L’Osservatore Romano
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
L’Osservatore Romano (italiaa, suomeksi ”Rooman tarkkailija”) on Vatikaanivaltion ja Pyhän istuimen puolivirallinen lehtilähde?. Vatikaanivaltion toinen pääviestin on Vatikaanin radio. Lehti ilmestyy päivittäin italiaksi. Lehden kunkin päivän numero ilmestyy jo edellisen päivän iltapäivällä, mikä johtaa joskus sekaannuksiin ilmestymispäivämäärissä.
| L’Osservatore Romano | |
|---|---|
 |
|
| Lehtityyppi | sanomalehti |
| Julkaisija | Pyhä istuin |
| ISSN | 1563-6259 ja 1818-5274 ISSN 0391-688X, 1563-6259 ja 1818-5274 |
| Perustettu | 1861 |
| Päätoimittaja | Giovanni Maria Vian |
| Sitoutuneisuus | roomalaiskatolilainen |
| Kotimaa |
 Vatikaanivaltio |
| Sivukoko | broadsheet |
| Ilmestymistiheys | päivittäin |
| Kieli | italia |
| Aiheesta muualla | |
| www.osservatoreromano.va | |
L’Osservatore Romanon ensimmäinen numero ilmestyi 1. heinäkuuta 1861 Roomassa. Lehden perusti tuolloisen paavillisen hallituksen virkaatekevä sisäministeri Marcantonio Pacelli, myöhemmän paavi Pius XII:n (siviilinimeltään Eugenio Pacelli) isoisä. Lehden alkuperäinen koko oli neljä sivua. Jo vuoden 1861 lopussa lehden nimestä poistettiin sen alaotsikko ”siveellinen sanomalehti”. Lehden otsikon alla on alusta asti ollut sen motto ”Unicuique suum – non praevalebunt” (Jokaiselle omansa – ne eivät sitä voita; vrt. Matteuksen evankeliumin 16:18, jossa Jeesus sanoo Pietarille, etteivät helvetin portit tule voittamaan kirkkoa).
Pius IX tunsi yhteiskunnan liberalisoitumisen uhkaavan katolisen kirkon ja kristinuskon asemaa. Hänen aikanaan L’Osservatore Romanosta tuli katolisen kirkon modernismin ja liberalismin vastaisen taistelun äänitorvi. Erityisesti konservatiivisen Augusto Bavieran tultua lehden päätoimittajaksi 1866 lehti kävi kärjekkääseen taisteluun kristinuskon vastaisia voimia, vasemmistolaisuutta ja yhteiskunnan vapaamielisyyttä vastaan. Lehdessä julkaistiin myös satunnaisesti juutalaisvastaisia artikkeleita ja kiivailtiin vapaamuurareita vastaan.
1938 lehti kritisoi avoimesti kansallissosialistista rotupolitiikkaa ja juutalaisten syrjintää Kolmannessa valtakunnassa. Lehti myös tuomitsi toisen maailmansodan.
Kuten yleensäkin sanomalehdissä, julkaistavat artikkelit edustavat virallisesti vain niiden kirjoittaneiden toimittajien mielipiteitä. Käytännössä Vatikaanivaltion valtiosihteeri kuitenkin valvoo lehdessä julkaistavaa materiaalia, ja katolisen kirkon virallisesta kannasta eroavien artikkeleiden julkaisu estetään tai niiden kirjoittajia rangaistaan. Lehden toimituksellinen politiikka on perinteistä: Se julkaisee paavin sekä muiden korkeiden kirkonmiesten puheita ja saarnoja sekä virallisia kirkollisia dokumentteja, kommentoi niitä lyhyesti ja tarkastelee maailman politiikkaa katolisen kirkon näkökulmasta. Lehti harrastaa tuskin syvällemenevää kriittistä journalismia. Katolisen kirkon ”puolivirallisena lehtenä” L’Osservatore Romano on arvokas ja tiiviisti seurattu tietolähde.
Italiankielisen version lisäksi lehdestä ilmestyy virallinen versio viikoittain myös ranskaksi (vuodesta 1949), englanniksi (vuodesta 1968), espanjaksi ja portugaliksi (vuodesta 1969), saksaksi (vuodesta 1971) sekä kuukausittainen versio puolaksi (vuodesta 1980). Myös italiaksi ilmestyy viikoittainen versio vuodesta 1950.