Kupariyökkönen
Kupariyökkönen (Syngrapha hochenwarthi) on yleinen tunturiseutujen yökköslaji.
| Kupariyökkönen | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Perhoset Lepidoptera |
| Alalahko: | Glossata |
| Osalahko: | Erilaissuoniset Heteroneura |
| Yläheimo: | Yökkösmäiset Noctuoidea |
| Heimo: | Yökköset Noctuidae |
| Alaheimo: | Metalliyökköset Plusiinae |
| Suku: | Syngrapha |
| Laji: | hochenwarthi |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Syngrapha hochenwarthi |
|
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
Koko ja ulkonäkö muokkaa
Etusiivet ovat tummanruskeat, aavistuksen punertavansävyiset. Sisempi ja ulompi poikkiviiru erottuvat kaksinkertaisina, keskiosastaan vaaleanruskeina ja kapealla vyöhykkeellä ulomman poikkiviirun molemmin puolin siiven sävy on selvästi vaaleampi. Poikkiviirujen välinen alue on takaosastaan hyvin tummanruskea ja siiven keskellä on valkoinen, hieman kreikkalaista gamma-kirjainta muistuttava täplä. Rengas- ja munuaistäplä erottuvat heikosti vaaleanruskeina. Takasiivet ovat kirkkaankeltaiset ja niissä on melko kapea tummanruskea reunus. Siipiväli 28–32 mm.[1][2]
Levinneisyys ja lentoaika muokkaa
Kupariyökkönen on levinneisyydeltään boreoalpiininen laji. Etelämpänä Euroopassa sitä tavataan Alpeilla, Balkanin vuoristoissa ja Kaukasuksella sekä idässä Altai ja Uralvuorten kautta Kamtsatkalle saakka. Pohjoisempana lajia tavataan Skandinavian pohjoisosissa.[3] Suomessa lajin levinneisyys rajoittuu pohjoisimpaan Lappiin Enontekiön, Inarin ja Utsjoen alueille, mutta satunnaisesti sitä on tavattu etelämpänä Keski-Lapissa saakka. Perhoset lentävät yhtenä sukupolvena kesäkuun lopulta heinäkuun loppuun.[4]
Elinympäristö ja elintavat muokkaa
Kupariyökkönen on esiintymisalueellaan yleinen mutta paikoittainen laji ja vuosittaiset vaihtelut yksilömäärissä ovat suuria. Perhonen viihtyy metsänreunojen ja tunturipaljakoiden valoisilla ja runsaskukkaisilla niityillä, etenkin koivuvyöhykkeen tuntumassa. Monista muista yökkösistä poiketen perhoset ovat aktiivisia päivällä auringonpaisteessa, jolloin ne käyvät ahkerasti kukilla. Pieni toukka talvehtii ja koteloituu seuraavana kesänä kotelokoppaan ravintokasvin lehtien väliin.[2][3]
Ravintokasvi muokkaa
Toukan ravintokasvi on tunturikurjenherne (Astragalus alpinus)[2].
Lähteet muokkaa
- ↑ Svenska fjärilar (ruotsiksi)
- ↑ a b c Mikkola K & Jalas I: Suomen perhoset. Yökköset 2.. Suomen Perhostutkijain Seura. Otava, 1979. ISBN 951-1-04297-1. s. 217
- ↑ a b Norges sommerfugler (norjaksi)
- ↑ Perhoswiki[vanhentunut linkki]