Kylfingit
Kylfingit (muinaisnorjaksi Kylfingar; unkariksi Kölpények; muinaisvenäjäksi Колбяги, Kolbiagi; Bysantin kreikaksi Κουλπίγγοι, Koulpingoi; arabiaksi al-Kilabiyya) olivat viikinkiaikainen kansa, joka eli Lapissa, Venäjällä ja Bysantissa arviolta 800-luvun loppupuolelta 1100-luvun alkupuolelle. Tutkijat ovat erimielisiä siitä, olivatko kylfingit itämerensuomalaisia vai skandinaaveja. Heidän maantieteellinen alkuperänsä ei ole myöskään selvillä.
Kylfingit mainitaan muun muassa muinaisnorjankielisissä riimukivikirjoituksissa ja saagoissa, joista tunnetuin lienee Egillin, Kalju-Grimrinpojan saaga[1], sekä runoissa kuten Thorbjorn Hornklofin runossa Haraldskvæði, kuten myös Bysantin arkistoissa sekä venäläisissä lähteissä. Saagojen mukaan kylfingit vastustivat Norjan yhtenäistämistä Harald Kaunotukan hallintaan sekä osallistuivat Norjan varhaishistorian kannalta merkittävään Hafrsfjordin taisteluun. Harald Kaunotukan voitettua taistelun kylfingien kerrotaan hävittäneen Finnmarkia sekä muuta Pohjois-Norjaa sekä taistelleen Haraldin miehiä, kuten Thorolf Kveldulfssonia vastaan.
Lähteet muokkaa
- Ravndal, Gabriel Bie: Stories of the East-Vikings. Augsburg Publishing House, 1938. (englanniksi)
- Vasmer, Max: Die Kylfingar in Russland. Zeitschrift für slavische Philologie, 1931, nro 8, s. 120-124. Heidelberg: (saksaksi)
Viitteet muokkaa
- ↑ Egillin, Kalju-Grímrinpojan saaga. (Egils saga Skallagrímssonar.) Suomentanut Antti Tuuri. Seitsentähdet. Helsinki: Otava, 1994. ISBN 951-1-13214-8.