Las Bela
Las Bela oli entinen valtio nykyisen Pakistanin Balochistanin provinssissa. Las Belasta tuli itsenäinen valtio tosin Kalatin kaanikunnalle alisteisena vuonna 1742. Hallitsijoista käytettiin arvonimeä Jam. Se liittyi Pakistaniin vuonna 1948 ja Las Belan hallitsijan nimellinenkin valta päättyi hallinnolliseen uudistukseen vuonna 1955.
| Las Bela |
|||
|---|---|---|---|
1742–1955 |
|||
|
|||
|
|||
|
|
|||
| Pääkaupunki | Bela | ||
| Pinta-ala | |||
| – yhteensä | 6 441 km² | ||
| Uskonnot | sunnalaisuus | ||
| Kielet | sindhi, baluchi, brahui | ||
| Seuraaja(t) |
 Pakistan |
||
Maantiede ja väestö muokkaa
Las Bela käsitti alueita nykyisen Pakistanin Balochistanin provinssista historiallisen Makranin alueella. Sen rajat kulkivat pitkin rannikkoa Karachin länsipuolella Makranin ruhtinaskunnan rajalle saakka. Pohjoisessa se rajautui Kalatin kaanikunnan Jhalawanin alueeseen ja idässä Sindhiin. Alueella oli kokoa 6 441 km².[1]
Las Belan aluetta asuttavat lähinnä Lasi-heimot, joista monet liittävät oman historiansa eri tavoin Sindhin alueeseen. Esimerkiksi sindhiläisperäiset nimet ovat yleisiä. Makranin alueista Las Belaa voidaankin kutsua kaikista intialaisimmaksi. Paikalliset voitiin jakaa viiteen pääasialliseen heimoliittoon. Varhain hallitsevia olivat Runjhat ja varsinaisen Las Belan valtion perustivat Jamotit. Gadrat ovat ilmeisesti orjista polveutuva väestönryhmä ja toisen alemman kastin väestönryhmän muodostavat langat. Väestön suuri valtaosa on sunnalaisia, mutta paikallisten pyhimysten (pir) palvonta on yleistä. Puhutuin kieli oli sindhin paikallinen murre jadghali. Las Belan länsiosissa puhuttiin baluchia ja pohjoisessa brahuita.[1]
Historia muokkaa
Las Belan historia itsenäisenä valtionaan alkoi 1700-luvulla. Vuonna 1742 tai 1743 Jam Ali-niminen Jamot -heimon päällikkö nousi Las Belan ensimmäiseksi hallitsijaksi Kalatin kaanin tuella kukistamalla aluetta aikaisemmin hallineet useat eri heimoryhmittymät. Jam oli alkujaan Sindhissä käytetty rajputitaustainen arvonimi, jolla hallitseva suku tuli tunnetuksi. Kaikki Las Belan myöhemmät hallitsijat olivat Jam Alin jälkeläisiä. Las Bela oli kuitenkin vielä alisteinen Kalatille, jonka hallitsija sai esimerkiksi puolet Las Belan tuloista. Kalatin hallitsija saattoi vaatia myös tarvittaessa Las Belan sotilasjoukkoja. Hallitsija asui Belan kaupungissa.[1]
Jam Mir Khan I (1776–1818) ajautui kiistoihin Omanin kanssa Makranin rannikolla sijaitsevan Gwadarin hallinnasta. Kalatin kaani Mir Nasir Khan oli antanut Gwadarin omanilaisille vuonna 1784, mutta Mir Khan oli vallannut sen hetkeksi takaisin. Jam Mir Khan II (1830–1869) soti puolestaan Kalatia vastaan liittoutuen pohjoisessa sijaitsevan Kharanin kaanin ja Jhalawanin brahui-heimojen kanssa. Mir Khan II menetti lopulta valtaistuimensa ja hän joutui pakenemaan brittien hallitsemille alueille. Hänen poikansa Jam Ali Khan III tunnusti jälleen Kalatin yliherruuden brittien välittämällä sopimuksella hallitsijoiden välillä. Jam Ali Khan ajautui riitoihin isänsä kanssa Mir Khanin kanssa ja hänet karkotettiin Quettaan. Mir Khanin kuollessa vuonna 1888 Balochistanin brittiläinen kenraalikuvernööri Robert Sandeman asetti uudeksi hallitsijaksi Jam Ali Khan III:n. Hänen kuolemaansa vuonna 1896 seurasi perimmyyskiista hänen poikiensa välillä. Lopulta kiistan voitti Jam Mir Kamal Khan.[1]
Intian jaon yhteydessä Las Bela liittyi Pakistaniin vuonna 1948. Siitä tuli osana Pakistania Balochistanin valtioiden liiton jäsen vuonna 1952. Las Belan hallitsija säilytti nimellisen asemansa, vaikka käytännössä hän ei enää ollut itsenäinen hallitsija. Hänelle maksettiin avustusta suoraan valtion kassasta. Lopullisesti valtion tarina päättyi vuoteen 1955, jolloin Länsi-Pakistanin ruhtinaskunnat liitettiin yhteen Kalatin alueena (Kalat Division).[1]