Wikipedia

Laululinnut

varpuslintujen alalahko

Laululinnut (Passeri) on varpuslintujen alalahko. Siihen kuuluu yli puolet kaikista maailman lintulajeista.[1] Laululintuihin kuuluu useita kymmeniä heimoja, joihin kuuluu kaikkiaan noin 4000 lajia.

Laululinnut
Keltaoliivisieppo (Eopsaltria australis)
Keltaoliivisieppo (Eopsaltria australis)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Varpuslinnut Passeriformes
Alalahko: Laululinnut
Passeri
Linnaeus, 1758
Heimot
Katso myös

  Laululinnut Wikispeciesissä
  Laululinnut Commonsissa

Nimi muokkaa

Laululinnut muodostavat yhden monipuolisimmista maalla elävistä selkärankaisryhmistä. Laululinnut on varpuslintujen alalahko, eli kaikki varpuslinnut eivät ole laululintuja. Kaikki eurooppalaiset varpuslinnut ovat kuitenkin laululintuja[2].

Ulkonäkö ja koko muokkaa

Laululinnut ovat enimmäkseen pienikokoisia. Niiden jaloissa on kolme varvasta eteenpäin ja yksi taaksepäin.[3] Maailman suurin varpuslintu on laululintuhin kuuluva korppi (70 cm).lähde? Suomen pienin varpuslintu on laululintuihin kuuluva hippiäinen.

Levinneisyys ja elinympäristö muokkaa

Laululinnut ovat muiden varpuslintujen tapaan maalintuja. Laululinnuissa on huomattavaa vaihtelua, mikä merkitsee rakenteen ja elintapojen monipuolista sopeutumista erilaisiin ympäristöihin. Laululintuja voi tavata ympäri maapallon.[4]

Laulu muokkaa

Alalahkoon kuuluu monia taitavia laulajia. Laululintujen laululla on suuri merkitys, ja sen voidaan olettaa esittäneen huomattavaa osaa näiden lintujen kehityksessä nykyiseksi valtaryhmäksi. Laululintujen laulu ei ole pelkästään ilman puhaltamista äänielimistöstä, vaan aivojen kontrolloimaa, hyvin kehittyneellä kurkunpäällä lihastoiminnan avulla aikaansaatua ääntelyä.[4]

Taksonomia muokkaa

Corvida muokkaa

Passerida muokkaa

Suomessa tavatut laululinnut muokkaa

Kiurut muokkaa

Pääskyt muokkaa

Västäräkit muokkaa

Tilhet muokkaa

  • Tilhi (Bombycilla garrulus) Pesii vakituisesti[3]

Koskikarat muokkaa

Peukaloiset muokkaa

Rautiaiset muokkaa

Rastaat muokkaa

Kertut muokkaa

Hippiäiset muokkaa

Siepot muokkaa

Timalit muokkaa

Pyrstötiaiset muokkaa

Tiaiset muokkaa

Pähkinänakkelit muokkaa

Puukiipijät muokkaa

Pussitiaiset muokkaa

Kuhankeittäjät muokkaa

Lepinkäiset muokkaa

Varikset muokkaa

Kottaraiset muokkaa

Varpuset muokkaa

Peipot muokkaa

Kerttulit muokkaa

Sirkut muokkaa

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. ↑ Birds of Britain blx1.bto.org. Viitattu 1.1.2008. (englanniksi)
  2. ↑ Andreas Tjernshaugen: Tiaisten salainen elämä, s. 136. Atena, 2016. ISBN 978-952-300-248-7.
  3. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa ab ac ad ae af ag ah ai aj ak al am an ao ap aq ar as at au av aw ax ay az ba bb bc bd be bf bg bh bi bj bk bl bm bn bo bp bq br bs bt bu bv bw bx by bz ca cb cc cd ce cf cg ch ci cj ck cl cm cn co cp cq cr cs ct cu cv cw cx cy cz da db dc dd Laine, Lasse J.: Suomalainen Lintuopas, s. 25. WSOY, 2009. ISBN 978-951-0-26894-0.
  4. ↑ a b Palmén, Ernst & Nurminen, Matti (toim.): Eläinten maailma, Otavan iso eläintietosanakirja. 2. Iilimato–Leopardit, s. 874–875. Helsinki: Otava, 1974. ISBN 951-1-01422-6.
  5. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r Rariteettikomitea birdlife.fi. Arkistoitu 29.9.2007. Viitattu 6.1.2014.
  6. ↑ a b c d e Svensson, Lars: Lintuopas - Euroopan ja Välimeren alueen linnut. Otava, 2010. ISBN 978-951-1-21351-2.
  7. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa ab ac ad ae af ag ah ai aj ak al am an ao ap aq ar as at au av aw ax ay Rariteettikomitea birdlife.fi. Arkistoitu 9.4.2009. Viitattu 6.1.2014.
  8. ↑ a b Iberiantiltaltille lajivahvistus. Kymen Sanomat, 6.3.2013, s. 22.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Laululinnut&oldid=21405615”