Wikipedia

Lamopinaatti

putkilokasvilaji

Lamopinaatti eli uudenseelanninpinaatti[1] eli vihanneslamopinaatti (Tetragonia tetragonoides, syn. T. tetragonioides, T. expansa) on päivikkikasveihin kuuluva yksivuotinen pinaattikasvi.[2]

Lamopinaatti
Kukkiva lamopinaatti.
Kukkiva lamopinaatti.
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Caryophyllales
Heimo: Päivikkikasvit Aizoaceae
Suku: Lamopinaatit Tetragonia
Laji: tetragonoides
Kaksiosainen nimi

Tetragonia tetragonoides
(Pall.) Kuntze

Synonyymit
  • Tetragonia tetragonioides (vaihtoehtoinen kirjoitusasu)
Katso myös

  Lamopinaatti Wikispeciesissä
  Lamopinaatti Commonsissa

Ulkonäkö ja koko muokkaa

 
Luonnonvaraista lamopinaattia.

Lamopinaatti kasvaa 10–100 cm korkeaksi. Sen varsi on rento tai koheneva, alimmat haarat ovat pitkiä ja suikertelevia. Lehtiruodit ovat 1–2 cm pitkiä. Lehdet ovat möyheitä ja karheapintaisia. Lehtilapa on tavallisesti 4–7 cm pitkä, lähes vinoneliömäinen, kohosuoninen ja nystyinen. Kiiltävät lehdet ovat päältä tummanvihreitä, alta vaaleanvihreitä. Kukat ovat lehtihankaisia, lähes perättömiä ja 5–7 mm leveitä. Kukan kehä on vihreä, verhiömäinen, yhdislehtinen ja 4- tai 5-liuskainen. Heteitä on 17–20. Luotteja kukassa on 4–9 kappaletta. Suomessa lamopinaatti kukkii elo-lokakuussa. Hedelmä on avautumaton kota.[2][3]

Levinneisyys muokkaa

Alun perin lamopinaatti on kotoisin Australiasta ja Uudesta-Seelannista.[2] Suomessa lajia on tavattu villiintyneenä muutamin paikoin eri puolilta maata.[4]

Elinympäristö muokkaa

Suomessa lamopinaattia tavataan joskus luonnonvaraisena viljelyjäänteenä puutarhoissa tai satunnaisesti kaatopaikoilla.[2]

Käyttö muokkaa

Lamopinaatti on syötävä pinaattikasvi, jota viljellään myös Suomessa.[2] Kasvin lehdet kestävät pinaattia paremmin kauppakäsittelyä ja kuljetusta.[5] Lehdet syödään ryöpättyinä pinaatin tapaan muiden ruokien lisäkkeenä, muhennoksissa ja keitoissa. Maku on voimakkaampi kuin pinaatilla. Lamopinaattia voi pakastaa ryöppäyksen jälkeen.[1]

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  • Hyötykasvit värikuvina. Toim. Rautavaara, Toivo & Tuomola, Pirkkoliisa. 5. painos. WSOY, Helsinki 2002.
  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  • Suuri Pohjolan kasvio. Toim. Mossberg, Bo & Stenberg, Lennart. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 2005 (2003).

Viitteet muokkaa

  1. ↑ a b Kekkilä.fi – Kasvikirjasto: Lamopinaatti Viitattu 23.2.2012.
  2. ↑ a b c d e Retkeilykasvio 1998, s. 101.
  3. ↑ Suuri Pohjolan kasvio 2005, s. 126.
  4. ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: Lamopinaatin levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 23.2.2012.
  5. ↑ Hyötykasvit värikuvina 2002, s. 142.

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Lamopinaatti&oldid=21422302”