Wikipedia

Länsi-Euroopan unioni

entinen kansainvälinen järjestö

Länsi-Euroopan unioni (engl. Western European Union eli WEU, ransk. Union de l’Europe Occidentale eli UEO) oli järjestö, joka valmisteli ja pani täytäntöön Euroopan unionin päätökset yhteisen puolustuspoliitikan alalla. Siitä oli tarkoitus tehdä Euroopan unionin puolustuskomponentti ja Naton eurooppalainen pilari. Maaliskuussa 2010 se päätettiin lakkauttaa, ja sen toiminta päättyi 1. heinäkuuta 2011.[1]

Länsi-Euroopan unioni
Western European Union
Union de l’Europe occidentale
Perustettu 1954
Lakkautettu 2011
Päämaja Bryssel, Belgia
Jäsenet 10 jäsenvaltiota
Viralliset kielet englanti, ranska
Pääsihteeri Viimeinen:
Ranska Arnaud Jacomet
Aiheesta muualla
Sivusto

Sopimuksenmukainen tehtävä muokkaa

Sopimuksessa Euroopan unionista sanotaan: ”Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka käsittää kaikki Euroopan unionin turvallisuuteen liittyvät kysymykset, mukaan lukien pitkällä aikavälillä määriteltävä yhteinen puolustuspolitiikka, joka saattaa aikanaan johtaa yhteiseen puolustukseen”. Länsi-Euroopan unionilla (WEU) oli tässä yhteydessä merkittävä asema. Sen tehtävä on valmistella ja panna täytäntöön EU:n päätöksiä ja toimia, jotka koskevat puolustusta.

Alku ja kehitys muokkaa

Länsi-Euroopan unioni perustettiin alun perin vuonna 1948 – ennen Naton ja Euroopan unionin edeltäjien perustamista. Ranska, Britannia ja Benelux-maat allekirjoittivat perustamissopimuksen, jossa ne lupailivat toisilleen keskinäistä poliittista ja sotilaallista tukea. Muita valtioita liittyi sopimukseen, mutta useiden vuosien ajan WEUn asema ei ollut käytännössä merkittävä. WEU uudistui 1980-luvun puolivälissä, jolloin EU-maat päättivät, että sen asemaa on vahvistettava siten, että siitä tulee Euroopan unionin puolustuskomponentti ja Naton eurooppalainen pilari.

Amsterdamin sopimuksessa vuodelta 1997 tehtiin mahdolliseksi Länsi-Euroopan unionin sulauttaminen Euroopan unioniin. Euroopan unioni olisi voinut turvautua WEU:hun humanitaarisissa rauhanpalautustehtävissä ja hätäaputoimissa, rauhanturvaamisessa ja sotilaallisissa kriisinhallintatehtävissä. WEU:n poliittisista suuntaviivoista päätettiin joka tapauksessa Eurooppa-neuvostossa, EU:n huippukokouksessa.

Vuonna 2000 päätettiin olla pitämättä WEU:n kokouksia ministeritasolla. WEU oli silti osoittanut 2000-luvulla operatiivista toimintakykyä. Se toimi Bosniassa takaamassa rauhaa Mostarissa ja Albaniassa kouluttamassa paikallista poliisia. Se saattoi myös pyytää apua jäsenvaltioiden sotavoimilta, sillä oli sotilaallinen suunnitteluyksikkö ja muita erityiselimiä, se tuki yhteistyötä asehankinnoissa ja se pystyi hyödyntämään Naton resursseja. Toisaalta esimerkiksi sen satelliittikeskus siirrettiin pois sen toimivallasta EU:n fasiliteetiksi 2000-luvun alussa. Vuonna 2010 ilmoitettiin, että WEU lakkautetaan vuoden sisällä. Pääasiallisena perusteena on se, että EU:n Lissabonin sopimus tekee tällaiset monikansalliset organisaatiot EU:n kannalta turhiksi.[2]

Päämaja muokkaa

WEU:n päämaja sijaitsi Brysselissä, jonne se siirtyi Pariisista 1990-luvun lopussa. Sillä oli 60 toimihenkilöä ja sen budjetti oli 13 miljoonaa euroa. Sen parlamenttienvälinen kokous pidettiin Pariisissa.

Jäsenistö muokkaa

 
  Täysjäsenet
  Liitännäisvaltiot
  Liitännäiskumppanivaltiot
  Tarkkailijavaltiot

Täysjäsenet muokkaa

Liitännäisvaltiot muokkaa

Liitännäiskumppanivaltiot muokkaa

Tarkkailijavaltiot muokkaa

Pääsihteerit muokkaa

Pääsihteeri Valtio Virassa
Louis Goffin   Belgia 1955–1962
Maurice Iweins d'Eeckhoutte   Belgia 1962–1970
Georges Heisbourg   Luxemburg 1971–1974
Friedrich-Karl von Plehwe   Länsi-Saksa 1974–1977
Edouard Longerstaey   Belgia 1977–1985
Alfred Cahen   Belgia 1985–1989
Wim van Eekelen   Alankomaat 1989–1994
José Cutileiro   Portugali 1994–1999
Javier Solana   Espanja 1999–2009
Arnaud Jacomet   Ranska 2009–2011

Lähteet muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Länsi-Euroopan_unioni&oldid=21807285”