Kyhmyniskakrokotiili
Kyhmyniskakrokotiili (Crocodylus moreletii) on keskikokoinen Keski-Amerikassa esiintyvä krokotiililaji. Lajin tieteellinen nimi on annettu ranskalaisen luonnontieteilijän P. M. A. Moreletin mukaan, joka löysi lajin vuonna 1850.
| Kyhmyniskakrokotiili | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Matelijat Reptilia |
| Lahko: | Krokotiilieläimet Crocodylia |
| Heimo: | Krokotiilit Crocodylidae |
| Suku: | Crocodylus |
| Laji: | moreletii |
| Kaksiosainen nimi | |
 Kyhmyniskakrkotiilin levinneisyys |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Koko ja ulkonäkö muokkaa
Kyhmyniskakrokotiili kasvaa yleensä kolmimetriseksi, mutta voi kasvaa jopa 4,7 metriä pitkäksi ja painaa 58 kiloa. Kyhmyniskakrokotiili muistuttaa paljon amerikankrokotiilia ja kuubankrokotiilia. Kyhmyniskakrokotiililla on samanlainen kuono ja leuat kuin amerikankrokotiililla, mutta kyhmyniskrokotiili on sitä pienempi. Myös lajien luuston rakenne on erilainen. Kyhmyniskakrokotiilin yläleuan kärkiosan muodostava luu on takaosastaan lyhyt, ja se liittyy kaarimaisella saumalla yläleuan takaosan muodostavaan luuhun. Hammaskuopat ovat neliömäiset toisin kuin amerikankrokotiililla. Hampaita on 66–68 kappaletta. Sen ruumis on pitkänomainen ja niskassa näkyy neljän sarveiskilven muodostama nelikulmio, jonka sivuilla on kaksi pienempää kilpeä. Jalkojen kilvet ovat pienet. Aikuinen yksilö on ruskeanharmaa ja sen silmät ovat hopeanharmaat. Nuoret eläimet ovat kellertäviä ja mustapäisiä. Guatemalasta on löydetty muutaman miljoonan vuoden ikäisistä kerrostumista kyhmykrokotiilin luita. Joukossa on muun muassa yläleuan luu, jossa on samanlaiset hammaskuopat kuin lajin nykyään elävillä yksilöillä.
Levinneisyys ja elinympäristö muokkaa
Kyhmyniskakrokotiili elää vain suppealla alueella Keski-Amerikassa. Levinneisyys ulottuu Keski-Meksikosta Jukatanin niemimaalle. Esiintymismaita ovat Meksiko, Guatemala ja Belize. Kyhmyniskakrokotiili viihtyy parhaiten savannimaisten alueiden pienissä järvissä ja lammikoissa. Suurten jokien varsilta se yleensä puuttuu, mutta kuivana kautena lammikkojonoiksi muuttuvilla pienillä vesistöreiteillä niitä saattaa olla suuria määriä. Laji elää myös sademetsien järvissä ja soilla.
Elintavat muokkaa
Kyhmyniskakrokotiili on rauhallinen eikä ärsyynny kovin helposti. Se elää erilaisessa ympäristössä kuin amerikankrokotiili, eikä se joudu yleensä kilpailemaan sen kanssa. Elinalueen koko on 16,5–18 neliökilometriä. Kyhmyniskakrokotiilit ovat aktiivisia pääasiassa öisin, jolloin ne saalistavat ja parittelevat. Päivät ne lekottelevat auringossa, vaikka ne ovatkin koko ajan selvillä ympäristön tapahtumista.
Ravinto muokkaa
Kyhmyniskakrokotiilin takahampaat soveltuvat hyvin paksukuorisen saaliin syömiseen ja se syö mielellään kilpikonnia ja simpukoita. Näiden puuttuessa kyhmyniskakrokotiilit syövät savannialueilla pehmeäkuorisia kotiloita. Laji syö myös paljon kaloja, lintuja, matelijoita, kovakuoriaisia ja nisäkkäitä, kuten opossumeja. Lajille on ominaista myös kannibalismi. Krokotiili itse voi joutua jaguaarin saaliiksi.
Lisääntyminen muokkaa
Kyhmyniskakrokotiilit lisääntyvät ennen sadekautta. Ne ovat ainoita krokotiileja, jotka tekevät pinomaisia pesiä. Pesä on kolme metriä leveä ja metrin korkuinen. Naaras munii pesään 20–45 munaa, joissain pesissä on havaittu olevan useamman kuin yhden naaraan munat. Munat hautuvat noin 80 päivää, jonka jälkeen emo saattaa kuljettaa munia veden ääreen ja murtaa munankuoren. Myöhemmistä vaiheista tiedetään vielä vähän. Kyhmyniskakrokotiilit tulevat sukukypsiksi 7–8-vuotiaina. Laji voi elää luonnossa 70-vuotiaaksi ja vankeudessa jopa 80-vuotiaaksi.
Uhat ja suojelu muokkaa
Kyhmyniskakrokotiili metsästettiin lähes sukupuuttoon 1940- ja 1950-luvuilla ja noihin aikoihin Tabascossa saatettiin myydä jopa tuhat kyhmykrokotiilin nahkaa päivässä. Sukupuuton uhka alkoi väistyä, kun lajin tarhaus aloitettiin Meksikossa. Laji ei enää ole uhanalainen, vaikka salametsästystä ja elinalueiden tuhoutumista esiintyy yhä. Nykyään luonnossa elää 10 000–20 000 yksilöä. Kyhmyniskakrokotiileja on Meksikossa istutettu myös alueille, joilla niitä ei aiemmin ole esiintynyt.
Lähteet muokkaa
- Koivisto, I., Terhivuo, J., Pakarinen, R. & Paalosmaa, H.: Maailman uhanalaiset eläimet - Osa 5: Matelijat, sammakkoeläimet, linnut. Weilin + Göös, 1993. ISBN 951-35-4690-X.
- Brigid-Catherine Hurley: ADW - Crocodylus moreletii Toukokuu 2007. University of Michigan. Viitattu 18.5.2007. (englanniksi)
- Krokotiilieläinten suomalaiset nimet Suomen herpetologisen yhdistyksen nimistötoimikunta. Arkistoitu 4.12.2013. Viitattu 30.8.2008.
Viitteet muokkaa
- ↑ Cedeño-Vázquez, J.R., Platt, S.G. & Thorbjarnarson, J. (IUCN Crocodile Specialist Group): Crocodylus moreletii IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 22.6.2014. (englanniksi)