Lähetystyö (mormonismi)

Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkko on eräs aktiivista lähetystyötä harjoittavista uskonnollisista yhteisöistä. Kirkon lähetystyöntekijöitä kutsutaan puhekielessä usein mormonilähetyssaarnaajiksi. Kirkolla on tällä hetkellä noin 56 000 kokoaikaista lähetyssaarnaajaa eri puolilla maailmaa. Koska Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkko katsoo olevansa ainoa todellinen Kristuksen kirkko maan päällä nykyään, tehdään lähetystyötä myös kristillisissä maissa. Kirkko näkee suorittamassaan lähetystyössä vastauksen ylösnousseen Jeesuksen Kristuksen kehotukseen Matteuksen evankeliumin 28. luvussa: "Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni..." Kirkon lähetystyöntekijöillä on yhtenäinen asu ja käyttäytymiskoodisto, mikä on tehnyt lähetyssaarnaajista helposti tunnistettavia.

Kaksi miespuolista lähetyssaarnaajaa

MAP-kirkko kehottaa jokaista aktiivista kirkon nuorta, iältään 18–25-vuotiasta miespuolista jäsentä lähtemään lähetystyöhön 18–24 kuukauden ajaksi, ja lähetystyön katsotaan olevan uskonnollinen velvollisuus.[1][2] He käyttävät tänä aikana virkanimitystä Vanhin; etunimeä ei juuri käytetä. Vuonna 2007 arviolta 30 % kirkon 19-vuotiaista miespuolisista jäsenistä osallistui lähetystyöhön; aktiivisista mormoniperheistä lähtijöitä oli enemmän, arviolta 80–90 % nuorista.

Myös nuorten naisten on mahdollista lähteä lähetystyöhön, vaikka heitä ei kutsutakaan yhtä intensiivisesti kuin miehiä. Naisten on täytettävä samat kelvollisuuden vaatimukset kuin miestenkin, lisäksi heidän on oltava vähintään 19-vuotiaita (vuoteen 2012 asti ikäraja oli 21).[3] Naiset palvelevat tavallisesti puoli vuotta miehiä vähemmän, 18 kuukautta. Naisten virkanimitys on Sisar. Myös eläkkeelle jääneiden kirkkoon kuuluvien avioparien on mahdollista lähteä lähetystyöhön. Heidän palveluaikansa vaihtelee 3 ja 36 kuukauden välillä.

Suurin osa lähetyssaarnaajista lähetetään muualle kuin kotimaahansa. Tällöin heidän on ennen lähtöään opeteltava tulevan asemamaansa kielen perusteet sekä maan kulttuuria ja historiaa. Monet mormoninuoret arvostavat lähetystyön antamaa kokemusta vieraasta maasta ja kulttuurista. Myös sijoittaminen omaan kotimaahan on mahdollista.

Vuonna 2022 sai ensi-iltansa dokumenttielokuva nimeltä The Mission – Lähetyssaarnaajat, jonka on ohjannut Tania Anderson. Dokumentti käsittelee lähetyssaarnaajia Suomessa ja näiden tavoitetta käännyttää suomalaisia.[4][2]

Lähetysorganisaatio muokkaa

MAP-kirkon maailmanlaajuinen lähetystyö on järjestetty yli 300 lähetyskentäksi, joita johtavat lähetysjohtajat (eng. mission president), jotka kutsutaan palvelemaan (yleensä ilman korvausta) kolmeksi vuodeksi vaimonsa kanssa. Tämä tarkoittaa usein koko perheen muuttoa uutteen ympäristöön (kirkon edesmennyt presidentti Thomas S. Monson kutsuttiin Utahista Toronton lähetyskentän johtajaksi Kanadaan hänen ollessa nuoren perheen isä). Lähetysjohtaja määrää kokoaikaisia lähetyssaarnaajia koskevista säännöistä. Hän myös kouluttaa ja ohjeistaa heitä sekä ottaa vastaan heidän raporttinsa. Hän on lisäksi vastuussa lähetyskenttään kuuluvista seurakunnista, joita ei ole järjestetty vaarnoiksi.

Kullakin lähetyskentällä palvelee puolesta sadasta yli kahteensataan kokoaikaista lähetyssaarnaajaa. Lähetysjohtajalla on kaksi lähetyssaarnaaja-apulaista. Heidän lisäkseen muutama lähetyssaarnaaja toimii lähetystoimiston virkailijana. (Lähetystoimisto hoitaa tyypillisesti lähetyssaarnaajien asuntojen vuokrat, puhelinlaskut sekä kirkon materiaalien toimittamisen lähetyssaarnaajille.) Suomen lähetyskentän toimisto on Neitsytpolulla Helsingin Ullanlinnassa.[5]

Piispa johtaa lähetystyötä seurakuntansa alueella. Usein seurakunnan alueella toimii yksi kokoaikainen lähetyssaarnaajapari, toisinaan useampikin. Joissakin paikoissa yhden parin alue kattaa useamman seurakunnan. Lähetystyössä auttavat myös seurakunnan lähetystyönjohtaja ja seurakuntalähetyssaarnaajat, jotka ovat paikallisia jäseniä. Lähetystyönjohtaja koordinoi lähetystyötä niin että seurakunnan johto on perillä opetettavien tarpeista, tulevista kastetilaisuuksista ja uusien jäsenten perehdyttämisen edistymisestä. Hän ja seurakuntalähetyssaarnaajat tulevat lähetyssaarnaajien mukaan opetuskäynneille ja usein vastaavat perehdyttämisestä kasteen eli kirkkoon liittymisen jälkeen.

Löytäminen, opettaminen ja perehdyttäminen muokkaa

MAP-kirkon lähetystyön tarkoituksena on kutsua kaikkia tutkimaan kirkon opetuksia, erityisesti Mormonin kirjaa, ja rukoilemaan siitä saadakseen hengellisen vahvistuksen palautetun evankeliumin ja kirkon totuudesta. Niitä, jotka saavat vastauksen rukoukseen tai uskovat opetukseen, kehotetaan elämään pyhien kirjoitusten käskyjen mukaan sekä liittymään kirkkoon menemällä kasteelle. Kirkko edellyttää kirkkoon liittyviltä mm. uskoa Jeesukseen Kristukseen maailman vapahtajana ja lunastajana ja MAP-kirkkoon Jeesuksen Kristuksen tosi kirkkona sekä sitoutumista elää kirkon moraalisääntöjen mukaan. Kirkko pitää oikealla valtuudella ja upottamalla suoritettua kastetta pyhänä liittona Jumalan kanssa, jota tulee edeltää parannus eli luopuminen synneistä.

Opetettavia lähetyssaarnaajat etsivät mm. kirkon jäsenten kautta, ovelta ovelle kiertämällä ja keskustelemalla kohtaamiensa ihmisten kanssa. Opettaminen koostuu oppiaiheista, jotka käyvät läpi seuraavia pääkohtia:

Oppiaiheiden läpikäymisen lisäksi opetettavan kysymyksiin pyritään vastaamaan. Opettaminen voi tapahtua kirkon rakennuksessa, jäsenen kodissa tai ehkä useimmiten opetettavan kotona. Opetettavia (kirkossa puhutaan tutkijoista, koska he ovat tutkimassa tai ottamassa selvää kirkosta) kutsutaan osallistumaan sunnuntaikokouksiin ja muihin kirkon tilaisuuksiin.

Kirkkoon liittymisen jälkeen uusi jäsen saa kaksi kotiopettajaa, joilla on pappeus. Jos uusi jäsen on nainen, hän saa myös kaksi Apuyhdistyksen sisarta kotikäyntiopettajikseen. Nämä kotiopettajat tai seurakuntalähetyssaarnaajat opettavat ns. uusien jäsenten oppiaiheet syventäen ennen kastetta annettua opetusta ja kannustaen päivittäiseen rukoilemiseen ja pyhien kirjoitusten tutkimiseen sekä esim. perheiltojen pitämiseen. Uusi aikuinen jäsen osallistuu yleensä evankeliumin perusperiaatteet -pyhäkoululuokkaan. Hänelle pyritään antamaan myös tehtävä kirkossa ja muita tilaisuuksia palvella esim. kotiopetustyössä. Miehet asetetaan Aaronin pappeuteen pian jäseneksi tulon jälkeen ja n. puolen vuoden päästä vanhimmaksi Melkisedekin pappeudessa piispan harkinnan mukaan. Oltuaan vuoden aktiivinen kirkossa aviopari voi saada endaumenttinsa temppelissä ja tulla sinetöidyiksi toisiinsa iankaikkisen avioliiton sitein. Temppeliavioliitto onkin käännytystyön perimmäisiä tavoitteita.

Kriteerit lähetystyöhön hyväksymiselle muokkaa

Kaikkien lähetystyöhön lähtevien on täytettävä tietyt vaatimukset. Heidän on käytävä säännöllisesti kirkon jumalanpalveluksissa, rukoiltava säännöllisesti henkilökohtaisesti, tutkittava säännöllisesti Raamattua, Mormonin kirjaa ja muita kirkon pyhiä kirjoituksia, noudatettava siveyden lakia (mikä tarkoittaa pidättäytymistä kaikista avioliiton ulkopuolisista sukupuolisuhteista sekä siveyttä ajatuksissa ja puheessa), pidettävä viisauden sana (eli pidättäydyttävä alkoholijuomista, huumeista, tupakasta, kahvista ja teestä) sekä maksettava säännöllisesti kymmenyksensä.

Lähetystyöhön lähtijöiden on valmistauduttava kutsumukseensa hengellisesti. Heidän on myös oltava fyysisesti, psyykkisesti ja emotionaalisesti sellaisessa tilassa, että he pystyvät kestämään lähetystyön rasitukset sekä poissaolon kotoa. Kirkon johtajat ovat antaneet yleisten mittapuiden lisäksi myös erityisiä sääntöjä tapauksista, jotka estävät palvelemisen lähetystyössä. Lähteminen ei ole mahdollista niille, joiden olisi jätettävä alaikäisiä lapsia toisten hoitoon, ei liioin nuorille aviopareille, jotka ovat iässä, jossa lastensaaminen on mahdollista. Myöskään aviopareille, joiden avioliitossa on vakavia ratkaisemattomia ongelmia, ei ole mahdollista lähteä. Henkilö, joka on veloissa eikä ole pystynyt sopimaan velkajärjestelyistä, ei voi lähteä. Ehdonalainen vankeus estää lähtemisen, samoin syyllistyminen raiskaukseen tai seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Myöskään HIV-positiivista ei hyväksytä. Jäseniä, jotka ovat tehneet abortin tai myötävaikuttaneet sen tekemiseen, ei yleensä hyväksytä lähetystyöhön, ei liioin jäseniä, jotka ovat synnyttäneet lapsen avioliiton ulkopuolella tai tulleen avioliiton ulkopuolisen lapsen isäksi. Alle 26-vuotiaat miespuoliset jäsenet ja alle 40-vuotiaat naispuoliset jäsenet, jotka ovat eronneet avioliitostaan, eivät yleensä saa kutsua. Yli 15 vuoden iässä suoritettu "homoseksuaalinen teko" estää ehdottomasti lähtemisen.

Ennen lähetystyöhön lähtemistä hyväksytyn odotetaan käyvän temppelissä ja saavan endaumenttinsa, ellei hän ole saanut sitä jo aikaisemmin. Miespuoliset lähetyssaarnaajat asetetaan yleensä vanhimman arvoon Melkidesekin pappeudessa ennen heidän lähtöään.

Lähetystyöhön lähteminen muokkaa

Kirkon jäsenen, joka haluaa lähteä lähetystyöhön, tulee anoa lupaa tehdä niin MAP-kirkon yleisauktoriteeteilta. Samalla hänen on osoitettava kelvollisuutensa seurakuntansa antamalla todistuksella. Mikäli anomus voidaan hyväksyä, hakija saa muutaman viikon kuluttua kirjeen, jossa hänet kutsutaan lähetystyöhön. Kirjeessä myös kerrotaan, missä tuleva lähetyssaarnaaja tulee palvelemaan ja mitä kieltä hänen odotetaan käyttävän. Kirkon kahdentoista apostolin koorumi on virallisesti vastuussa maailmanlaajuisen lähetystyön organisoinnissa, ja yksittäiset apostolit ohjaavat lähetyssaarnaajat eri puolille maailmaan - virallisesti sen mukaan, miten Jumalan Henki heitä kehottaa.kenen mukaan? Muodollisesti kutsu lähetystyöhön tulee kirkon presidentiltä.

Ennen lähetystyöhön lähtemistä tuleva lähetyssaarnaaja viettää jonkin aikaa joissakin 17 Lähetystyön koulutuskeskuksesta (engl. Missionary Training Center, tunnetaan yleensä lyhenteellä MTC). Suurin koulutuskeskus on Provossa, Utahissa, Brigham Youngin yliopiston yhteydessä. Lähetyssaarnaaja, jonka ei tarvitse opetella uutta kieltä, viettää koulutuskeskuksessa yleensä kolme viikkoa. Tuona aikana hänelle opetetaan lähetystyön periaatteita, tapoja tavoittaa evankeliumista kiinnostuneet ja mahdollisuuksia keskustella kiinnostuneiden kanssa, lähetyssaarnaajilta odotettavaa elämäntapaa ja käyttäytymistä sekä teologiaa ja pyhiä kirjoituksia. Lähetyssaarnaajat, jotka joutuvat opettelemaan vieraan kielen, viettävät koulutuskeskuksessa pidempään, yleensä kuudesta kolmeentoista viikkoa. Tuolloin heille opetetaan kieltä ja tulevan sijoitusmaan kulttuuria.

Ennen lähetystyöhön lähtemistä tuleva lähetyssaaraaja siunataan rukouksella ja kättenpäällepanemisella. Siunauksen antaa yleensä lähtijän vaarnan presidentti.

Lähetystyön kustannukset muokkaa

Lähetyssaarnaajien odotetaan vastaavan itse lähetystyönsä kustannuksista. Käytännössä nuorten lähetyssaarnaajien kulut maksavat yleensä perhe tai sukulaiset, joskus myös ystävät. Vanhemmat avioparit kustantavat lähetystyönsä yleensä joko säästöillään tai eläkkeellään.

Ennen jokainen lähetyssaarnaaja maksoi yksinkertaisesti omat kulunsa. Tämä johti kuitenkin kulujen epätasaiseen jakautumiseen; kalleille alueille lähetetyille kustannukset kohosivat huomattavan paljon korkeammiksi kuin edullisemmille alueille lähetetyille. Tämä kustannusten epätasainen jakautuminen koettiin yleisesti epäkohdaksi. Vuonna 1990 käytäntöä muutettiin niin, että jokainen lähetyssaarnaaja maksaa saman kuukausittaisen summan MAP-kirkon viranhaltijoille, ja nämä jakavat näin kertyneet rahat lähetyssaarnaajille kunkin maan tosiasiallisen hintatason mukaan. Tammikuussa 2006 kuukausittainen lähetyssaarnaajamaksu oli 400 USA:n dollaria. Kukin lähetyssaarnaaja saa kirkolta asunnon, ruoan, kulkuvälineen (esimerkiksi polkupyörän, harvemmin auton) sekä käsirahan omiin henkilökohtaisiin menoihin. Useissa maissa lähetystyörahastoon maksetut rahat voi vähentää verotuksessa, koska kulut tulkitaan hyväntekeväisyydeksi.

Lähetyssaarnaajat, jotka eivät pysty itse huolehtimaan lähetystyönsä kustannuksista, voivat saada apua joko kotiseurakunnaltaan tai kirkon yleisestä lähetystyörahastosta. Tämä mahdollisuus koskee yleensä vain nuoria lähetystyöntekijöitä, vanhempien pariskuntien odotetaan vastaavan itse kustannuksistaan.

Usein paikalliset MAP-kirkon jäsenet tukevat lähetystyöntekijöitä kutsumalla heidät luokseen aterialle.

Pukeutuminen muokkaa

Lähetyssaarnaajien odotetaan noudattavan tarkkaan määriteltyä pukukoodia: Miespuoliset lähetyssaarnaajat käyttävät pukua tai suoria housuja ja pikkutakkia, valkoisia kauluspaitoja ja hillityn värisiä solmioita. Pukeutumiseen liittyviä määräyksiä on jonkin verran lievennetty vuonna 2013 ja 2020. Naisten pukeutuminen ei ole aivan näin tarkkaan säädeltyä, mutta heidänkin odotetaan käyttävän hillittyä ja konservatiivista asua. Yleensä naispuoliset lähetyssaarnaajat ovat pukeutuneet mekkoihin tai polven alle ulottuvaan hameeseen ja puseroon.

Joillain alueilla pukukoodia voidaan hieman lieventää. Esimerkiksi tropiikin kuumilla ja kosteilla alueilla lähetyssarnaajat voivat kulkea ilman puvuntakkia ja lyhythihaisissa paidoissa.

Lähetyssaarnaajat saavat käyttää arkivaatetusta vain tehdessään ruumiillista työtä, harrastaessaan urheilua tai viikoittaisen vapaapäivänsä, "valmistautumispäivän", aikana. Tällöinkin heidän on muistettava, että lähetyssaarnaajalle sopii vain hillitty ja siveä pukeutuminen.

Kaikki lähetyssaarnaajat käyttävät rinnassaan standardin mukaista nimilappua, jossa on heidän sukunimensä ja tittelinsä (miehillä "vanhin", naisilla "sisar"). Nimilapuissa on myös kirkon koko nimi, Suomessa siis Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkko. Joillain alueille paikallinen lähetysjohtaja voi tosin päättää, että lähetyssaarnaajat käyttävät nimilappua, jossa ei ole kirkon nimeä. Tällöin kyse voi olla esimerkiksi kireästä poliittisesta tilanteesta tai kirkolle vihamielisestä ilmapiiristä. Jossain maissa edes nimikyltin kantaminen ei ole mahdollista.

Ajankäyttö muokkaa

Lähetyssaarnaajan päiväohjelma muokkaa

Lähetyssaarnaajat noudattavat hyvin tarkkaan määriteltyä päiväohjelmaa, joka tosin hieman vaihtelee alueellisesti paikallisten perinteiden ja tapojen mukaan. Lähetyssaarnaajien nukkumaanmeno- ja heräämisajat on tarkkaan määritelty. Tyypillinen lähetyssaarnaajan päiväohjelma on seuraavanlainen:

  • 6:30–10:00: Aamurutiinit. Lähetyssaarnaajan aamu koostuu 30 minuutin aamuvoimistelusta, 30 minuutin pyhien kirjoitusten tutkimisesta, 30 minuutin lähetystyön menetelmien opiskelusta kirjasta Saarnaa minun ilosanomaani (engl. Preach My Gospel) ja tunnin yhteisestä keskustelusta ja valmistautumisesta lähetyssaarnaajatoverin kanssa. Muille aamurutiineille (peseytyminen, aamiainen, rukous) on varattu tunti. Lähetyssaarnaajat, jotka käyttävät lähetystyössään vierasta kieltä, varaavat lisäksi aikaa kielen opiskeluun ja harjoitukseen.
  • 10:00–21:00: Lähetystyötä. Lähetystyöntekijä suorittaa tehtäväänsä yhdessä hänelle määrätyn toverin kanssa. Käytännössä lähetystyö voi merkitä esimerkiksi ovelta ovelle kulkemista, kotikäyntejä kiinnostuneiden luona tai ihmisten tapaamista kaduilla ja ostoskeskuksissa. Kiinnostuneiden lisäksi lähetystyöntekijät tekevät myös kotikäyntejä kirkon jäsenten luo antaakseen heille kotiopetusta tai auttaakseen heitä käytännön asioissa. Lähetystyöntekijät voivat suorittaa lähetystyötään myös palvelemalla seurakuntaa tai tekemällä humanitäärisiä tehtäviä esimerkiksi vanhainkodeissa. Päivään on varattu tunnin lounastauko ja tunnin päivällistauko. Nykyään lähetystyötä tehdään enenevässä määrin myös internetin sosiaalisessa mediassa.
  • 21:00–22:30: Iltarutiinit. Lähetyssaarnaaja kirjoittaa päiväkirjaansa, rukoilee ja valmistautuu muuten yöhön ja seuraavaan päivään.

Lähetyssaarnaajan viikko-ohjelma muokkaa

Lähetyssaarnaajat toistavat edellä kerrotun päiväohjelman kaikkina päivinä, lukuun ottamatta yhtä "vapaata" viikonpäivää. Tämä tunnetaan nimellä "valmistautumispäivä" (engl. preparation day), koska lähetyssaarnaajat valmistautuvat silloin edessä olevaan viikkoon. Valmistautumisen lisäksi lähetyssaarnaajat voivat käyttää päivän lepäämiseen, urheilun harrastamiseen, kotitöiden tekemiseen (kuten siivoamiseen, pyykinpesuun ja ostosten tekemiseen), kirjeiden kirjoittamiseen tai nähtävyyksien katselemiseen. Lähetyssaarnaajat, jotka asuvat lähellä temppeliä, voivat käydä valmistautumispäivänään temppelissä ja osallistua endaumenttiin. Mikäli lähetyssaarnaaja saa siirron toiselle paikkakunnalle, hän matkustaa valmistautumispäivänä uudelle paikkakunnalle.

Valmistautumispäivä loppuu illalla klo 18:00, minkä jälkeen lähetyssaarnajat palaavat takaisin normaaliin päivärytmiin. Lähetyssaarnaajia kehotetaan pitämään kiinni aamurutiineistaan valmistautumispäivänäkin, mukaan lukien varhainen herääminen ja pyhien kirjoitusten tutkiminen.

Myös sunnuntai katkaisee lähetyssaarnaajan normaalin rytmin, ainakin jumalanpalveluksen ja pyhäkoulujen ajaksi.

Elämä lähetyssaarnaajana muokkaa

Ajankäytön lisäksi myös muut asiat lähetyssaarnaajien arjessa on tarkkaan säädelty. Lähetyssaarnaajan kutsumuksena ajatellaan olevan Jumalan ja kirkon palveleminen, evankeliumin julistaminen ja lähimmäisenrakkauden työt. Tämän takia lähetyssaarnaajan päivän tulisi koostua rukouksista, pyhien kirjoitusten tutkimisesta, evankelioimisesta ja humanitäärisistä töistä. Kaikki, mikä ei palvele tätä tarkoitusta, tulisi periaatteessa jättää. Myös materiaalisesti lähetyssaarnaajan tulisi viettää vaatimatonta elämää.

Lähetyssaarnaajien ei tule esimerkiksi katsoa televisiota, kuunnella muuta kuin hengellistä musiikkia tai lukea muuta kuin pyhiä kirjoituksia ja hengellistä aineistoa. He eivät saa ottaa osaa huvituksiin, kuten käydä elokuvissa tai tanssimassa. Sen sijaan nähtävyyksien katseleminen on sallittu. Toisten kirkkojen ja uskontojen tilaisuuksissa saa käydä.

Näiden sääntöjen lisäksi lähetyssaarnaajien elämää säätelevät lukuisat kiellot, joiden tarkoituksena on suojella lähetystyössä olevia nuoria. Useat loukkaantumisvaaran sisältävät urheilulajit, kuten jääkiekko, on kielletty lähetyssaarnaajilta. Myöskään uimista ei sallita. Saunominen oli kielletty lähetyssaarnaajilta vuosina 2000-2020. Nykyään lähetyssaarnaajat saavat saunoa jäsenten seurassa jäsenten saunoissa, mutta eivät esim. yleisissä saunoissa.

Lähetystyötoverit muokkaa

Mormonilähetyssaarnaajat eivät nykyään koskaan palvele yksinään, vaan aina yhdessä toisen, samaa sukupuolta olevan lähetyssaarnaajan kanssa. Tästä poikkeuksena ovat vain eläkkeellä olevat lähetyssaarnaajapariskunnat, jotka palvelevat yhdessä koko lähetystyöaikansa. Myös kolmen lähetyssaarnaajan muodostamia ryhmiä on olemassa, vaikka nämä ovatkin harvinaisia. Tätä kahden (tai poikkeustapauksissa kolmen) lähetyssaarnaajan ryhmää kutsutaan lähetyssaarnaajatoverien ryhmäksi (engl. missionary companionship), ja sen katsotaan olevan pienin lähetystyöyksikkö.

Lähetyssaarnaajatoverien odotetaan, paitsi tekevän lähetystyötä yhdessä, myös viettävän muun aikansa keskenään. Heidän tulee opiskella yhdessä paikallista kieltä, pyhiä kirjoituksia ja lähetystyön tekemistä. Samoin "valmistautumispäivän" vapaa-ajan aktiviteetit tulisi tehdä yhdessä. Lähetyssaarnaajat jakavat keskenään saman asunnon, ja heidän tulisi nukkua samassa makuuhuoneessa, joskaan ei samassa sängyssä (vain lähetystyössä olevat avioparit ovat poikkeus tähän). He jakavat keskenään myös tarvittavat kotityöt. Lähetyssaarnaaja saa olla erossa toveristaan vain peseytymisen ja WC:ssä käymisen aikana.

Vain poikkeustapauksissa lähetyssaarnaaja on tavannut toverinsa jo ennen lähetystyötä. Lähetyssaarnaaja viipyy yhdessä kaupungissa yleensä kolmesta kuuteen kuukautta, minkä jälkeen lähetysjohtaja siirtää hänet toiseen kaupunkiin. Tämä merkitsee, että lähetyssaarnaaja tutustuu lähetystyönsä aikana useisiin tovereihin. Poikkeuksena tähän ovat tietysti avioparit, jotka palvelevat yhdessä koko lähetystyön ajan.

Mikäli lähetystyöntekijöillä on vaikeuksia sopeutua toisiinsa tai suhteet kiristyvät, heitä kehotetaan ensi sijassa selvittämään asia keskenään, rukouksen ja paaston avulla. Jos tämä ei onnistu, he voivat kääntyä lähetysjohtajan puoleen, joka yleensä yrittää sovitella. Joissain tapauksissa ainoa ratkaisu voi olla parin erottaminen toisistaan.

Suhteet perheeseen ja ystäviin muokkaa

Perhesuhteet muokkaa

Lähetyssaarnaajat eivät yleensä tapaa perhettään lähetystyön aikana. Heitä kehotetaan pitämään perheeseensä yhteyttä kirjeitse, mutta kireä päivärytmi saa aikaan sen, että yleensä kirjeitä kirjoitetaan vain kerran viikossa, valmistautumispäivänä. Helmikuuhun 2019 asti lähetyssaarnaajat saivat soittaa kotiinsa vain kahdesti vuodessa, jouluna ja äitienpäivänä (joidenkin alueiden lähetysjohtajat tosin sallivat puhelut myös isänpäivänä). Lähetyssaarnaajille on nykyään luvallista pitää yhteyttä läheisiinsä myös sähköpostitse, mutta postien lukeminen ja niihin vastaaminen on luvallista vain valmistautumispäivänä, jolloin lähetyssaarnaajat saavat käyttää julkisissa tiloissa olevia tietokoneita, esimerkiksi kirjastossa tai internet-kahvilassa. Helmikuussa 2019 sallittiin lähetyssaarnaajien pitää yhteyttä kotiinsa puhelimitse tai Skypen kautta viikoittain.

Suhteet vastakkaiseen sukupuoleen muokkaa

Lähetyssaarnaajilla on lupa ylläpitää heteroseksuaalista seurustelusuhdetta myös lähetystyönsä aikana, mutta heillä ei ole oikeutta tavata seurustelukumppaniaan tänä aikana. Näin ollen yhteydenpito rajoittuu viikoittaisiin kirjeisiin tai sähköposteihin. Kahden vuoden erossaoloaika voi olla nuorille ihmisille kohtuuton rasitus, ja osa lähetystyöhön lähtevistä voikin katsoa parhaaksi seurustelusuhteen lopettamisen ennen lähetystyöhön lähtemistä. Toisaalta monet suhteet kestävät erossa olemisen ja saattavat jopa lujittua.

Lähetyssaarnaajien suhde vastakkaiseen sukupuoleen on hyvin tarkkaan säädeltyä. He eivät saa missään olosuhteissa olla kahden vastakkaista sukupuolta olevan henkilön kanssa, ja fyysiset läheisyydenosoitukset (esimerkiksi halaaminen tai suudelma) johtavat lähetystyön päättymiseen. Lähetyssaarnaajien ei liioin ole luvallista tutkia uskontoa yksinäisen vastakkaista sukupuolta olevan henkilön kanssa, ensimmäistä tutustumiskäyntiä lukuun ottamatta. Tällaisessa tapauksessa kiinnostuneen luo pyritään lähettämään hänen omaa sukupuoltaan olevia lähetyssaarnaajia tai aviopari. Jos tämä ei ole mahdollista, lähetyssaarnaajien tulee pyytää mukaansa paikallinen kirkon jäsen.

Avioliitto muokkaa

MAP-kirkon historian alkuvaiheissa oli tavallista, että naimisissa olevia ja perheellisiä miehiä kutsuttiin lähetystyöhön jopa useiden vuosien ajaksi. Nykyään avioliitossa elävien nuorien ei odoteta suorittavan lähetystyötä, vaan heidän kutsumuksensa katsotaan olevan perheen hoitaminen. Sen sijaan eläkkeellä olevia aviopareja voidaan hyväksyä lähetystyöhön. Työikäisiä aviopareja kutsutaan lähinnä lähetystyön johtamisesta vastaaviin lähetysjohtajan virkoihin. Tällöin he muuttavat asemamaahansa yleensä perheineen.

Lähetyssaarnaajien ja kääntyneiden lukumäärä muokkaa

31. joulukuuta 2010 maailmassa oli kaiken kaikkiaan 52 225 mormonilähetyssaarnaajaa, jotka palvelivat 344 lähetyskentällä. Heidän ja paikallisseurakuntien työn tuloksena kirkkoon liittyi vuoden 2010 aikana 271 814 uutta jäsentä. Vuonna 2006 yhtä lähetyssaarnaajaa kohden kääntyneitä oli 4,67, kun heitä vuonna 1989 oli 8,03. Kehityssuunta on herättänyt huolta eräissä kirkon johtajissa. 2020-luvulle tultaessa vuosittain lähetyssaarnaajiksi lähtee noin 60 000 henkilöä vuosittain.[2]

Suomessa on vuonna 2022 noin 50 lähetyssaarnaajaa[6], joista suurin osa tulee ulkomailta.

Lähetystyön muodot muokkaa

Suurelle yleisölle tunnetuin lähetystyön muoto ovat kaksittain liikkuvat nuoret miehet ja naiset, jotka kulkevat ovelta ovelle tai pyrkivät keskustelemaan tapaamiensa ihmisten kanssa kaduilla ja toreilla. Tämä on näkyvin, muttei ainoa lähetystyön muoto. Eräät lähetyssaarnaajat toimivat "palvelulähetyssaarnaajina", jolloin he osallistuvat täysipäiväisesti humanitäärisiin tai kehitysapuprojekteihin, yleensä kehittyvissä maissa. Tämä on mahdollistanut kirkon toiminnan maissa, joissa uskonnon julistaminen ei ole laillista tai sitä rajoitetaan (esim. Kiinassa ei kirkon humanitaaria työntekijöitä voida kutsua edes palvelulähetyssaarnaajan nimellä). Tällaisia ovat ennen muuta islamilaiset maat ja eräät valtiot Afrikassa. Jotkut palvelulähetyssaarnaajat, erityisesti sellaiset, joilla on alaan liittyvää erikoisosaamista, palvelevat kirkon virastoissa, temppeleissä (yleensä vanhempia pareja) tai sukututkimuskeskuksissa sukututkimuslähetyssaarnaajina. Osa lähetyssaarnaajista kutsutaan oppaiksi kirkon vierailijakeskuksiin, joita on Salt Lake Cityn temppeliaukiolla, eräissä muissa mormonismin historiaan liittyvissä paikoissa ja joidenkin temppeleiden yhteydessä. Heidän tehtävänään on ottaa vierailijat vastaan, järjestää heille opastettuja kiertokäyntejä ja vastata heidän kysymyksiinsä sekä jakaa tietoa kirkosta.

Vuonna 2019 alkanut koronapandemia on aiheuttanut huomattavan suuria muutoksia lähetystyön käytäntöihin. Lähetystyössä panostetaan nyt ennen muuta sosiaalisessa mediassa tapahtuvaan työhön. Lisäksi lähetystyössä olevat mormonit suorittivat pieniä askareita rajoitusten rajoissa. Tällaisia olivat mm. lumien kolaaminen ja ikäihmisten puolesta kaupassa asiointi.[7]

Vuonna 2007 80 % lähetyssaarnaajista oli nuoria miehiä, 13 % nuoria naisia ja 7 % vanhempia aviopareja.

Lähteet muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa