Läpilyöntijännite

jännite, jolla eristemateriaali tai kaasu ei enää pysty estämään sähkön kulkemista elektrodista toiseen

Läpilyöntijännite kuvaa jännitettä, jolla eristemateriaali tai kaasu ei enää pysty estämään sähkön kulkemista elektrodista toiseen. Läpilyöntijännitteen yksikkö on voltti.

25 kilovoltin valokaari.

Esimerkiksi akunkenkiä akkuun kytkettäessä ilmenevä kipinöinti on läpilyöntiä vaikka jännite onkin kovin pieni. Kappaleen läpilyöntijännite riippuu mm. materiaalin dielektrisestä lujuudesta (läpilyöntilujuudesta) ja kappaleen paksuudesta. Ilman dielektrinen lujuus on n. 3 kV/mm[1].

Eristeen läpilyöntilujuuteen vaikuttaa myös rasitusaika, siten että eristeet kestävät lyhytkestoista rasitusta huomattavasti paremmin kuin pitkäkestoista rasitusta, esimerkiksi aikavälillä 1 nanosekunti – 1 vuosi.[2]

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. Dielectric Strength of Air; The Physics Factbook
  2. Aro Martti, Elovaara Jarmo, Karttunen Matti, Nousiainen Kirsi, Palva Veikko: Suurjännitetekniikka s. 124–125 ISBN 978-951-672-370-2

Aiheesta muualla muokkaa

Tämä tekniikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.