Kuolema pukee häntä

vuoden 1992 elokuva

Kuolema pukee häntä (Death Becomes Her) on vuonna 1992 ensi-iltansa saanut yhdysvaltalainen musta komedia, jonka ohjasi Robert Zemeckis. Pääosissa olivat Goldie Hawn, Meryl Streep ja Bruce Willis. Elokuva voitti Oscar-palkinnon parhaista erikoistehosteista.

Kuolema pukee häntä
Death Becomes Her
Elokuvan juliste
Elokuvan juliste
Ohjaaja Robert Zemeckis
Käsikirjoittaja Martin Donovan
David Koepp
Tuottaja Robert Zemeckis
Steve Starkey
Säveltäjä Alan Silvestri
Kuvaaja Dean Cundey
Leikkaaja Arthur Schmidt
Tuotantosuunnittelija Rick Carter
Pukusuunnittelija Joanna Johnston
Pääosat Meryl Streep
Bruce Willis
Goldie Hawn
Valmistustiedot
Valmistusmaa  Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö Universal Pictures
Levittäjä Universal Studios
Netflix
Ensi-ilta Yhdysvallat 31. heinäkuuta 1992
Suomi 25. joulukuuta 1992 [1]
Kesto 104 minuuttia
Alkuperäiskieli englanti
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Juoni muokkaa

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Madeline Ashton ja Helen Sharp eivät siedä toisiaan ja Helenille viimeinen pisara on, kun Madeline vie Helenin kihlatun tohtori Ernest Menvillen vihille. Helen vajoaa masennukseen ja seitsemän vuotta myöhemmin hänestä on tullut ylipainoinen ja rapistunut ulkonäöltään. Helenin päivänsä kuluvat syömällä ja televisiota katselemalla. Yllättäen hänen elämänsä saa uuden suunnan, kun hän joutuu mielisairaalaan.

Kun on kulunut 14 vuotta Madelinen ja Ernestin häistä, pariskunnan elämä on kaikkea muuta kuin auvoisaa. Molemmilla on alkoholiongelma, ja Ernestin kirurginura on vaihtunut hautausurakoitsijan töihin. Pariskunta saa kutsun Helenin kirjan julkistamistilaisuuteen ja Madeline järkyttyy huomatessaan Helenin vanhenemisen sijaan nuorentuneen monen vuoden jälkeen. Madeline päättää lähteä etsimään apua vanhentuneeseen ulkonäköönsä ja saa salaperäiseltä naiselta, Lisleltä, eliksiiriä, joka takaa ikuisen kauneuden ja nuoruuden.

Helen yrittää taivutella Ernestiä myrkyttämään vaimonsa, koska Helenistä Madeline on syypää Ernestin onnettomaan elämään. Lopulta mies työntää vaimonsa alas portaita. Paniikissa Ernest soittaa Helenille, mutta saa huomata Madelinen olevan vakavista vammoista huolimatta elossa. Ernest yrittää palauttaa vaimolleen mahdollisimman luonnollisen ilmeen ja vahingossa paljastaa Madelinelle tappoyrityksen. Madeline ampuu haulikolla Heleniä vatsaan, mutta hänkin on juonut samaa eliksiiriä eikä kuole.

Kun naiset saavat omat kinansa selvitettyä, he pyytävät Ernestiä korjaamaan heidän ulkonäkönsä. Mies suostuu sillä ehdolla, ettei hänen vastaisuudessa tarvitse olla naisten kanssa missään tekemisissä. Ernestin korjaukset osoittautuvat kuitenkin väliaikaisiksi, ja naiset päättävät yrittää saada Ernestinkin juomaan samaa eliksiiriä. Naiset vievät miehen Lislen juhliin, ja Lisle epäonnistuu taivuttelussaan saada Ernest juomaan eliksiiriä. Ernest onnistuu lopulta pakenemaan, ja Helen ja Madeline toteavat joutuvansa elämään toistensa kanssa – ikuisesti.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Näyttelijät muokkaa

 Meryl Streep  Madeline Ashton  
 Bruce Willis  Ernest Menville  
 Goldie Hawn  Helen Sharp  
 Isabella Rossellini  Lisle von Rhuman  
 Ian Ogilvy  Chagall  

Palkinnot muokkaa

Bafta muokkaa

  • Parhaat erikoistehosteet

Golden Globe muokkaa

Ehdokkuudet:

  • Paras naispääosa musikaali- tai komediaelokuvassa

Oscar muokkaa

  • Parhaat erikoistehosteet

Saturn muokkaa

  • Parhaat erikoistehosteet
  • Paras naissivuosa (Isabella Rossellini)

Ehdokkuudet:

  • Paras miespääosa
  • Paras naispääosa
  • Paras ohjaus
  • Paras fantasiaelokuva
  • Paras musiikki
  • Paras käsikirjoitus

Arvioita muokkaa

Video-oppaassa vuodelta 1994 Bello Romano kehui elokuvan erikoistehosteita ja sanoi sen huippunäyttelijöiden ”hölmöilevän koko rahan edestä”. Hän antoi elokuvalle kolme tähteä viidestä, mikä vastaa sanallista arviota ”hyvä”.[2]

Lähteet muokkaa

  1. Kuolema pukee häntä Elonet.
  2. Romano, Bello (toim.): Video-opas 95, Yli 8500 elokuvaa, 2000 uutuutta. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19839-0.