2.2014. (englanniksi)