Kyykkä

Kyykkä on vuosisatoja vanha karjalainen ulkona pelattava peli. Kyykässä pyritään kyykkämailoja eli karttuja heittämällä poistamaan puiset sylinterit eli kyykät pelineliöstä mahdollisimman vähin heitoin. Kyykkää voi pelata henkilökohtaisena pelinä, paripelinä tai nelihenkisenä joukkuepelinä. Lajin kattojärjestönä Suomessa toimii Suomen Kyykkäliitto.

Kyykän henkilökohtaisen pelin Suomen mestari 2007, Mika Peiponen (Nurmeksen Kyykkäseura), pelaamassa SM-kisoissa Äänekoskella vuonna 2003.

Historia

Kirjailija I. K. Inha kirjoitti vuonna 1894 Vienan Karjalasta keräämissä tiedoissaan pelin olevan väistymässä ”vanhuuttaan” ja paenneen syrjäkyliin. Laatokan Karjalassa peli tunnettiin lähinnä Suojärvellä ja Salmissa, mutta sielläkin lyötiin kyykkää vain syrjäkylissä. Myös Kannaksella ja Inkerissä peli tunnettiin.

Boris Karppela, yksi pelin elvyttäjistä, pelaamassa kyykkää Seura­saaressa vuonna 1971.

Heimosotien jälkeen Suomeen siirtyneet Vienan ja Aunuksen siirtolaiset pelasivat kyykkää kesäjuhlillaan. Vuonna 1951 Karjalan sivistysseura Boris Karppelan (1910–1994) ja Kosti Pamilon johdolla aloitti kyykkäpelin elvyttämisen uudelleen. Mukaan tuli kuitenkin niin paljon pelaajia ja joukkueita, että pelaajien paremmuuden selville saamiseksi täytyi laatia säännöt ja tehdä pistelaskujärjestelmä. Kyykänlyönnin sääntöihin otettiin tarkasti mukaan karjalaisen kyykän vanhat pelitavat ja nimitykset. Ainoastaan pistelaskujärjestelmä ja joukkuepelistä kehitetty henkilökohtainen peli ovat uutta, samoin parikilpailu ja viisiottelu.^lähde?

Vuonna 1964 Karjalan Sivistysseura ry. ja Karjalan Liitto ry. muodostivat yhteistyöelimen, Karjalaisen Kyykkävaltuuskunnan, jonka tehtävänä oli kyykkätoiminnan valvonta, sen kehittäminen ja sääntöjen laatiminen sekä karjalaseurojen välisten mestaruuskilpailujen järjestäminen ja pelituomarien koulutus.^lähde?

Vuonna 1981 aloitettiin neuvottelut erillisen kyykkäliiton perustamisesta. Karjalainen Kyykkäliitto rekisteröitiin 17.10.1986. Karjalainen Kyykkäliitto ry:n nimi muutettiin Suomen Kyykkäliitto ry:ksi Kuopiossa 19.6.1993 liiton ylimääräisessä kokouksessa. Suomen Kyykkäliitto on ollut SLU:n alainen lajin kattojärjestö, nykyisin osa Valoa (Valtakunnallinen Liikunta- ja urheiluorganisaatio ry.).

Suomen Kyykkäliiton nykyinen puheenjohtaja on Jyrki Juvonen, joka edustaa Imatran Kyykkää. Liiton entinen pitkäaikainen puheenjohtaja vuoteen 2012 asti oli 3 000 metrin estejuoksun maailmanennätysmies Pentti Karvonen.

Ruotsissa peli tunnetaan nimellä poppi, ja maassa perustettiin Svenska Poppiförbundet vuonna 1994.

Kilpailuhistoria

Miesten joukkuepeli oli kyykän ensimmäinen pelimuoto. Vuosina 1951–1961 joukkuepelin SM-kilpailut järjestettiin Seurasaaressa, Helsingissä. Vuodesta 1961 lähtien kisat pidettiin ympäri Suomea karjalaisten kesäjuhlien yhteydessä. Miesten henkilökohtaisen pelin SM-kisat järjestettiin vuodesta 1954, mutta varsinaiset ensimmäiset SM-mitalit jaettiin 1964 juuri perustetun Karjalaisen Kyykkävaltuuskunnan alaisuudessa. Vuonna 1971 jaettiin ensimmäiset miesveteraanien SM-mitalit. Henkilökohtainen viisiottelu tuli mukaan ohjelmaan 1980-luvun lopulla. Miesten paripeli tuli SM-kilpailumuodoksi vasta vuonna 2005.^lähde?

Naiset eivät kilpailuhistorian alussa kilpailleet laisinkaan, mutta jäsentoimikunta perustettiin vuonna 1950, kyykkätoiminta aloitettiin vuonna 1951 ja naisjaosto perustettiin 1952. Kyykän ensimmäiset henkilökohtaisen pelin naismestarit leivottiin vuonna 1973 ja naisten parikilpailun mestarit vuonna 1980. Laji on kuitenkin aina hieman kärsinyt naiskilpailijoiden puutteesta.^lähde?

Kyykkä nykyään

"Firmakyykkää" Lappeenrannan jäähallin alueella vuonna 2017.

Suomen Kyykkäliiton alaiset seurat järjestävät läpi vuoden valtakunnallisia kilpailuja (nykyisin n. 20–30 vuodessa), piirinmestaruuskilpailuja sekä seurojen sisäisiä kilpailuja. Tavallisesti turnauksia järjestetään lauantaisin, mutta joillakin paikkakunnilla myös sunnuntaisin. Kesällä peliä pelataan ulkona, talvisin hallissa. Kyykässä järjestetään suomenmestaruuskilpailuita miesten joukkuekilpailussa ja naisten parikilpailussa (Karjalan Liiton järjestämien Karjalan kesäjuhlien yhteydessä), henkilökohtaisessa kyykän viisiottelussa, miesten ja miesveteraanien parikilpailussa sekä kyykän henkilökohtaisessa pelissä (miehet, naiset, veteraanit ja juniorit). Näiden lisäksi pelataan hallimestaruuksista talvikaudella miesten joukkuepelissä, naisten paripelissä sekä henkilökohtaisessa pelissä. Henkilökohtaisista SM-mitaleista pääsevät kilpailemaan ne pelaajat, jotka ovat edellisenä kautena heittäneet vähintään kaksi mestaruussarjan tulosta (miehet +22, naiset +10).

Kyykässä käydään myös vuosittain pohjoismaiset mestaruuskilpailut, jolloin käydään myös muun muassa Ruotsi–Suomi-maaottelu. Kyykkää pelataan Suomen ulkopuolella hyvin vähän. Ruotsissa on kuusi kyykkäseuraa ja Venäjällä lajia harrastetaan hyvin rajatusti. Virossa on yksi vahva ja aktiivinen kyykkäseura, jonka miesjoukkueen taso vastaa Suomen seurajoukkueiden kärkeä.^lähde?

Kyykän maailmanmestaruuskilpailuita on järjestetty vuodesta 2001. Järjestyksessään kolmannet maailmanmestaruuskilpailut järjestettiin 2006 elokuussa Karlsruhessa, Saksassa.^lähde?

Vuonna 2009 MM-kisat järjestettiin Valko-Venäjällä 31.7.–6.8.2009 Maladzetšnassa noin 70 km pääkaupungista Minskistä luoteeseen. Suomesta kisoihin lähti neljä mies- ja kaksi naispelaajaa. Kisoissa pelattiin suomalaisen kyykän lisäksi gorodkia perinteisin metallimailoin sekä muovimaila-gorodkia. Suomi menestyi kisoissa mainiosti ja voitti miesten joukkuekilpailun, naisten parikilpailun ja sekaparikilpailun. Lisäksi miehet ottivat kolmoisvoiton miesten henkilökohtaisessa pelissä ja naiset kaksoisvoiton naisten yksinpelissä.^lähde?

Vuonna 2011 MM-kisat järjestettiin Pietarissa. Suomalaisten menestys oli odotetusti hieman vaatimattomampi, sillä kansainvälinen taso oli noussut. Miesten joukkuekisassa tuli kuitenkin mestaruus, ja tätä täydensi kaksoisvoitto sekaparikilpailussa. Henkilökohtaisessa pelissä jouduttiin tyytymään miesten pronssiin, sillä voitto meni Viroon ja hopeasija Ukrainaan.^lähde?

Vuonna 2013 kyykän EM-kilpailut järjestettiin Loksassa Virossa. Suomi voitti sekä miesten että naisten henkilökohtaisen pelin Euroopan-mestaruuden.^lähde?

Kesäisin kyykkäkilpailuja pelataan kovilla hiekka- ja sorakentillä, mikä on lajin virallinen kilpailualusta. Talvisin hallikisojen hiekkakentällä pelattavien SM-hallikilpailujen lisäksi lajia voi harrastaa pakatulla lumella ja jäällä.^lähde?

Monet suomalaiset karjalaseurat harrastavat kyykkää vain Suomen Kyykkäliiton kilpailutoiminnan ulkopuolella, mutta osa seuroista ottaa osaa myös valtakunnallisiin kilpailuihin.^lähde?

Suomen Kyykkäliiton ulkopuolinen kyykkätoiminta on aktiivista varsinkin talvisin opiskelijarintamalla. Tampereen teknillisellä yliopistolla järjestetään vuosittain helmikuussa opiskelijoille tarkoitetut Akateemisen kyykän MM-kisa. Nimestään huolimatta kilpailulla ei ole MM-arvoa, ja kilpailukykyä parantavien aineiden (ja monessa tapauksessa heikentävien) käyttö on sallittua. Kilpailu on osallistujamäärältään suurin kyykkätapahtuma maailmassa. Muita kaikkialta Suomesta osallistujia kerääviä akateemisia talvikyykkäkilpailuja ovat Oulun Akateemisen Mölökky- ja Kyykkäseuran järjestämä World Cup of Kyykkä ja Lappeenrannassa pelattava PoWiCup.^lähde?

Oulussa, Lappeenrannassa, Tampereella ja Turussa akateemista kyykkää harrastetaan enemmänkin, muun muassa talvisin pelattavassa kyykkäliigassa. Toimintaa on lisäksi pääkaupunkiseudulla ja Jyväskylässä. Kesäkyykän osalta opiskelija-aktiivisuus on myös kasvamassa. Tästä hyvänä esimerkkinä jo perinteeksi muodostunut Kesähauki-turnaus, opiskelijoiden järjestämä avoin joukkuekilpailu.^lähde?

Kyykän historiassa uusia pelaajia on lajin pariin saatu pääasiassa aktiivisista kyykkäsuvuista. 2000-luvulta lähtien kesäkyykän pariin on kuitenkin tullut pelaajia lähinnä opiskelijapiireistä.^lähde?

Joidenkin mielestä suomalainen kyykkä on ainoa täysin suomalainen urheilulaji (mallia tai osaa säännöistä ei ole otettu toisesta urheilulajista), jossa järjestetään viralliset MM-kisat.^lähde?

Kyykkäkäsitteitä

• Kyykkä: puinen, reunoista pyöristetty lieriö, jonka korkeus on 100 mm ja halkaisija 65–80 mm.
• Akka: kahden pisteen arvoinen kyykkä neliössä tai neliön eturajalla.
• Pappi: yhden pisteen arvoinen kyykkä neliön sivu- tai takarajalla.
• Vieras: kahden pisteen arvoinen kyykkä, joka on ponnahtanut pelineliön eteen. Yleisesti puhutaan myös kuokkavieraasta.
• Kona: kyykkärivi eturajalla.
• Hutilyönti: heitto, joka ei lyö yhtään kyykkää ulos pelineliöstä.
• Pelineliö: neliö, jossa pois lyötävät kyykät sijaitsevat.
• Heittoneliö: neliö, josta pelaaja suorittaa heittonsa.

On myös monia epävirallisia, laajalti käytössä olevia käsitteitä:

• Hauki: puhdas hutilyönti, jossa maila ei osu yhteenkään kyykkään (virallisissa säännöissä hutilyönniksi katsotaan myös heitto, joka ei vie yhtäkään kyykkää ulos pelineliöstä, mutta joka voi silti siirrellä kyykkiä neliön sisällä).
• Torni: eturajalle asetettu kyykkäpari, jossa kaksi kyykkää asetetaan päällekkäin. Torneja pyritään poistamaan neliöstä kertaheitolla, ilman että neliöön leviäisi akkoja. Tällöin voidaan puhua mm. päällelyönnistä, pystylyönnistä, konaheitosta ja torniheitosta.
• Vyöryttäminen: heitto, jolla pyritään poistamaan pelineliöstä kaatuneita kyykkiä. Muita yleisesti käytettyjä termejä: siivousheitto, lakaisuheitto.
• Karttu: varsinkin opiskelijapiireissä usein kyykkämailasta käytetty nimitys.
• Sauva: usein joukkue- ja parikilpailuissa käytetty termi kuvaamaan kentän tyhjennysmahdollisuuksia ja käytössä olevien heittojen määrää. Esim. "kahden sauvan paikka" tai "saimme vastustajalta kolme sauvaa".^lähde?

Kyykän säännöt lyhyesti

Pelikenttä

Kesäkilpailuissa pelikenttä on mahdollisimman tasainen sorapintainen alue. Yksi kenttä tarvitsee reuna-alueineen tilaa noin 7 m × 22 m. Kenttä koostuu kahdesta neliöstä ja niiden välisestä alueesta. Oman joukkueen heittoneliö on vastapuolen pelineliö. Neliö on kooltaan 5 m × 5 m ja neliöiden välinen matka on 10 metriä. Nuorten, 10-vuotiaiden ja alle, pelineliöt ovat 3 m × 3 m ja neliöiden väli 6 metriä. Naisten uusi neliö on mitoiltaan 5 m × 4 m (neliön takaosasta poistettu yksi metri).

Kyykät

Kyykät ovat puusta sorvattuja, reunoistaan pyöristettyjä lieriöitä, joiden korkeus on 100 mm ja halkaisija 65–80 mm. Pelin alussa kummankin neliön eturajalle pystytetään rivi kyykkäpareja. Joukkuepelissä 20 paria alkaen 10 cm sivurajasta ja henkilökohtaisessa pelissä 10 paria alkaen 125 cm sivurajasta. Pienellä kentällä 25 cm sivurajasta.

Kyykkämailat

Mailat ovat puusta sorvattuja pyöreitä ja kädensijallisia. Niiden enimmäispituus on 850 mm ja -paksuus 80 mm. Mailojen painoa ei ole rajoitettu.

Heittomatkat

8-vuotiaat lapset suorittavat aloitusheiton ja jatkon 4 metrin etäisyydeltä pelineliöstä; 10-vuotiaat suorittavat aloitusheiton 6 metrin päästä ja jatkon 4 metrin päästä; 12-vuotiaat suorittavat aloitusheiton 8 metrin päästä ja jatkon 6 metrin päästä; 15-vuotiaat suorittavat aloitusheiton 10 metrin päästä ja jatkon 8 metrin päästä.

Naiset suorittavat aloitusheiton 10 metrin päästä pelineliöstä ja jatkon 8 metrin päästä; yli 70-vuotiaat naisveteraanit suorittavat aloitusheiton ja jatkon 8 metrin päästä; miehet suorittavat aloitusheiton 15 metrin päästä ja jatkon 10 metrin päästä; yli 70-vuotiaat miesveteraanit suorittavat aloitusheiton ja jatkon 10 metrin päästä.

Jatko-osalle voi siirtyä vasta sen jälkeen, kun avauksessa vähintään yksi kyykkä menee pelineliön ulkopuolelle.

Pelin kulku

Kyykkää voi pelata nelihenkisin joukkuein, parikilpailuna tai henkilökohtaisena kilpailuna. Joukkue- ja paripelissä kullakin pelaajalla on käytettävissään kaksi mailaa lyöntivuorossaan. Henkilökohtaisessa pelissä mailoja on käytettävissä neljä per lyöntivuoro.

Kukin pelaaja astuu vuorollaan heittoneliöön, ja yrittää mailaa heittämällä lyödä kyykät pois pelineliöstä. Käyttämättä jääneistä mailoista saa plus-pisteitä; neliöön tai neliöiden väliin jääneet kyykät antavat miinuspisteitä.

Pelipuolisko päättyy, kunnes jompikumpi joukkue tai pari tyhjentää pelineliönsä kyykistä. Vastustajalla on mahdollisuus lyödä sama mailamäärä pelipuoliskoa kohden. Tämän jälkeen vaihdetaan pelipuoliskoja, ja pelataan toinen puoli kuten edellä. Joukkueiden keskinäinen paremmuus selviää pelipisteiden erotuksella. Pelin voitosta saa voittaja kaksi pistettä, tasapelistä tulee molemmille yksi piste ja häviöstä nolla pistettä.

Henkilökohtaisessa pelissä on käytettävissä 20 mailaa per pelipuolisko. Pelaaja heittää neljä mailaa, minkä jälkeen pelivuoro siirtyy vastapelaajalle ja neljän mailan jälkeen taas takaisin. Pelaajan tulos on käyttämättä jääneiden mailojen määrä (1 piste/maila). Kun kenttä tyhjenee kyykistä, vaihdetaan pelipuoliskoja ja pelataan toinen puoli kuten edellä.

Pelaajan lopputulos on molempien puoliskojen yhteenlaskettu tulos. Yleensä henkilökohtaisessa pelissä ei pelata vastapelaajaa vastaan, vaan pyritään lyömään mahdollisimman hyvä oma tulos (vrt. golf). Miesten SE-tulosta sivutakseen on pelineliöt tyhjennettevä yhteensä kymmenellä mailalla (esim. eräkohtaiset tyhjennykset 5 ja 5 tai 4 ja 6 mailalla). Veli-Pekka Ehoniemi löi ennätyspelissään 2011 yhden erän tyhjäksi kolmella sauvalla, mikä lienee ainoa kerta lajin kilpahistoriassa.

Kyykän henkilökohtaisen pelin ennätykset

Veli-Pekka Juvonen ja Esko Rautiainen

Miehet

+31

• Marko Peiponen, Nurmeksen Kyykkäseura (2019)

Miehet

+30

• Harri Kanto, Janakkalan Kyykkäkerho (1991, 1993)
• Harri Aaltonen, Janakkalan Kyykkäkerho (1992)
• Esko Rautiainen, Kuopion Kyykkäseura (2000)
• Veli-Pekka Juvonen, Imatran Kyykkä (2003)
• Veli-Pekka Ehoniemi, Helsingin Suojärveläisten Seura (2011)
• Reima Peiponen, Nurmeksen Kyykkäseura (2013)
• Lauri Hokkinen, Tammer-Kyykkä (2017)

Naiset

+28

• Päivi Ruotsalainen, Oriveden Karjala-Seura (2011)

Katso myös

• Mölkky, kyykkää muistuttava nykyaikana kehitetty heittopeli, jossa pois lyönnin sijaan pyritään kaatamaan kohdekeiloja.
• Kubb

Aiheesta muualla

• Suomen Kyykkäliitto.
• Kansainvälinen Kyykkäliitto (kyrillinen sivusto).
• Oulun Akateeminen Mölökky- ja Kyykkäseura ry.
• Tammer-Kyykkä ry.
• Nationaali Kyykkä Liiga (Lappeenranta).
• Akateemisen kyykän MM-kisat.
• World Cup of Kyykkä.
• Kyykkäliiga.
• Turun yliopiston Savo-Karjalainen Osakunta - Kyykkä.
• Papintappajat, Helsingin yliopiston kyykkäharrastajien yhdistys. (Arkistoitu – Internet Archive)
• DDRNV ry (Tampere) (Arkistoitu – Internet Archive)
• Kesähauki – Akateemisen kyykän kesäturnaus. (Arkistoitu – Internet Archive)
• Kyykkäävät Konoset. (Arkistoitu – Internet Archive) Vantaan Sanomat 22.10.2011.
• Kyykkä hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)