Lapinleinikki
Lapinleinikki (Coptidium lapponicum, syn. Ranunculus lapponicus) on pohjoisen pallonpuoliskon havumetsävyöhykkeen ja arktisen alueen leinikkikasvi. Laji on Suomessa rauhoitettu ja se kuuluu Euroopan unionin luontodirektiivin liitteissä II ja IV mainittuihin kasveihin.[2]
| Lapinleinikki | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Ranunculales |
| Heimo: | Leinikkikasvit Ranunculaceae |
| Suku: | Suikeroleinikit Coptidium |
| Laji: | lapponicum |
| Kaksiosainen nimi | |
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
Elinympäristö ja koko muokkaa
Monivuotinen lapinleinikki on kasvaa 10–15 cm, joskus jopa 20 cm korkeaksi. Varsi on ohut, rento ja nivelikäs. Kasvi juurtuu usein nivelkohdistaan maahan. Pitkäruotisia lehtiä on vähän. Lehtilapa on 2–6 cm leveä, munuaismainen ja kolmijakoinen tai -osainen. Lehtilavan liuskat ovat vastapuikeita ja kärjestä matalahalkoisia.[3]
Pitkäperäiset kukkavarret ovat lehdettömiä. Keltaiset kukat kasvavat yksittäin lehtihangoissa. Kukissa on kaksi kehäkiehkuraa. Verholehtiä on kolme kappaletta; terälehdet ovat 4–8 mm pitkiä ja mesikuopallisia. Suomessa lapinleinikki kukkii kesä–heinäkuussa. Hedelmistö koostuu 3–4,5 mm pitkistä pähkylöistä, jotka ovat muodoltaan pitkäomaisia ja niissä on lyhyt, käyrä ota.[3]
Levinneisyys muokkaa
Lapinleinikin levinneisyysalue on sirkumpolaarinen. Euroopassa sitä tavataan Norjan, Ruotsin ja Suomen keski- ja pohjoisosissa sekä Pohjois-Venäjällä. Levinneisyysalue jatkuu edelleen itään läpi Pohjois-Siperian; Venäjän Kaukoidässä laji levittäytyy myös etelämmäksi. Pohjois-Amerikassa levinneisyysalue kattaa Alaskan ja suurimman osan Kanadaa. Lisäksi lajia tavataan Grönlannissa ja Huippuvuorilla.[4]
Suomessa lapinleinikkiä kasvaa Järvi-Suomen pohjoisosista ja Pohjois-Karjalasta Lappiin.[5] Lapinleinikin kasvupaikat tunnetaan Suomessa kuitenkin puutteellisesti. Laji on alueellisesti uhanalainen Järvi-Suomessa, Pohjanmaalla ja Pohjois-Karjalassa, mutta Lapissa laji on yleinen.[2]
Elinympäristö muokkaa
Lapinleinikki kasvaa kosteilla paikoilla, kuten ruoho- ja heinäkorvissa, kosteissa lehdoissa ja viidoissa.[5]
Lähteet muokkaa
- Hämet-Ahti, Leena, Suominen, Juha, Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti (toim.): Retkeilykasvio, 4. uudistettu painos, s. 75, 83. Helsinki: Luonnontieteellisen keskusmuseon kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9.
Viitteet muokkaa
- ↑ Kurtto, A., Lampinen, R., Piirainen, M. & Uotila, P. 2019: Checklist of the vascular plants of Finland. Suomen putkilokasvien luettelo. — Norrlinia 34: 1–206. (s. 51.)
- ↑ a b Kemppainen E. & Mäkelä, K.: Luontodirektiivin putkilokasvien seuranta (s. 15, 48) Suomen ympäristökeskuksen moniste 256. 2002. Suomen ympäristökeskus.
- ↑ a b Hämet-Ahti, Leena, Suominen, Juha, Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti (toim.): Retkeilykasvio, 4. uudistettu paino, s. 75, 83. Helsinki: Luonnontieteellisen keskusmuseon kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9.
- ↑ Den virtuella floran: Lappranunkel (Ranunculus lapponicus) (myös levinneisyyskartat) Den virtuella floran. Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 12.12.2017. (ruotsiksi)
- ↑ a b Hämet-Ahti, Leena, Suominen, Juha, Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti (toim.): Retkeilykasvio, 4. uudistettu paino, s. 83. Helsinki: Luonnontieteellisen keskusmuseon kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9.