Laavalamppu
Laavalamppu on somistusvalaistukseen tarkoitettu lamppu, joka koostuu kahdesta osasta: lampusta ja säiliöstä, joka on tavallisesti tehty lasista ja sisältää nestettä (usein öljyä) sekä vahaa. Lampun tuottama lämpö kuumentaa säiliön pohjalla olevaa vahaa, kunnes sen tiheys alittaa nesteen tiheyden, jolloin se nousee ylös. Säiliön yläosassa vaha jäähtyy ja sen tiheys kasvaa, kunnes se vajoaa takaisin pohjalle. Laavalamput olivat suosittuja 1960-luvulla, tosin vuosituhannen vaihteessa ne yleistyivät jälleen.
Vuonna 1996 yhdysvaltalainen Landon Noll kehitti Silicon Graphicsilla kahden kollegansa kanssa patentoidun Lavarand-menetelmän, jolla laavalamppujen muodostamista kuvioista otettuja kuvia käytettiin apuna satunnaislukujen luomisessa.[1] Cloudflaren pääkonttorin seinällä on sadan laavalampun kokoelma, joista otettuja valokuvia käytetään satunnaislukujen luomiseen. Muita menetelmiä ovat Lontoon toimiston kahden yhteen kytketyn heilurin järjestelmä (double-pendulum system) ja Singaporen toimisto tuottaa satunnaislukujen uraanikappaleen atomien hajoamisesta.[2]
Lähteet muokkaa
- ↑ McNichol, Tom: Totally Random Wired. 11.8.2003. Viitattu 6.12.2011. (englanniksi)
- ↑ https://www.cloudflare.com/en-gb/learning/ssl/lava-lamp-encryption/
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Laavalamppu Wikimedia Commonsissa
- Virtanen, Sofia: Nuorekas ikäisekseen: laavalamppu täyttää 50 vuotta. Tekniikka & talous 1.9.2013.