Kyhmysorsa
Kyhmysorsa (Sarkidiornis melanotos) on laajalle levinnyt sorsa. Lajin nimesi Thomas Pennant 1769.
| Kyhmysorsa | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Sorsalinnut Anseriformes |
| Heimo: | Sorsat Anatidae |
| Suku: | Sarkidiornis |
| Laji: | melanotos |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Sarkidiornis melanotos |
|
| Katso myös | |
Koko ja ulkonäkö muokkaa
Linnun pituus on 56–76 cm, koiraan ollessa huomattavasti kookkaampi. Linnun pää, kaula ja alapuoli ovat valkoiset ja päässä on lisäksi tummia pilkkuja. Selkä on kiiltävän sinimusta. Koiraalla on lisäksi nokan päällä tumma perunamainen kyhmy. Nuoret linnut ovat ruskeansävyisiä.
Kyhmysorsa on sukunsa ainoa edustaja. Etelä-Amerikassa esiintyy alalaji sylvicola.
Esiintyminen muokkaa
Lajin laaja levinneisyysalue kattaa pääosan Etelä-Amerikkaa, Saharan eteläpuolisen Afrikan, Madagaskar mukaan luettuna, sekä Intian ja Kaakkois-Aasian. Lajin esiintymialueen laajuus on noin 10 miljoonaa neliökilometriä ja sen arvioitu maailman populaation koko on 190 000–730 000 yksilöä. Lajin kanta on elinvoimainen[1]. Lajia ei ole tavattu Suomessa.
Elinympäristö muokkaa
Aukeiden maiden vesistöt: järvet yli 8 hehtaaria, joet, vetiset suot ja tulva-alueet. Ruokailevat myös pelloilla ja niityillä.
Lisääntyminen muokkaa
Koiraalla on usein 2 naarasta ja koiraat naaraineen lyöttäytyvät usein pesimäaikana yhteen muodostaen yhdyskuntia. Pesä on puunkolossa tai mahdollisesti rakennuksessa, usein myös maassa korkean kasvillisuuden kätkössä. Munamäärä on 5–15, joskus jopa 50, jolloin useat naaraat ovat munineet samaan pesään. Haudonta kestää noin kuukauden ja poikaset ovat lentokykyisiä noin 10 viikon iässä.
Ravinto muokkaa
Syö pääasiassa kasvikunnan tuotteita laiduntamalla tai matalassa vedessä polskuttamalla. Voi syödä myös vedessä eläviä pieniä selkärangattomia ja pikkukaloja.
Lähteet muokkaa
- Perrins, Christopher M. (päätoim.) 1992: Otavan lintutieto – Maailman linnut. Otava. Italia. ISBN 951-1-12001-8
- Alderton, David & Barrett, Peter 2006: Birds of the World. – Southwater. Kiina.
Viitteet muokkaa
- ↑ a b BirdLife International: Sarkidiornis melanotos IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.3. 2014. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 27.2.2015. (englanniksi)