Kunnanlääkäri
maalaiskuntien lääkärin virka
Kunnanlääkäri oli maalaiskuntien lääkärin virka, jota kaupungeissa vastasi kaupunginlääkäri. Ensimmäinen kunnanlääkäri palkattiin Viitasaarelle vuonna 1882, ja järjestelmä laajeni, kun 1885 kunnanlääkärien palkkaukseen saatettiin myöntää valtionapua. 1910-luvun alussa Suomessa oli 159 kunnanlääkäriä ja 1960-luvun alussa 445. Kunnanlääkärijärjestelmä loppui, kun kansanterveyslaki tuli voimaan 1972, ja toiminta siirtyi terveyskeskuksiin.[1] Kaupunginlääkäreitä on ollut jo hiukan aikaisemmin. Turkuun tuli porvarien kustantama kaupunginlääkäri 1755, jonka palkka alettiin vuonna 1827 maksaa kaupungin varoista.[2]
Tunnettuja kunnan- ja kaupunginlääkäreitä:
- Väinö Airo, Isokyrö
- Eero Akaan-Penttilä, kansanedustaja, Nurmijärvi
- Arno Forsius, Kiikka
- Johannes Heilala, Paavola, Hausjärvi ja Laitila
- Gunnar von Hertzen, Pihtipudas
- Ernst V. Knape, Uusikaarlepyy
- Wilhelm Sucksdorff, Helsinki
- Carl Immanuel Qvist, Helsinki
- Vilho Rantanen, jääkäri, Laitila ja Ilmajoki
- Matti Ruokola, Oulainen
- Oskari Reinikainen, Luumäki
- Severi Savonen, Teuva
- J.G. von Schrowe, valtiopäivämies, Parikkala
- Wilhelm Snellman, Hanko
- Rikhard Sotamaa, Laukaa
- Gustaf Toppelius, Oulu
- Tauno Wartiovaara, Helsinki
- Aleksander Warppe, Orivesi
- Johan Vitali, Lahti
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- ↑ Kaisu-Maija Nenonen, Ilkka Teerijoki: Historian suursanakirja, s. 262. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2.
- ↑ Terveyden- ja sairaanhoito (Arkistoitu – Internet Archive). Turun kaupunki. Arkistokokoelma. Julkaistu 27.4.2010. Tallennettu 15.12.2013