Lastusten kartano (ruots. Lastus gård) sijaitsee Lempäälässä Ahtialanjärven itärannalla Lastustenjoen eli nykyisen Myllyojan varrella.[1]

Lastusten kartanon päärakennus

Kartano muodostui 1600-luvulla Lastusten kylän kahdesta talosta, Metsiän ja Vitikan taloista, jotka ovat olleet paikallaan jo 1500-luvun alussa. Kylä lahjoitettiin vuonna 1650 vapaaherra Jöns Kurckille, mutta lahjoitus peruttiin 1682. Talot yhdistettiin 1690-luvulla, jolloin syntyi ratsutila. Majuri Karl Adolf Granfelt osti Tiiron ja Suojalan tilat sekä puolikkaan Vatsoilan Leustusta. Hän rakennutti vuonna 1784 aloitti päärakennuksen rakentamisen. Hirsirakenteinen mansardikattoinen päärakennus rapattiin ja sitä laajennettiin 1861. Wivi Lönn laati rakennuksen korjaussuunnitelmat, joiden pohjalta korjaus toteutettiin 1924. Pihan ympärillä on vanhoja talousrakennuksia.[2][3][4]

Vuodesta 1864 kartano on ollut Kingelinin suvulla. Lastusten kartano on kylän suurin maanomistaja.[3] Toisen maailmansodan jälkeen valtio otti kartanon hallussa olleet Nääjärven ja Tervajärven haltuunsa ja kuivatti ne viljelymaaksi.[5]

Lempäälän kartanoista vain Lastusten kartanon päärakennus säästyi tuholta sisällissodassa vuonna 1918, sillä isäntäväen ja torpparien suhteet olivat hyvät.[6]

Kartanon mailla on kivikautisia asuinpaikkoja, ja rautakaudella syntynyt Vatsoilan kylä, joka hävisi 1840-luvulla, muodostaa Lastusten kylän alun.[7]

Lähteet muokkaa

  1. Myllyoja, Lempäälä (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 11.10.2019.
  2. Lempäälä: Lastusten kartano ja kulttuurimaisema Rakennettu kulttuuriympäristö. 1993. Museovirasto. Viitattu 15.12.2017.
  3. a b Lastunen Lempäälän kunta. Viitattu 23.2.2016.
  4. Risto Potila: Lastusten kartano oy:n kotipalstan metsien kehitys ja metsänhoito 1970-luvulta vuoteen 2010 (s. 7–9) theseus.fi. Viitattu 15.12.2017.
  5. Suvannon Sanomat: Sakkolalaista asutusta ”Marskimailla”, nro 2/1964, s. 5–6, viitattu: 31.1.2017
  6. Lempäälän asema oli alkuvuonna 1918 tapahtumien keskipisteessä Lempäälän-Vesilahden Sanomat/Tampere.nyt. Arkistoitu 16.12.2017. Viitattu 15.12.2017.
  7. Historia Lastunen.net. Viitattu 15.12.2017.