Kyander
Kyander on suomalainen suku, jonka alkuperä on tuntematon. Sen vanhimmat tunnetut jäsenet toimivat 1600-luvun alussa pappeina Itä-Suomessa ja Inkerissä (joka oli siihen aikaan Suomen tavoin Ruotsin maakunta, tänään osa Venäjää).[1]
Nimen alkuperä on tuntematon, mutta se perustuu kreikan ja latinan kieleen monien saman ajan pappissukujen nimien tavoin. Kirjaimellinen tulkinta perustuen latinoituun kreikkaan voi juontua sanoista "syaani" ja "andros", joka tarkoittaa "sinistä miestä". Tavanomaisempi selitys nimi perustuu paikannimeen, kuten Kiiala (Kijala) tai vastaava, josta perhe voisi olla peräisin.
Ensimmäinen dokumentoitu Kyander-suvun edustaja oli Georgius (Göran) Andreae Kyander, joka oli naimisissa Agneta Olavintytär Iivanaisen kanssa. Hänen kauttaan on yhteys sukuun Teit ja muihin keskiaikaisiin aatelissukuihin, jotka ovat kotoisin Pernajan alueelta Itä-Uudellamaalla.[2][3][4][5]
Georgius Kyander oli ensimmäinen kirkkoherra Ristiinan seurakunnassa, joka on mainittu Pietari Brahe nuoremman rakennuttaman Brahelinnan yhteydessä. Georgius Kyander painatti vuonna 1654 hautajaissaarnan Johan Bomgårdille sekä ruotsiksi että suomeksi, joten se on ensimmäinen tunnettu suomeksi julkaistu elämäkerrallinen teksti.[6][7] Hänen poikansa, Anders Göransson Kyander oli Rantasalmen kirkkoherra ja valtiopäiväedustaja Tukholmassa vuonna 1672. Anders Kyander on jättänyt jälkeensä suhteellisen monipuolisen painettujen saarnatekstien tuotannon, kuten myös tilannerunoja latinaksi ja ruotsiksi.[8] Suku pysyi 1800-luvulle saakka pääasiassa Rantasalmella sekä läheisillä alueilla Savossa ja Karjalassa, ja heillä on läheiset suhteet muihin suomenruotsalaissukuihin.[9] Useat rusthollit ja kartanot ovat eri aikoina kuuluneet suvulle - tärkeimpiä ovat Kolkonhovi/Kolkonpää, Rantakartano, Putkisalo, Karvio ja Papinniemi.[10]
Nimi Kyander on useissa tapauksissa suomalaistettu 1900-luvun alussa, yleensä nimeksi Kiianmies, mutta myös nimiksi Kianne ja Kiiamaa. Suvulla on nykyisin useita haaroja Ruotsissa ja myös se on levinnyt jonkin verran myös Yhdysvaltoihin.
Suvun jäseniä muokkaa
- Georgius Andreae Kyander (k. 1659), kirkkoherra
- Anders Kyander (k. 1692), rovasti ja valtiopäivämies
- Karl Göran Kyander (s. 1686), karoliini ja sotavanki
- Johan Kyander (1687–1743), rovasti ja karoliini
- Johan (Johansson) Kyander (1730–1820), aliluutnantti ja tilanomistaja
- Johan Adolf Kyander (1756–1809), kapteeni ja tilanomistaja
- Karl Magnus Kyander (1765–1838), aliluutnantti
- Karl Magnus (Nilsson) Kyander (1774–1840), ratsumestari
- Johan Henrik Kyander (1764–1840), tilanomistaja ja hovisihteeri
- Karl Ernst Kyander (1800–1844), Venäjän keisarillisen armeijan eversti
- Henrik Gustaf Kyander (1811–1867), tilanomistaja[11]
- Samuel Henrik Kyander (1813–1896), maanmittari ja tilanomistaja
- Henrik Waldemar Kyander (1850–1924), senaattori
- Axel Kyander (1838–1920), valtiopäivämies
- Henrik Waldemar Kyander (1850–1924), kihlakunnantuomari ja senaattori
- Ernesti Kustaa Kyander (1852–1925), rovasti ja kansanvalistaja
- Karl Lennart Kyander (1854–1915), yrittäjä ja asiainhoitaja
- Ivar Alexander Kyander (1854–1935), juristi ja valtiopäivämies
- Naëmi Päiviö (synt. Kyander, 1879–1941), kirjailija
- Veikko Kyander (1885–1971), arkkitehti.[12]
- Leo Kyander (1886–1949), everstiluutnantti
- Elias Kiianmies (vuoteen 1934 Kyander, 1891–1959), säveltäjä ja kapellimestari
- Yrjö Kianne (synt. Yrjö Valtter Kyander, 1899–1961), näyttelijä
- Kristiina Kyander, arkkitehti ja arkkitehtuurikriitikko
- Pontus Kyander (s. 1959), taidekriitikko ja museonjohtaja
Lähteet muokkaa
- ↑ Axel Bergholm (toim.): ”I”, Sukukirja : Suomen aatelittomia sukuja I-II, s. 749. Suomen muinaismuistoyhdistys, 1901.
- ↑ Genos 3(1932), s. 136-139 (En prästsläkt i Ruokolax på 1600-talet.) (Olof Johansson, joka mainitaan tässä dokumentissa on sama Olof Johansson Iivanainen, Carin Larsintytär Teitin poika.) www.genealogia.fi. Arkistoitu 4.1.2017. Viitattu 3.1.2017.
- ↑ Luther, Georg: Genos 41(1970), s. 20-21 (Ätten Teetgrens stamfäder) www.genealogia.fi. 1970. Arkistoitu 17.3.2017. Viitattu 3.1.2017.
- ↑ Elgenstierna, Gustaf, 1871-1948., Sveriges släktforskarförbund., Elander Gotab): ”Teetgren”, Den introducerade svenska adelns ättartavlor. 9, Wrangel-Östner.. Esittää suhteet sukujen Iivanainen, Teit ja Teetgren välillä.. Sveriges släktforskarförb, 1998-01-01. 727045384. ISBN 9187676222. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Yhteyksiä perheiden Teit/Teet, Creutz, Poitz, Iivanainen ym. on vaikeaa tai mahdotonta selvittää yksityiskohtaisesti, koska vanhemmat historialliset lähteet puuttuvat. Se on aiheuttanut keskustelua sukututkijoiden kesken siitä, onko Teit-suku lainkaan aatelinen, esimerkiksi https://sok.riksarkivet.se/SBL/Presentation.aspx?id=15650; ja http://www.sukuhistoria.fi/wiki/index.php/IIVANAINEN
- ↑ Genos 38(1967), s. 5-12 (Suku- ja henkilöhistorian vaiheita Suomessa ennen Suomen Sukututkimusseuran perustamista) www.genealogia.fi. Arkistoitu 4.1.2017. Viitattu 3.1.2017.
- ↑ Georgio Andreæ [Göran Andersson Kyander]: Foudin Brahelinnan Läänis ylidze. Christelig Lijk-Predikan Yli Ehreborne, Forsichtige, Gudfruktige ja nyt mehra Salighe hoos GUDH Johan Bomgard [...]. Turku: (Peder Wald), 1654.
- ↑ Index personarum www.ut.ee. Viitattu 3.1.2017.
- ↑ Grotenfelt, N. Karl: Genos 24(1953), s.23-28 (En invecklad släkthärva i Savolaks) www.genealogia.fi. Arkistoitu 4.1.2017. Viitattu 3.1.2017.
- ↑ Herrasväen asuinpaikat - Eteläsavon kartanot ja kartanoiksi kutsutut kirjasto.mikkeli.fi. Viitattu 3.1.2017.
- ↑ Maanviljelysneuvos Henrik Gustaf Kyander (1811–1867). Suomen talouselämän vaikuttajat -verkkojulkaisu (maksullinen). Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- ↑ Kuka kukin on (Aikalaiskirja), s. 424. , 1954. Kirjan verkkoversio (viitattu 4.12.2017).