Larsenin oireyhtymä
Larsenin oireyhtymä on autosomissa vallitsevasti periytyvä luuston kehityshäiriö, jonka ensimmäiset merkit ovat lonkan, polvien ja kyynärpäiden sijaltaanmenot. Muihin oireisiin lukeutuu skolioosi. Oireiston yhteydessä saattaa esiintyä kuulovammaisuutta. Yksi 250 000:sta elävänä syntyneestä lapsesta Euroopassa potee Larsenin oireyhtymää.[1]
Elinajanodote on oireyhtymässä normaali, eikä oireyhtymä vaikuta älykkyystasoon. L. J. Larsen oli vuonna 1950 ensimmäinen oireiston kuvannut tutkija.[1]