Wikipedia

Lakka (kasvi)

putkilokasvilaji

Muurain[1][4][a] eli lakka[1][4] eli hilla[1][4] eli suomuurain (Rubus chamaemorus) on vatukoiden sukuun kuuluva ruohovartinen kasvi. Nimeä käytetään myös kasvin tuottamasta heleän oranssista mehukkaasta marjasta. Kasvin nimitys vaihtelee alueittain niin, että lakasta puhutaan perinteisesti Itä-Suomessa ja hillasta Pohjois-Suomessa. Keskisuomalaisen Muuramen kunnan nimi tulee suomuuraimesta, ja kasvi näkyy myös Muuramen vaakunassa. Muita kasvista tai sen marjasta käytettyjä nimityksiä ovat esimerkiksi nevamarja, valokki[5] ja lintti.[6]

Muurain, lakka, hilla[1]
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [2]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Kaari: Streptophyta
Luokka: Embryopsida
Kladi: Putkilokasvit Tracheophyta
Kladi: Siemenkasvit Spermatophyta
Kladi: Koppisiemeniset Angiospermae
Kladi: Aitokaksisirkkaiset
Kladi: Rosidit
Lahko: Rosales
Heimo: Ruusukasvit Rosaceae
Alaheimo: Rosoideae
Tribus: Rubeae[3]
Suku: Vatukat Rubus
Laji: chamaemorus
Kaksiosainen nimi

Rubus chamaemorus
L.

Katso myös

  Lakka (kasvi) Wikispeciesissä
  Lakka (kasvi) Commonsissa

Tuntomerkit muokkaa

 
Kukkiva yksilö.

Lakka on monivuotinen kasvi, jonka juurakon kärkisilmuista kasvaa keväällä 10–25 senttimetrin korkuisia karvojen ja lyhytperäisten nystyjen verhoamia varsia. Kussakin varressa on kahdesta neljään lehteä ja yksi kukka. Munuaismaiset ja kurttuiset lehdet ovat 5–7-liuskaiset. Liuskat ovat laidaltaan sahalaitaiset ja muodoltaan kolmiomaiset tai pyöreähköt.[7] Lehtiruoti on pitkä. Suomessa kesäkuussa puhkeava kukka on valkoinen ja 2–3 senttimetrin kokoinen. Terälehdet, joita on tavallisesti 5–6, ovat muodoltaan vastapuikeat ja joskus lanttopäiset.

Heinä–elokuussa kypsyvä marja on puolipallon muotoon yhtyneistä hedelmyksistä muodostuva kerrannainen luumarja. Raakana se on kova, verholehtien peittämä ja valoon päin kääntyneeltä puolelta punainen, ja kypsyessään sen verholehdet avautuvat ja marjasta tulee kullankeltainen, pehmeä, mehevä ja aromaattinen. Suomessa kasvavista luonnonvaraisista hedelmistä ja marjoista siinä on tyrnin jälkeen toiseksi eniten C-vitamiinia. Lakan ja tyrnin elinolosuhteet edellyttävät kuitenkin aivan erilaisia piirteitä; tyrni viihtyy lakan sijaan soraharjuilla ja hiekkaisessa maastossa. Kukinnan onnistuminen on paljolti kiinni sääolosuhteista ja pölyttäjistä; kesäinen halla tai terälehdet irrottava rankkasade saattaa romahduttaa lakkasadon ja vaikuttaa vielä seuraavanakin vuonna heikentävästi kasvuun. Lakkasato vaihteleekin muita luonnonmarjoja enemmän.

Toisin kuin useimmat muut vatukoiden suvun lajit, lakka on kaksikotinen, ja tarvitsee siten hede- sekä emiyksilön lisääntyäkseen. Linnut ja muut eläimet levittävät ulosteidensa mukana siemeniä syömistään marjoista, ja lisäksi lakka leviää tehokkaasti juurakkonsa avulla.

Elinympäristö ja levinneisyys muokkaa

 
Hilla kukkii Hanhilammella Utajärvellä.

Lakka on yksi tyypillisimmistä suokasveista. Sitä esiintyy rämeillä, nevoilla, korvissa, kalliosoistumissa ja nummilla.[7] Se muodostaa usein laajoja ja runsaita kasvustoja, ja monilla suoalueilla se on vallitseva kasvilaji. Usein puhutaankin varsin oikeutetusti lakkasoista, joissa lakan kukat ja marjat erottuvat maastossa silmiinpistävänä mattona. Lakan kasvualustan vaatimuksena on kosteus ja happamuus (pH 3,5–5,0). Ojitetulla suolla lakat lakkaavat vähitellen tuottamasta kukkia ja katoavat lopulta kokonaan. Myöskään suolaista maaperää ne eivät kestä. Lakka pystyy talvehtimaan alle −40 celsiusasteen lämpötilassa, minkä ansiosta se on yksi pohjoisimmaksi levinneistä kukkakasveista. Lakan pahin tuholainen on hillanälvikäs (Galerucella sagittariae) eli hillakuoriainen, jonka toukat ja aikuiset syövät kasvin lehtiä.

Lakka on levinnyt lähes koko pohjoiselle pallonpuoliskolle likimain 55 ja 78 leveysasteen välille. Hajaesiintymiä on etelämpänäkin. Levinneisyysalue kattaa Fennoskandian, Britteinsaaret, Baltian maat, Venäjän taiga- ja tundravyöhykkeen aina Karjalasta Tyynenmeren rannikolle, Kanadan sen koillisosia lukuun ottamatta sekä Alaskan. Lakkaa esiintyy suotuisilla kasvupaikoilla myös Grönlannissa ja Huippuvuorilla. Eteläisiä hajaesiintymiä on Euroopassa Tanskassa sekä Weserin ja Elben jokilaaksoissa Saksassa jääkauden jäänteenä. Yhdysvalloissa lakkaa esiintyy Minnesotan, Mainen ja New Hampshiren osavaltioissa sekä pieni populaatio Long Islandissa New Yorkissa.

Suomessa lakan levinneisyys on laaja ja hajanainen, mutta sitä löytyy etenkin soisilta alueilta kuten Suomenselän ja Maanselän vedenjakajaseuduilta ja Vaara-Suomesta. Suomen perinteiseksi lakkapitäjäksi on nimitetty Ranuan kunta Peräpohjolassa, missä järjestetään elokuisin kuuluisat Hillamarkkinat.

Käyttö muokkaa

Tuoreena käyttämisen ohella lakasta valmistetaan muun muassa hilloa, mehua, likööriä, marmeladia ja erilaisia leivonnaisia. Suomessa lakkaa syödään perinteisesti leipäjuuston kanssa, Norjassa kermavaahdon ja sokerin kanssa tai kakussa sekä Ruotsissa jäätelön kera. Kanadassa lakkaa käytetään erään erikoisoluen maustamiseen. Lakasta valmistetaan Suomessa lakkalikööriä, ja maaliskuusta 2016 sillä on maustettu myös vodkaa. Kanadan Newfoundlandissa eräs viininvalmistaja on tehnyt marjasta marjaviiniä ja -likööriä. Lakan lehtiä voidaan käyttää yrttiteessä.

Lakka on yksi arvokkaimmista luonnonmarjoista Suomessa. Sadon vaihtelevuuden takia marjojen kysyntä ylittää toisinaan saatavuuden erityisesti Norjassa, jonne viedään Suomesta vuosittain 200–300 tonnia lakkaa.lähde? Tilannetta hankaloittaa myös se, että lakkaa saadaan edelleen lähes yksinomaan vain luonnollisilta kasvupaikoiltaan, jotka ovat usein vaikeakulkuisia, etäällä asutuksesta ja täynnä verta imeviä hyönteisiä, kuten hyttysiä ja paarmoja. 1990-luvulla on alettu kehittää viljeltäviä lajikkeita Northernberries-projektin myötä, johon on osallistunut Norjan hallitus yhdessä Suomen, Ruotsin ja Skotlannin vastaavien tahojen kanssa. Yksi viljelyn hyödyistä olisi se, että lakka menestyy siellä, missä muut viljelykasvit eivät enää kasva. Toistaiseksi lakan viljely on kuitenkin osoittautunut enemmän tai vähemmän vaikeaksi ja kannattamattomaksi.lähde?

Ravintoarvo per 100 g muokkaa

Vitamiinit muokkaa

Hivenaineet muokkaa

Huomautukset muokkaa

  1. ↑ Lajin ensisijainen suomenkielinen nimi on Putkilokasvien nimistötoimikunnan suosituksesta vuodesta 2019 alkaen muurain. Lakka ja hilla ovat vaihtoehtoiset lajinimet.

Lähteet muokkaa

Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata.
Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa.
  • WSOY: Uusi värikuvakasvio

Viitteet muokkaa

  1. ↑ a b c d Kurtto, A., Lampinen, R., Piirainen, M. & Uotila, P.: Checklist of the vascular plants of Finland. Suomen putkilokasvien luettelo. — Norrlinia 34: 1–206., s. 64. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo LUOMUS, 2019. ISBN 978-951-51-5363-0.
  2. ↑ Maiz-Tome, L.: Rubus chamaemorus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2016.2. 2016. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 12.10.2016. (englanniksi)
  3. ↑ Stevens, P. F.: Rosaceae Angiosperm Phylogeny Website. Viitattu 20.3.2021. (englanniksi)
  4. ↑ a b c Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T. & Uotila, P. (toim.): Retkeilykasvio, s. 242. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9.
  5. ↑ Lapin sylissä, s. 92. ISBN 952-5591-49-2.
  6. ↑ Lakka Yrttitarha.fi. Viitattu 15.10.2014.
  7. ↑ a b Mossberg, B. & Stenberg, L. (suom. Vuokko, S. & Väre, H.): Suuri Pohjolan kasvio. Tammi, 2005. ISBN 951-31-2924-1.
  8. ↑ Lakka biokia.fi. Arkistoitu 11.5.2016. Viitattu 20.3.2019.

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Lakka_(kasvi)&oldid=22095498”