Kuninkaanhauta
Kuninkaanhauta (erisnimenä) on muinaisjäännös ja maamerkki Satakunnassa Eurassa Panelian kylässä[1]. Se on Skandinavian pronssikauden röykkiöhauta eli hiidenkiuas.[2] Se on suurin lajissaan Suomessa[3] ja suurimpia Pohjoismaissa. Sitä ei ole ajoitettu.
Nimitykset ja sijainti muokkaa
Satakunnassa Panelian ympäristössä asutuksen läheisyydessä olevia röykkiöhautoja kutsutaan kiukaiksi tai vareiksi. Kustaa Killinen dokumentoi 1800-luvulla hiidenkiukaitten nimityksiksi vatturaunio, raparaunio, kääppä, jätinkirkko ja hiittenvare[4]. Nimitys hiidenkiuas tulee kansanperinteestä, joiden mukaan hiidet rakensivat ne. Toisen uskomuksen mukaan muinaiset ihmiset hautasivat niihin mahtimiehiä. Erityisesti tähän hautaan sijoitettiin muinaisen kuninkaan jäännökset, jonka vuoksi tätä hautaa kutsutaan Kuninkaanhaudaksi.[5]
Röykkiö sijaitsee aivan Panelian keskustassa kirkosta 750 metriä eteläkaakkoon Eurajoelle johtavan maantien 2172 varressa. Kohde rajoittuu tienreunaan ja ympäröivien peltojen reunoihin.[6]
Kuninkaanhaudalle pääsee esimerkiksi ajamalla Laitilan ja Harjavallan välistä kantatietä 43 noin kymmenen kilometriä Eurasta pohjoiseen, josta käännytään länteen Panelian suuntaan tielle 209. Tien päässä olevasta T-risteyksestä käännytään oikealle ja muutaman sadan metrin päässä hauta näkyy selvästi tien laidassa.[5]
Arkeologinen kohde muokkaa
Rakenne muokkaa
Haudan rakenteesta tiedetään vain vähän, koska sitä ei ole vielä avattu. Röykkiön mitat ovat 36 × 30 metriä ja korkeus 3–4 metriä. Sen länsipuolella on monimetrinen maanpintaa seuraava lievekivetys, jonka päälle on kasattu myöhemmin pelloilta tuotuja kiviä. Röykkiön huipulla on kuoppa.[6]
Paikallisten asukkaiden perimätiedon mukaan rakennelma on ollut alun perin muutaman metrin nykyistä korkeampi[2], mutta sitä on aikojen saatossa varmasti kaiveltu moneen kertaan. Paikalliset kertovat havainneensa haudan myös painuvan kasaan liikenteen tärinän vuoksi. Haudassa saattaa siten olla kiviarkkuja tai muita kammiorakenteita, jotka ovat hiljalleen luhistumassa. Toinen syy huipulla olevaan kuoppaan on ihmisten tonkiminen, sillä useita hautaraunioita tiedetään tutkitun aarteiden toivossa. Myös kivenottoa on harrastettu monista raunioista.[4]
Arkeologinen tietämys muokkaa
Arkeologit uskovat, ettei hautaa rakennettu kerralla valmiiksi, vaan sitä on laajennettu useita kertoja. Myös röykkiön suuri koko puoltaa oletusta, sillä kivien kerääminen, kuljettaminen ja kasaaminen olisi ollut kulkuvälineilläkin suuri urakka toteutettavaksi kerralla.
Kummun sijainti 27,50 metriä merenpinnan yläpuolella[6] ja ulkomuoto antavat olettaa, että se tehtiin pronssikauden alkupuoliskolla.
Vuosina 1987–88 aivan haudan lähellä tien toisella puolella suoritettiin arkeologiset kaivaukset, joissa paljastui muinainen asuinpaikka.[6] Paikalla oli kuoppaliesiä, joissa asukkaat valmistivat ruokaa, ja liesien ympärille oli ladottu reunakivetyksiä, jotka liittyvät majan tai kodan rakenteisiin. Esineistöä edustivat saviastian kappaleet ja erilaisten kiviesineiden katkelmat. Lieden hiilenpalasten radiohiiliajoitus sijoittaa sen vanhempaan pronssikauteen.[5]
Asuinpaikka ja hiidenkiuas saattavat olla samanaikaisia, jolloin hauta ja asutus sijaitsivat toistensa välittömässä läheisyydessä.
Muinainen asuinympäristö muokkaa
Panelian laajat peltoaukeat ovat syntyneet maankohoamisella. Ne olivat pronssikauden alussa matalaa merenlahtea, jota nykyisin kutsutaan Panelianlahdeksi. Muinaislahden reunoja seuraa hiidenkiukaitten ketju, kun yksittäistalot rakensivat hautojaan loiville rinteille lähelle merenrantaa.[5] Matalan lahden ruohoiset rannat mahdollistivat karjan ja muiden kotieläinten kasvattamisen. Myös pienviljelyä on harjoitettu pronssikaudella, ja asettuminen merenrannoille suojaisiin lahtiin kertonee kalastuksen merkityksestä. Muinaislahden pohjukkaan lähelle Kuninkaanhautaa laski vetensä Eurajoki.
Erityistä muokkaa
Euraan liittynyt Kiukaisten kunta on ottanut nimensä kiukaiksi kutsutuista röykkiöhaudoistaan.[5] Kuninkaanhauta-niminen muinaisjäännös on myös Pirkanmaalla Lempäälän Päivääniemessä.
Kuninkaanhautaa ja sen lähialuetta hoidetaan Museoviraston varoista. Pyrkimyksenä on niittää heinää ja rajoittaa puuston lisääntymistä tontilla.[7]
Lähteet muokkaa
- Harjula, Janne: Burial Cairns in the Region of the Ancient Bay of Panelia, s. 83–102. julkaisussa Fennoscandia Archaeologica XVII. Helsinki: Suomen Arkeologinen Seura, 2000. ISSN 0781-7126. Teoksen verkkoversio (pdf). (englanniksi)
- Lehtosalo-Hilander Pirkko-Liisa: Kalastajista kauppanaisiin – Euran esihistoria. Vammala: Euran Kunta, 2000. ISBN 951-96964-1-5.
- Tiittinen, Teija (toimittaja): Hiidenkiuas ja tulikukka. Jyväskylä: Museovirasto, 1999. ISBN 951-616-052-2.
Viitteet muokkaa
- ↑ Karttapaikka: Kuninkaanhaudan sijainti kartalla
- ↑ a b Kiukaisten Panelian Kuninkaanhauta Museovirasto. Viitattu 29.7.2012.
- ↑ Salminen, Tapio: Joki ja sen väki – Kokemäen ja Harjavallan historia jääkaudesta 1860-luvulle, s. 108. Jyväskylä: Kokemäen ja Harjavallan kaupungit ja seurakunnat, 2007. ISBN 978-952-99941-0-6.
- ↑ a b Harjula, Janne: Burial Cairns in the Region of the Ancient Bay of Panelia, 2000
- ↑ a b c d e Tiittinen, Teija: Hiidenkiuas ja tulikukka, 1999, ss.99–100
- ↑ a b c d Muinaisjäännösrekisteri: Panelian Kuninkaanhauta Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. 31.3.1999. Museovirasto. Viitattu 10.8.2012.
- ↑ Museovirasto: Kuninkaanhaudan hoitaminen (Arkistoitu – Internet Archive)
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kuninkaanhauta Wikimedia Commonsissa
