Lännen vähemmistökansallisuuksien yliopisto
Lännen vähemmistökansallisuuksien kommunistinen yliopisto oli Leningradissa 1922–1936 toiminut kommunistinen koulutuslaitos. Koulun tarkoituksena oli kouluttaa ei-venäläisiä puoluekaadereita Neuvostoliiton omaan käyttöön sekä ulkomaille kommunistijohtajia, jotka osaisivat koordinoida mahdollista vallankumousta ja sisällissotaa ja johtaa maata sen jälkeen. Alkuun koulu oli suunnattu lähinnä balteille ja suomalaisille, mutta sinne ruvettiin myöhemmin ottamaan opiskelijoita muistakin Euroopan maista. Koulu ei nimestään huolimatta ollut yliopistotasoa, vaikka kurssit kestivätkin pisimmillään neljä vuotta. Monet oppilaat saivatkin poliittista jatkokoulutusta Lenin-koulussa Moskovassa. 1930-luvun puolivälissä Neuvostoliitossa kiristynyt suhtautuminen vähemmistökansallisuuksiin johti laitoksen lakkauttamiseen.[1]
Yliopiston olemassaolon aikana siellä opiskeli useita satoja suomalaisia, ja he muodostivat yli puolet kaikista oppilaista. Suomalaisista 314 ehti suorittaa täydet opinnot ja valmistua.[2] Koulussa opiskelivat muun muassa Suomen Kommunistisen Puolueen kansanedustajat Aimo Aaltonen, Ville Pessi ja Elli Stenberg. Yrjö Sirola johti koulua kahteen otteeseen 1920-luvulla,[3] ja Aura Kiiskinen toimi siellä opettajana.
Oppilaitoksen edeltäjinä olivat kurssit, joita järjesti Neuvostoliiton kommunistipuolueen suomalaisen järjestön keskustoimiston alainen sivistysjaos. Sitä johti aluksi Ebba Aholainen ja vuodesta 1921 Väinö Rautio. Kursseilla opettajina oli merkittäviä suomalaiskommunisteja, kuten Leo Laukki, Jussi Lumivuokko, Kullervo Manner ja Yrjö Sirola. Vuonna 1921 Suomen Kommunistinen Puolue ehdotti suomalaisen puoluekoulun perustamista, ja se aloitti toimintansa seuraavan vuoden puolella. Siihen yhdistettiin saman vuoden aikana vastaavat virolainen ja latvialainen puoluekoulu, ja näin syntyi Lännen vähemmistökansallisuuksien yliopisto.[4]
Lännen vähemmistökansallisuuksien kommunistisen yliopiston lisäksi Moskovassa toimi myös Idän työläisten kommunistinen yliopisto, joka tosin vastasi ennemminkin Lenin-koulua Aasian ja siirtomaiden kommunistijohtajille suunnattuna.
Lähteet muokkaa
- Arvo Tuominen: Kremlin kellot. Tammi, Helsinki 1956.
- Joni Krekola: Stalinismin lyhyt kurssi: Suomalaiset Moskovan Lenin-koulussa 1926–1938. SKS, Helsinki 2006.
Viitteet muokkaa
- ↑ Krekola 2006, s. 300–302.
- ↑ Krekola 2006, s. 297–298.
- ↑ Krekola 2006, s. 60–66.
- ↑ Matti Lackman: Kullervo Manner – kumouksellisen muotokuva, s. 164. Somero: Amanita, 2017. ISBN 978-952-5330-84-7.