Lassakuume on arenaviruksen aiheuttama verenvuotokuume. Sen isäntänä on rotta, jonka virusta sisältävä virtsa leviää pölyn ja elintarvikkeiden välityksellä ihmiseen.

Lassakuume tarttuu myös sekundäärisesti ihmisestä ihmiseen.

Tautia esiintyy endeemisenä Länsi-Afrikassa. Tautiin ei ole rokotetta (tilanne 2018).[1]

Lassakuumeen kuolleisuus on nykyään noin 2 prosenttia.

Etymologia muokkaa

Nimensä lassakuume on saanut nigerialaisesta Lassan kaupungista, jonka ympäristössä diagnosoitiin taudin ensimmäiset tieteellisesti todennetut tapaukset vuonna 1969[2].

Esiintyvyys muokkaa

Lassakuumetta esiintyy Länsi-Afrikassa arviolta 100 000–300 000 tartuntaa vuodessa[3][2]. Arvioiden tekeminen tosin on hankalaa muun muassa tilastoinnin ja terveydenhuollon puutteellisuuksien takia. Esimerkiksi Nigerian tautikeskus pyrkii osaltaan seuraamaan tautia.[4]

Oireet muokkaa

Taudin oireet ilmenevät 1–3 viikon kuluessa tartunnasta

  • korkea kuume (yli 38,5 °C)
  • kurkkukipu
  • yskä
  • selkäkipu
  • vatsakipu
  • veristä oksentelua
  • veriripuli

Hoito muokkaa

Lassakuumeen diagnosointi on hankalaa, koska sen oireet ovat moninaiset ja epämääräiset. Ne muistuttavat ebola- ja Marburg-virusinfektioita sekä malariaa.

Lääkityksenä on ribaviriini (Copegus, Rebetol) -antiviruslääke.

Lähteet muokkaa

  1. Charlie Weller: Lassa fever: The killer disease with no vaccine 5.3.2018. BBC, bbc.com. Viitattu 20.4.2020. (englanniksi)
  2. a b Yhdysvaltojen tartuntatautien valvonta-. ja ehkäisykeskukset (englanniksi)
  3. Lassa fever Health Topics A to Z. World Health Organization. Viitattu 2. elokuuta 2011. (englanniksi)
  4. Lassa fever outbreak update, 24 January 2018 24.1.2018. Reliefweb, reliefweb.int. Viitattu 20.4.2020. (englanniksi)

Aiheesta muualla muokkaa