Latvuskerttuli

lintulaji

Latvuskerttuli (Setophaga cerulea)[2] on kerttulien heimoon kuuluva varpuslintu.

Latvuskerttuli
Uhanalaisuusluokitus

Silmälläpidettävä [1]

Silmälläpidettävä

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Eukaryootit Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Varpuslinnut Passeriformes
Heimo: Kerttulit Parulidae
Suku: Loistokerttulit Setophaga
Laji: cerulea
Kaksiosainen nimi

Setophaga cerulea
(Wilson, 1810)[1]

Synonyymit
  • Dendroica cerulea
Katso myös

  Latvuskerttuli Wikispeciesissä
  Latvuskerttuli Commonsissa

Levinneisyys muokkaa

Latvuskerttuleita pesii Kanadan kaakkoisosissa ja Yhdysvaltain itäosissa. Laji on muuttolintu ja talvehtii Etelä-Amerikan pohjois- ja luoteisosissa.[1] Laji on tavattu kerran Islannissa lokakuussa 1997.[3]

Laji on aiemmin vähentynyt nopeasti, mutta vuonna 2019 raportointiin, että väheneminen on selvästi hidastunut. Laji luokiteltiin aiemmin vaarantuneeksi, mutta vuoden 2019 listauksessa se oli silmelläpidettävä. Latvuskerttuli keskeisin uhka on pesimä- ja talvehtimisalueiden elinympäristöjen tuhoutuminen ja pirstoutuminen.[1]

Elinympäristö muokkaa

Latvuskerttuli pesii vanhoissa, lehtensä pudottavissa metsissä, usein soiden läheisyydessä. Laji suosii tiheälatvuksisia ja suuripuisia metsiä. Talvehtimispaikoilla latvuskerttuli elää vuoristometsissä, pääosin 1000–2000 metrin korkeudella. Perinteiset, varjoisat kahviplantaasit ovat lajin tärkeitä talvehtimispaikkoja.[1]

Lisääntyminen muokkaa

Latvuskerttuli tekee pesänsä puun oksalle. Pesiminen tapahtuu touko-kesäkuussa.[1]

Lähteet muokkaa

  1. a b c d e f BirdLife International: Setophaga cerulea IUCN Red List of Threatened Species. Version 2019-3. 2019. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 14.12.2019. (englanniksi)
  2. Maailman lintujen suomenkieliset nimet BirdLife Suomi. Arkistoitu 2.2.2018. Viitattu 13.2.2018.
  3. Svensson, Lars: Lintuopas - Euroopan ja Välimeren alueen linnut, s. 420. Otava, 2010. ISBN 978-951-1-21351-2.